Kymppipaikka.fi saa nyt Pulkkisen vierailevaksi tähdeksi kertomaan pelaajan näkökulmasta talven futissekoilut sekä Ykkösen raakuuden.

Ykkönen – Suomifutiksen kaatopaikka

Tämän vuoden alku on ollut aikamoista myllerrystä suomifutiksessa. RoPSin ja Yoben veljesten singaporelaisväritteiset vedonlyöntisotkut, AC Oulun liigalisenssisekoilut, Ykkösen puolelta Viikkareiden lisäselvityksiin johtaneet faksiongelmat ja nyt viimeisenä TamUn sekava tilanne Veikkausliiga ry:stä erottamisineen, rikollisrahoineen(?) ja lahjontasotkuineen…Paljon tapahtumaa yhdelle keväälle eikä asiaan ole vielä saatu päätöstä vaikka nurmi alkaa vähitellen vihertämään lumen alta ja kausi on alkamaisillaan.

Palloliiton lisenssikomitea on suuressa viisaudessaan antanut TamUlle maanantaisen maratonsaunomiskokouksen jälkeen vielä pari viikkoa lisäaikaa lisäselvitystenlisäselvityksille. TamUlle varmasti elintärkeää, että he saivat parisen viikkoa armonaikaa käydä manselaisten tuttavien ja yrittäjien kukkaroilla anelemassa almuja liigakauden läpiviemiseksi. Lopullinen päätös, josta voi siis arvatenkin vielä valittaa, tulee kuitenkin vain kaksi päivää ennen liigakauden alkua, joten päätökset venyvät nyt aivan liian lähelle kauden alkua. Pahimmassa tapauksessa TamUn, Suomen Rosenborgin, pelaajat jäävät työttömiksi juuri sarjan kynnyksellä, mikä on pelaajille täysin mahdoton tilanne liigapelipaikkojen saamiseksi tulevalle kaudelle.

Mihin menee Ykkönen?

Ykkönen on osoittautunut päättäjille erinomaiseksi kaatopaikaksi minne voidaan heittää joukkueita liigasta, jos kaikki ei olekaan kunnossa. Se vain jää ihmetyttämään, miten on mahdollista, että seurat jotka eivät talous- tai rikollis/lahjomissotkujen takia ole liigalisenssikelpoisia, kelpaavat ykköseen heittämällä sisään. Ykkösen lisenssikriteerit eivät tietenkään ole yhtä tiukan vaatimusverkon mukaisia, ja kuten julkisuudessa on todettu, on teknisesti 13 joukkueen kaatopaikalle helppo tuoda vielä yksi kuorma lisää, jolloin saadaan nätti parillinen joukkuemäärä kahdelle korkeimmalle sarjatasolle. Näillä tempauksilla ei kuitenkaan saada ykkösen arvostusta kasvatettua millään lailla. Päinvastoin, nyt sahataan koko suomifutiksen uskottavuutta rankalla kädellä.

Asioiden perinpohjainen analysointi on tärkeää oikeusturvan ja inhimillisyyden säilyttämiseksi. Liigalisenssin eväämisellä on erittäin suuret merkitykset ottelutapahtumien pääosan näyttelijöihin, eli jokaisen pelaajaan, sekä heidän peliuraan ja myös henkiseen hyvinvointiin. Tiedän sen myös omasta kokemuksesta Allianssin mr. Yen sekoiluissa mukana olleena. Palloliitto ja liigalisenssikomitea tarjoavat ykkösen pelipaikkaa liigaseuroille ikään kuin lohdutuspalkintona ja mahdollisuutena palata vielä jonain päivänä veikkausliigan valokeilaan, joka on kuitenkin vähitellen himmenemässä entisestään tämän loputtoman sotkun myötä.

