”Jokainen harjoitus on kuin pieni kilpailu.” Tämä ajatus kiteytti Esko Rannan uran ytimen. Tinkimätön asenne, kova työmoraali ja jatkuva halu kehittyä. Näillä eväillä hänestä kasvoi yksi suomalaisen jalkapallon luotettavimmista puolustajista – todellinen teräsmies.

Ranta nousi esiin 1960-luvulla Tampereella, jossa hänen uransa alkoi TUL:n alaisessa Tampereen Peli-Tovereissa. Tie vei nopeasti pääsarjatasolle Ilves-Kissoihin, joissa hän debytoi SM-sarjassa kaudella 1965. Jo seuraavana vuonna nuori puolustaja oli joukkueensa runkopelaajia ja kehitys huipentui A-maajoukkuedebyyttiin vuonna 1969 MM-karsintaottelussa Espanjaa vastaan.

Läpimurtonsa jälkeen Rannasta tuli maajoukkueen vakiokasvo. 1970-luvulla hän pelasi peräti 48 peräkkäistä A-maaottelua – poikkeuksellinen saavutus, joka kertoo hänen tasaisuudestaan ja kestävyydestään. Kentällä hänet nähtiin useimmiten vasempana laitapuolustajana, mutta monipuolisuus mahdollisti pelaamisen myös muilla pelipaikoilla.

Vuonna 1973 Ranta siirtyi Valkeakosken Hakaan, jonka tavoitteena oli nopea paluu pääsarjaan. Hän oli yksi seuran avainhankinnoista ja nousu SM-sarjaan toteutuikin heti. Rannasta tuli nopeasti Hakan kulmakivi.

Rannan pelaajauran huippu osui vuoteen 1977. Tuolloin Haka juhli sekä Suomen mestaruutta että Suomen Cupin voittoa ja aktiivisesti hyökkäyksiin osallistunut puolustaja oli keskeisessä roolissa molemmissa saavutuksissa. Hänen pelityylinsä yhdisti puolustuksen varmuuden ja modernin laitapuolustajan nousut, jotka loivat jatkuvaa uhkaa vastustajalle.

Yksi Rannan uran merkittävimmistä piirteistä oli hänen kestävyytensä. Vuosina 1973–1984 hän oli lähes aina mukana Hakan kokoonpanossa – ainoastaan kaudella 1978 häneltä jäi muutama ottelu väliin. Tämä poikkeuksellinen tasaisuus vahvisti hänen mainettaan luotettavana ja kovakuntoisena pelaajana.

Pelaajauransa jälkeen Ranta jatkoi jalkapallon parissa valmentajana sekä Palloliiton Tampereen piirin nuorisopäällikkönä, siirtäen kokemustaan seuraaville sukupolville.

Suomalaisen jalkapallon Hall of Fameen hänet valittiin vuonna 2016.

Teksti: Jukka Malm