Huuhkajien vuoden ensimmäinen ottelu pelattiin varhain perjantaina Suomen aikaa Aucklandissa. Joukkue oli matkustanut maapallon toiselle puolelle, ja luonnollisesti ratkaisu herätti paljon keskustelua. Kannattaako tuonne asti lähteä pelaamaan? Matka itsessään ja rankka aikaero ihmetyttivät.
Päävalmentaja Jacob Friis toi jo joukkueen julkaisutilaisuudessa esiin sen, että Suomelle oli tärkeää saada ”samantasoisia” vastustajia. FIFAn World Series tarjosi tämän mahdollisuuden. Vaakakupin toisella puolella olivat mainitut haitat, toisella puolella hyvät pelit taatusti motivoivia vastustajia vastaan. Ennen ottelua järjestetyissä etätiedotustilaisuuksissa pelaaja toisensa jälkeen vakuutti sitä, että matkan aspektit otetaan positiivisina kokemuksina vastaan.
Nähdyn perusteella vaakakupin myönteinen puoli oli painavampi. Huuhkajat oli erityisesti ensimmäisellä jaksolla todella pirteä. Joel Pohjanpalo teki komean erikoistilannemaalin, Leo Walta tarjoili. Toisella jaksolla Suomen peli oli sekavampaa, johtuen varmasti osittain myös lukuisista vaihdoista. Loppuluvut 2-0 tulivat kuitenkin vaihdosta kentälle tulleiden pelaajien toimesta: Onni Valakari avasi pelin, Topi Keskinen syötti ja Jaakko Oksanen teki.
Voitto oli Friisin joukoille tärkeä. Niin on myös maanantain Kap Verde-ottelu. Joukkue etenee kohti syksyä ja syksyn Kansojen liigaa neljän ottelun valmistautumisjakson jälkeen. Yksi peli on nyt pelattu, kolme on jäljellä. Näistä tuleva Kap Verde-ottelu on sellainen, josta on täydet saumat napata voitto. Kesän alussa pelattavat pelit Saksaa ja Unkaria vastaan vieraskentillä ovatkin sitten toinen juttu.
Nämä samantasoiset vastustajat ovat erityisen tärkeitä syksyn Kansojen liigaa ajatellen. Kansojen liigasta on tullut tärkeä takaovi arvokisojen karsinnoissa. Tämän voi kysyä vaikka Ruotsilta. Joukkue veti aivan vihkoon MM-karsinnat, mutta nyt he ovat yhden kotivoiton päässä MM-lopputurnauksesta. Reitti jatkokarsintoihin kulki Kansojen liigan C-liigan lohkovoiton kautta.
Jacob Friisin materiaali tiedettiin jo ennen Uuden-Seelannin reissua laajaksi. Nyt materiaali laajeni entisestään. Kaan Kairinen, Benjamin Källman, Daniel Håkans ja Casper Terho jäivät turnauksesta pois. Jo aiemmin selvisi, että Arttu Hoskonen ei ole pelikunnossa, ei myöskään Santeri Väänänen.
Tämä avasi mahdollisuuksia muille. Samuli Miettinen pelasi debyyttiottelussaan kuin olisi ollut mukana tuolla tasolla jo pitkään. Jaakko Oksanen, jolla oli tilillä yksi talvimaaottelu ennen perjantaita, teki maalin. Doni Arifi toi keskikentälle ronskia voimaa ja Kasper Paananen näytti, että hän osaa liikkua oikeisiin paikkoihin. Tulokkaista vain Tony Miettisestä ei saanut selkeää kuvaa. Toisaalta tämä on ymmärrettävää, sillä Miettinen on pelannut viimeisen vuoden aikana todella vähän.
Loukkaantuneet pelaajat ovat oma lukunsa, mutta tuttuja nimiä jäi myös valitsematta. Jere Uronen, Robin Lod, Glen Kamara, Fredrik Jensen ja Robert Ivanov eivät olleet listoilla. Hyviä pelimiehiä kaikki, mutta näyttää siltä, että nuoruus ajaa tällä hetkellä kokemuksen yli.
Suomi päätti ottelun seuraavalla kokoonpanolla: Viljami Sinisalo, Matti Peltola, T Miettinen, Ryan Mahuta, Valakari, Arifi, Walta, Oksanen, S Miettinen, Paananen, Keskinen. Eikä tämä ollut perinteinen talvimaaottelu vaan FIFAn päivämäärinä pelattu kamppailu. Kun laskee tuon kokoonpanon pelattujen A-maaottelujen määrän yhteen, ei päästä kovin korkeaan lukemaan.
Tämä kertoo siitä, että Jacob Friis ja kumppanit ovat oikeasti käynnistäneet uuden aikakauden, ehkä rajuimmilla muutoksilla pelaajistossa koskaan suomalaisessa jalkapallohistoriassa.
Maanantaiaamua odotellaan mielenkiinnolla.
Näkökulma: Panu Markkanen