Veikkausliigan ja samalla luonnollisesti jalkapallon Suomen mestari ratkeaa tulevana lauantaina. Mestaruuspatsasta nostellaan kaksin käsin ilmaan seuraavat viikot joko Kuopiossa tai Tampereella.
Kun asetelman taakse kurkistetaan rehellisen kriittisesti, löytyy suomalaiselle urheiluväelle sekä Veikkausliiga-yhteisölle runsaasti syytä itseaiheutettuun iloon.
Vuodesta 2019 alkaen käytössä oleva sarjajärjestelmä on mahdollistanut osaltaan asetelman, jossa mestaruus pitkän kauden jälkeen on edelleenkin auki ennen viimeistä kierrosta. Jokaisella laji-ihmisellä tuntuu olevan oma mielipide parhaasta mahdollisesta sarjajärjestelmästä, mutta jotain hyvää tässä nykyisessä on. Tokihan niitä pelejä voisi olla vieläkin enemmän, mutta ne ovat eri keskusteluja, ne.
Toisena huomiona tulevat olosuhteet urheiluviihteen järjestämiseen Suomessa. Kaukana historiassa ovat ne ajat, jolloin onnistuneen katsojakokemuksen mahdollistamiseksi riittivät makkara ja itse peli. Tammelan stadion tuli, tavoitti ja valloitti tamperelaisten sydämet Ilveksen markkinointi- ja viestintäosaston liekittämänä. Loppuunmyyty Tammela kertoo lauantaina jälleen omaa kieltään siitä, kuinka Ilves ja modernit olosuhteet vastaavat kysyntään.
Vastaavasti KuPS voi juhlia mestaruutta painekyllästettyjen lautapinojen keskellä. Kuopion stadionhanke etenee yhtä vauhdikkaasti kuin sunnuntaihölkkäilijä maratonin viimeisillä kilometrillä. Siunaus on kuitenkin siinä, että Kuopion keskuskentälle lauantaina vaeltava 9000 katsojan meri toimii kaikille mahdollisille päättäjille vastauksena siihen pohdintaan, että pitäisiköhän se uusi stadion sittenkin vaan rakentaa.
Aina ei Veikkausliigassa ole ollut näin. Allekirjoittanut toimii nyt toista kautta Veikkausliigan kehityspäällikkönä. Suhtaudun työhöni erittäin kriittisenä ja vaativana, sillä olen Liigassa seuratasolla nähnyt mitä seura-arki voi parhaimmillaan olla – ja saada aikaan.
Toisin sanoen Veikkausliiga ei kehity ilman kehitystyötä ja oikopoluilla, vaan yleisömäärien kasvattamiseen tarvitaan erityisesti seuratason työtä; Miten oman kaupungin Veikkausliigaseura merkitsee, tavoittaa ja sitouttaa ympärilleen enemmän ihmisiä sekä kumppaneita kuin vuosi sitten? Mitä voimme tehdä paremmin?
Edellä mainitut kaksi kysymystä ratkaisee mielestäni kaiken, kun jatkamme uupumatta Veikkausliigan kehittämistä seurojen kanssa. Paluuta entiseen ei ole enää olemassa. Katse on vihdoin siellä, jossa kehitys lopulta tekojen kautta tapahtuu.
Yhteisestä tahtotilasta kumpuava ehtymätön halu kasvaa ja kehittyä korreloi myös mittareidemme kanssa. Tämä näkyy tv-kumppanimme Ruudun tilaajamäärissä, se näkyy seurojen yleisökeskiarvoissa, median kasvaneena mielenkiintona ja sosiaalisen median kanavien ilmapiirissä. Veikkausliiga kiinnostaa!
On mestari sitten KuPS tai Ilves, tästä syksystä puhutaan vielä pitkään. Ja mikä parasta, positiivisen energian ympäröivässä valossa ja malttamattomana jo ensi kautta odottaen.
Ei meitä pysäytä enää mikään.
Kun totesin viime keväänä, että tästä tulisi kaikkien aikojen Veikkausliigakausi, aivan koko urheileva Suomi ei heti uskonut.
Kunnes siitä tuli totta.
Eero Tuominen
Kirjoittaja on Veikkausliigan kehitys- ja sisältöpäällikkö.
