Meillä oli tosiaan aika mukavahkon pitkä reilu 30 päivän loma, ja on se vaan pakko todeta, että noita hetkiä kun pääsee kotiin rauhottumaan, rupeaa arvostamaan kerta kerralta enemmän ja enemmän. Oli se sitten rakkaan isäni Alias-selityksiä kuunnellessa tai repeileminen tahattomiin ja tahallisiin avojääpommeihin Runosmäen lätkämatseissa, niin näiden hetkien arvo kasvaa kyllä tunnekorkoa.

Mediakynnyksen ylittäneestä Talviklassikostamme sen verran, että Suomi siis voitti 10-7. Hradeckeilta loppui bensat meikäläinen etunenässä. En ole elämässäni varmaan ollut niin rikki. Syke palautui varmaan vasta seuraavana päivänä ja jalat kramppasivat viimeisiä pystykiekkoja tavoitellessa. Onneksi korkeanpaikanleirit Tatra-vuoristossa on varattu ja ensi vuonna Slovakia tulee aivan uusilla keuhkoilla.

Jalkapalloilullisesti vuosi alkanut myöskin suht mallikkaasti. Toki tappio Ruotsille Thaimaassa vähän tahraa tätä tammikuuta, mut henkilökohtaisesti tulosta katsomatta oli helkkarin hienoa huomata, et homma ja kroppa jatkaa siitä mihin viime syksyn lopulla jäi. Kiitokset myöskin Tepsille taas siitä, että sain aloitettua vuoden Kupittaalla pienellä 10 päivän varaslähdöllä ennen paluuta Legojen maille. Esbjergissä menty myöskin varsin lujaa, ja saan kyllä jälleen kerran kiittää onneani ja valintaani siitä, että tajusin joskus astua sinne tolppien väliin ja laittaa ne hanskat päälle. On meinaan hiukan väsyneen näköistä sielua näkynyt poikien juoksujen jälkeen. Helmikuussa jätkien onneksi pelit ja taktisuus lisääntyy.

Ja aivan, näköaisti toiminut myöskin vähän terävämmin, joululahjaostoksilla ajattelin tepastella ilmaiseen näöntarkastukseen ja kuinkas ollakaan, lähdin sieltä piilolinssit kourassa. Likinäköisyys ei missään valtavissa lukemissa ollut, mutta kyllä se maailma ja naiset näyttää terävämmiltä ja kauniimmalta linssien kanssa. Ja pallo myöskin.

Helmikuusta tiedossa aika lailla nurmikuukausi, sillä sunnuntaina suunnataan kaatamaan Israelia ja sieltä sitten jatkan suoraan Belekiin jengin treenileirille. Aika hyvin päässyt eliminoimaan kalenterista tän meiän tekonurmen, joka ei tosiaan ole mikään tuorein malliaan.

Vuodenjatkoja siis kaikille ja palataan taas pian!

LH