Mattias Gestranius ajoi varsin heppoisin perustein Suomen Cupin finaalissa Etchu Taben ulos ja Mikko Lehtola hyväksyi HJK:n maalin, kun kentällä oli peräti kolme palloa samanaikaisesti. Kyse ei ollut mistään aladivarin otteluista, vaan peleistä joissa oli huikea panos.
Erotuomarin tehtävä ei ole se kaikkein mieluisin ja he joutuvat usein kovan kritiikin kohteeksi – joskus aiheesta, joskus ei. Liian usein tuomarit piiloutuvat sääntökirjan taakse kritiikin saatuaan. Toki sääntöjä pitää noudattaa, mutta pelin ja tilanteen lukeminen ovat aivan yhtä tärkeitä. Jos pelaajilta edellytetään hyvää pelisilmää, sama vaatimus pitäisi olla tuomareillakin. Kaikkea lokaa ei sovi myöskään kaataa pelkästään erotuomareiden niskaan, vaan avustavien on otettava vastaan oma osansa kritiikistä.
Jääkiekossa on nähty, että pelaajia siirtyy uransa jälkeen pillin varteen. Jalkapallossa tätä samaa ilmiötä ei ole. Miettikääpä jos Valeri Popovits olisi uran jälkeen siirtynyt tuomariksi tai Jari Litmanen päättäisi jatkaa uraansa erotuomarina? Pelisilmä olisi kunnossa eikä auktoriteettiongelmaa varmasti olisi. Rakastetusta pelaajasta, kaikkien haukkumaksi mätämunaksi, ei ole kuitenkaan se kaikista houkuttelevin vaihtoehto.
Ehkä erotuomarikoulutuksessa voisi tulevaisuudessa pilkuntarkan sääntöjen tulkitsemisen lisäksi panostaa hieman myös ottelun tulkitsemiseen. Näin viime päivien erotuomarikohut olisivat olleet ehkä vältettävissä.
Toimitus/SF