Ei unohdeta pelaajia

Lisenssikomitea on nyt viisaissa päätöksissään unohtamassa täysin suomifutiksen todelliset hyväntekijät, ykkösen pelaajat. Yhtään pois ottamatta sitä kunniaa mitä ansaitsevat suurta ja ainutlaatuista vapaaehtoistyötä ympäri suomen tekevät tuhannet futisihmiset sekä muutamat innokkaat rahamiehet, joita ilman Suomessa olisi huomattavasti vähemmän futisseuroja, on mielestäni kuitenkin tärkeää tuoda myös ykkösen pelaajien ääni kuuluviin tässä keskustelussa. Ykkösen, jonka pelaajien kuukauden keskipalkka on alle 400 euroa, ja jonka pelaajat käyvät pääsääntöisesti töissä tai kituuttavat opintotuella toteuttaakseen futisunelmaansa. Voin hyvällä omalla tunnolla väittää, että ykkösen pelaajat ovat todellakin niitä jotka tekevät tätä hommaa rakkaudesta lajiin. Ja sen vuoksi alkaakin huumori olla vähitellen koetuksella, kun yläpuolelta kaadetaan jatkuvasti lokaa niskaan.

Otteluohjelmasta…

Ykkösen tällä hetkellä voimassa oleva otteluohjelma on kiireessä kasattu paketti, jota tehdessä on muodollisuuden vuoksi konsultoitu myös seurojen mielipiteitä. Keskelle viikkoa on Viikkareille saatu työnnettyä viisi vieraspeliä, joista yksikään ei ole paikalliskamppailu kehä III:sen sisäpuolella. Veikkausliigan ammattilaisillehan on periaatteessa sama mille päiville pelit sattuu, mutta ykkösten päivätöissä käyvien amatöörien, joista joissain yhteydessä käytetään myös nimitystä puoliammattilaiset, on lähes mahdotonta taiteilla työn ja rakkaan harrastuksen välillä viikkopeleihin pääsemiseksi.

Käytännössä kuitenkin viikonlopuille sijoittuva tiivis ykkösen ottelutahti tarkoittaa sitä, että juhannuksen lisäksi ajanjaksolle toukokuusta syyskuun alkuun mahtuu vain pari vapaata viikonloppua vietettäväksi perheen/ystävien seurasta, elämästä nauttien. Tässä ei vielä itsessään ole mitään vikaa, koska pelithän ovat juuri niitä tapahtumia mistä me futarit elämme. Mutta nyt ollaan rukkaamassa otteluohjelmaa jo kolmatta kertaa uudelleen tämän kevään aikana. Jo muutamaan kertaan suunnitellut ja varatut ulkomaanmatkat, mökkireissut, festarit, kavereiden ja sisarusten häät ja muut kesälle sattuvat kissanristiäiset…listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kaikki nämä suunnitelmat laitetaan taas kerran uusiksi. Perheellisille ja työssäkäyville tilanne alkaa olla sietämätön. Nuoremmat pelaajat seuraavat tapansa mukaan perässä sen kummemmin maailmasta vielä murehtimatta ja haaveilevat Christiano Ronaldon kaltaisista vapareista, tai edes samanvärisistä pelikengistä.

Toivottavasti edes joku asioista päättävä on jaksanut lukea tilitystäni tänne asti, koska tätä viimeistä ajatustani pohtimalla voitte ehkä hetken samaistua meidän ykkösen pelaajien arkeen ja mahdollisesti jopa ottamaan meidät huomioon seuraavan kerran kun nuija kolahtaa pöytään. Kuvitelkaapa tilanne, jossa pelaaja saapuu maanantaiaamuna 7.40 yöjunalla Helsinkiin pohjoisessa sunnuntai-iltana pelatun sarjaottelun jälkeen. Hän herää parin ravintolavaunussa nautitun rentouttavan olusen ja huonosti junan kolmikerroksisen kerrossängyn yläpedillä nukutun yön jälkeen. Pyyhkii rähmät silmistään, venyttelee eilisessä matsissa kipeytyneitä jalkojaan, kaivaa kassin pohjalta reissussa nätisti ryppyyntyneen kauluspaidan, heittää pelikassin olalle ja lähtee kiiruhtamaan kohti työpaikkaa, missä odottaa kahdeksantuntinen duunipäivä ennen päivän päätteeksi odottavia palauttavia iltatreenejä. Valittamatta ja nöyrästi, jopa tilanteelle hieman naureskellen tämä futaaja lähtee rautatieasemalta suunnistamaan aamuruuhkaan…rakkaudesta lajiin! Olisiko viimein aika kuunnella myös meitä?

Heikki Pulkkinen