Maajoukkueelle selkeä ykköshyökkääjä
Maajoukkue elää Mixu Paatelaisen alkutaivalta ja Paatelainen on laittanut haisemaan. Edellisten päävalmentajien aloittama näennäinen nuorennusleikkaus on vihdoin tosiasia ja Paatelainen on nostanut mukaan oikeasti nuoria pelaajia. Edelleen kuitenkin Huuhkajissa huudetaan selkeän ykköshyökkääjän perään.
Mikael Forssell on ollut monet Suomen luottohyökkääjä ja hänen uutta tulemista on odotettu, mutta ikävä kyllä taitaa olla niin, että Forssellin tulemista ei enää nähdä. Perijän viittaa on asteltu vahvimmin Teemu Pukin harteille. Kotkalaishyökkääjä pelasi upean kauden HJK:ssa ja se poiki siirron saksalaisen suurseura Schalken riveihin. Pukki on esiintynytkin pirteästi joukkueen paidassa ja ensi vuonna on vain lupa odottaa lisää. Pukki saa arvokasta oppia Raulin ja Klaas-Jan Huntelaarin kaltaisilta pelaajilta. Tulevaisuudessa Pukki on ehdottomasti Suomen ykköshyökkääjä ja on todennäköisesti sitä jo ensi kaudella, mutta aivan vielä hän ei ole sillä tasolla, että pystyisi yksin ratkaisemaan otteluita tarvittaessa.
Maajoukkueelle selkeä ykkösvahti
Maalivahtitilanne eroaa siinä mielessä, että sillä osastolla Suomella on heittää kehiin jo kansainväliset mitat täyttäviä vaihtoehtoja. Viime vuonna eniten vastuuta tuli Tanskan kakkosessa pelaavalle Lukas Hradeckylle, joka pelasi hyvin ja vakuuttavasti tolppien välissä. Paatelainen katsoo jo vuoden 2016 karsintoja ja siinä mielessä Hradeckyn peliaika on kuin rahaa pistäisi pankkiin. Kuitenkin Otto Fredrikson pelaa kovassa Venäjän sarjassa selkeänä ykkösvahtina ja on esiintynyt myös maajoukkueessa varmasti. Fredriksonin kokemus kovista peleistä on aivan toista luokkaa kuin Hradeckyn, joten siinä mielessä hän olisi loogisempi ykkösvaihtoehto – ainakin näihin karsintoihin – eikä hän olisi liian vanha myöskään vuonna 2016.
Jukka Lehtovaaralla on varmasti myös sanansa sanottavana tulevaisuudessa, mutta loukkaantumiset ovat pilanneet liian usein Veikkausliigan ykköstorjujan näyttömahdollisuudet. Lehtovaaran olisi päästävä kovempaan sarjaan ja pysyttävä kunnossa haastaakseen edellä mainitun kaksikon. Jos hän sellaisen saa jo ensi kaudella, voi hän nousta maalinsuulle, kun karsinnat syksyllä alkavat.
Peter Enckelman on ollut Skotlannissa huippuvireessä, mutta taitaa ikänsä puolesta olla jo pois Paatelaisen kirjoista.
Paatelainen jatkanee maalivahtikokeilujaan alkuvuoden maaotteluissa ja lopullista valintaa saataneen odottaa karsintojen alkuun. Olisi kuitenkin koko alakerran kannalta tärkeää, että ykkösvahti olisi mahdollisimman ajoissa selvillä, että maalivahdin ja puolustuksen välistä yhteispeliä pystyttäisi hiomaan.
Maajoukkueen virheet pois
Suomi esitti lupaavia otteita syksyn maaotteluissa, mutta perisyntinä olivat jälleen kerran helpot virheet joista vastustaja rokotti armotta. Pahiten tämä tuli esiin otteluissa Ruotsia ja Tanskaa vastaan. Jos mielitään menestyä, on typerät virheet saatava minimoitua.
Skandaalivapaa vuosi
Kotimainen jalkapallo oli melkoisessa pyörteessä ennen viime kauden alkua, kun RoPS:n ja TamU:n sekoilut tulivat julkisuuteen. Ne on nyt selätetty ja pöytä (toivottavasti) putsattu epärehellisistä toimijoista. Suomalainen jalkapallo tarvitsee kaikkinensa positiivisen vuoden ilman sopupeli-, tai muitakaan, -skandaaleja. Ainakin alku on sinänsä lupaava, että kaikki liigaseurat saivat lisenssin heti kättelyssä.
Yleisöä katsomoon
Jotta edellä mainittu positiivinen vuosi toteutuisi jossain määrin, on myös kannattajien ja jalkapalloa seuraavien kannettava oma kortensa kekoon. Viime kauden Veikkausliigan yleisömäärät olivat jossain määrin jopa säälittäviä. Nyt on aika kääntää kurssi. Suomalainen perisynti, ilmaislippujen anelu, on myös jätettävä taka-alalle. Ottelulipun maksaminen tai kausikortin ostaminen ei ole kuluttajalle niin iso uhraus, etteikö sitä voisi tehdä suomalaisen jalkapallon hyväksi. Samat ilmaislippujen anelijat kuitenkin tuhlaavat moninkertaisen määrän tukeakseen panimoteollisuutta ja kansallista alkoholimonopolia. Kannata kotimaista futista – se kannattaa aina.
Menestystä eurokentillä
HJK osoitti mitä suomalaisjoukkue voi saavuttaa, kun kaikki osuu nappiin. Schalken kaataminen täyden Sonera Stadiumin edessä oli kova teko millä tahansa mittareilla. Paljolti on kiinni tietty arpaonnesta, mutta josko se kerrankin suosisi piskuista Pohjolan maata. JJK:n Joni Vesalainen on jo ääneen sanonut tavoitteeksi Eurooppa-liigan lohkopaikan. Asenne on oikea, sillä turha Eurooppaan on mennä nöyristelemään. Sen HJK osoitti oivasti viime kaudella.
Jos kaikki toiveet toteutuvat, on luvassa unohtumaton suomalainen jalkapallovuosi. Jos edes osa, niin tilanne menee parempaan suuntaan. Jos ensi vuoden listaus on sama, niin poljemme taas pahasti paikoillaan muiden huristessa yhä kauemmas.
Kymppipaikka / Toimitus