Jalkapallopakolainen – Shefki Kuqi

Shefki Kuqin uraa voidaan kuvailla kiertolaismaisena, sillä hänen 16-vuotinen ura on vienyt häntä muun maussa Helsinkiin, Stockportiin, Koblenziin ja nyt Newcastleen. Hänen uransa eroaa kuitenkin huomattavasti tyypillisen Valioliigapelaajan urasta.

Lapsena Kuqi asui perheensä kanssa Kosovossa, joka oli osa entistä Jugoslaviaa. Jännitteet kasvoivat alueella 1990 luvun alussa ja samalla alkoi matka joka muutti Kuqin loppuelämän.

– Isäni oli rakennusmies ja hän ajatteli, että paras tapa antaa meille mahdollisuus vapauteen on jonkinlaiseen elämään, on muuttaa pois, Kuqi kertoo BBC:n haastattelussa.

– Asiat muuttuivat emmekä tienneet kuinka paljon asiat muuttuisivat, ja asiat muuttuivat paljon Kosovossa. Perheeni päätti, että meidän täytyy jättää Kosova ja muistan lapsena kuinka me itkimme heti kun saimme kuulla asiasta.

12-vuotias Kuqi joutui jättämään kotimaansa, ystävänsä ja perheensä aloittaakseen uuden elämän toisaalla kuin tulevan sodan keskellä.

– Kun suljimme oven, muistan kuinka minulla oli tapana suudella ovea lähtiessämme, sillä kuvittelin ettemme palaisi enää koskaan takaisin. Muistan kävelleeni kylää pitkin taloa katsoen. Se oli niin outo tunne. Me itkimme kaikki. Minun perheeni, isäni perhe ja äitini perhe – me kaikki itkimme. Ajattelimme “miksi meidän pitää tehdä kaikki tämä?” ja se oli shokeeraavaa, Kuqi muistelee.

Lähdettyään Kosovosta, Shefki perheineen matkusti pohjoiseen ylittäen Kroatian rajan ja matkatessaan Gdanskiin, josta matka lopulta jatkui Suomeen.

– Olimme veneessä sisarusteni ja äitini kanssa. Olimme hyvin peloissamme. Lähdettyämme setäni seisoivat siellä ja katsoin, että sitten tuli iso aalto ja mietin, että mihin me olemme oikein matkalla.

– Muistan ne aallot, kun ne heiluttivat lauttaa. Se oli ensimmäinen kerta kun olin ollut veneessä, Shefki kertoo haastattelussa.

– En ollut koskaan kuullut Suomesta. Emme tienneet minne olimme tulleet ja luulimme, ettemme näkisi perhettä enää koskaan.

– Olimme yksiä ensimmäisiä ulkomaalaisia ihmisiä Suomessa ja kaikkialla missä kävelimme, ihmiset tuijottivat meitä. Muistan miettineeni, onko minussa jotain vikaa?

– Kun aloin pelata, menin kysymään äidiltä ja isältä “Mikä minussa on vikana? Miksi he nauravat minulle?”

Slobodan Milosevicin aikakausi päättyi 1999 ja sen jälkeen alueelle tuli hatara rauha ja lopulta vuotta myöhemmin Kuqi pystyi palaamaan kotimaahansa jälleen.

– En mennyt Kosovoon kymmeneen vuoteen, mutta kun menin, ihmiset, kuten naapurini eivät tunnistaneet minua. Sanoin nimeni ja kättelin heitä ja he vastasivat “joo joo, mitä sinulle kuuluu?”, aivan kuten jollekin ketä et tunne.

– Sanoin, “et taida muistaa minua?”, mutta sitten sanoin kuka olen ja he halasivat minua.

Hyökkääjä aloitti uransa Suomessa ja on edustanut maataan myös maajoukkueessa. Pelit helsinkiläisessä FC Jokereissa toimivat hänen astinlautanaan Englannin siirtoon. Stockport County oli ensimmäinen seura yhdeksästä ennen kuin hän pääsi Valioliigaan ja Blackburniin.

– On minulle kunniakasta olla ensimmäinen kosovolaispelaaja Valioliigassa. Minun pelaaminen täällä antaa kaikille muille mahdollisuuden heidän elämässään, mitä tahansa he tekevätkin. Luonnollisesti sinun täytyy tehdä uhrauksia sen eteen. Mitä ikinä teetkin, jos haluat tehdä jotain, voit aina tehdä sen.

Katso haastattelu täältä.

Lähde: www.bbc.co.uk