——————————————————

Luojan kiitos ollaan saatu pikkuhiljaa viimeisetkin päivät Esbjerg-urani pisimmästä preseasonista taputeltua,ja kaikki alkaa vihdoin olemaan viilattua ja valmista sunnuntain vuoden avausmatsiin! Ei helkkari, on muuten tuntunut pitkältä, saas nähä miten tulen selviämään kotimaisesta preseasonista kun joku kaunis päivä ostan lipun maitojunaan ja palaan Suomen kentille.

Palataan kuitenkin hetkeksi maaliskuun ja Turkin leirimme tapahtumiin vielä. Tosiaan puolet maaliskuusta tuli asuttua ja treenattua Turkin Belekissä, jossa oli kyllä aivan loistavat olosuhteet jalkapallolle. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun jonkun seurajoukkueen kanssa oon Turkissa(viime vuodet järjestäen Espanjan La Mangassa), ja valitsisin kyllä mieluiten Turkin näistä ehdottomasti. Kentät, ruoka ja asumisolosuhteet hivenen paremmalla tasolla kuin Espanjan vastaavassa. Erityisesti hyvin toimiva Internet kallisti minut lopullisesti Türkiyen puolelle.

Peleistä tottakai tarvitsee mainita sen verran, että itselleni tärkeinhän oli tietenkin HJK-peli. Vaikkei pisteistä pelattukkaan niin tärkeä voitto ja mahdollinen kuittailuoikeus ennen seuraavaa kohtaamista. Kaks muuta kovaa vastusta saatiin Venäjän ja Ukrainan divarijengeistä. Näistä ei kuitenkaan kukaan jaksa mitään lukea, joten siirryn reissun Topit ja Flopit osioon.

Flop: Nykyisen maalivahtivalmentajani Lars Winde reissun auringonottaminen ei mennyt aivan putkeen. Taisi rasvat jäädä kotiin kun ei meinannu treenikamoja saada päälle seuraavana päivänä kun sattui niiiin hemmetin paljon, voi pientä. Iphonen-muotoinen rusketusjälki rinnassa ei myöskään nostanut pisteitä.

Top: Joukkuehenki ja jäynät. Toki näillä reissuilla 24/7 yhdessä oleminen saattaa joskus käydä hermoille, mutta jutut ei kuitenkaan huonontunut missään vaiheessa. Erityispisteet tässä arvostetussa kisassani saa hierojaamme kohdistunut laatujäynä. Hierojamme on kova mies syömään (kävi kahden viikon aikana buffetissa kääntymässä about 138 kertaa) niin sillä aikaa kun mies nautti illallista, pojat tyhjensivät kaikki huonekalut ja kamat hierojan huoneesta. Ilme=priceless ja hyvät naurut.

Turkin leirin jälkeen ollaan lähinnä totuteltu Tanskan “samettisiin” nurmiin ja hiottu viimisiä yksityiskohtiasunnuntaita varten. Erityisesti erikoistilanteet tulevat olemaan ratkaisevia sunnuntaina Tanskan Stoke Cityävastaan. Meidän ainoa tappio on tämän jengin käsialaa ja maalit tulivat rajaheitosta ja kulmasta. Hirveä jengi. Jos saamme hyvän alun sunnuntain pelin muodossa, niin meitä ei kyllä pysäytä enää mikään nousun suhteen, erittäin tärkeä peli näin itseluottamuksellisesti joukkueelle.

All in all siis varsin nappipreseason sekä jengiltä että itseltäni. Itse odotan erittäin paljon tältä koko vuodelta, pelituntuma ja torjuntakunto tuntuu hyvältä, joten ei muuta kun pää kylmänä ja homma himaan!

Loppuun vielä esimerkki joukkuehengestä ja kuittailusta (kuva alla), believe it or not, ei kannata törmätä puuhun reeneissä!

LH