Oletko joskus nähnyt pelaajan, joka pystyy tekemään pallon kanssa uskomattoman taitavia suorituksia, mutta pelissä hän ei osaa tehdä oikeita ratkaisuja? Oletko ehkä miettinyt, että kyseisellä pelaajalla on taitojensa ja mahdollisesti myös fyysisten sekä henkisten ominaisuuksiensa puolesta mahdollisuudet vaikka mihin, mutta pelikäsityksensä puutteiden vuoksi hän ei pysty käyttämään koko potentiaaliaan?
Minä olen nähnyt tällaisia pelaajia usein. Joka kerta minua on harmittanut, että joko minä itse tai muut valmentajat eivät ole osanneet opettaa pelaajalle havainnointia ja päätöksentekoa erilaisissa pelissä tapahtuvissa tilanteissa. Erään suomalaisen urheilukaupan mainoksissa lukee “pelisilmiä emme toimita”, ja monesti olen kuullut, että niitä ei voi tehdä.
Periaatteessa niitä ei tarvitsekaan tehdä. Jokainen ihminen, joka pystyy näkemään ja ajattelemaan, omistaa “pelisilmän”. Hänen tarvitsee vain oppia havainnoimaan ympäristöään ja tekemään jalkapallolle ominaisia päätöksiä. Kolmevuotias siskoni tyttö ja neljävuotias toisen siskoni poika pystyvät jo oppimaan, miten liikkua pois syöttövarjosta ja kummalle puolelle syöttää, jos puolustaja on syötön vastaanottajan sivulla.
Katalonialaisessa filosofiassa havainnointia ja päätöksentekoa pidetään erityisen korkeassa arvossa. Harjoitukset ovat isolta osalta “aivojumppaa”, joissa erilaisten pienpelien avulla kehitetään pelaajien päätöksentekokykyä. Eri joukkueiden harjoituksissa pelattiin paljon, Futbol Saloun akatemiassa ei muuta tehtykään kuin pelattiin erilaisia pienpelejä.
Pienpelejä pelattiin erilaisilla alueilla, erilaisilla säännöillä ja erilaisilla pelaajamäärillä. Välillä pelaajien annettiin itse ratkaista harjoituksessa ilmeneviä ongelmia, välillä niistä keskusteltiin yhdessä ja välillä valmentaja näytti oikean ratkaisun. Huomiota kiinnitettiin paljon pelattavaksi liikkumiseen, peliasentoihin, syöttösuuntien peittämiseen, ensimmäisen kosketuksen ja syötön laatuun (kovuus, suuntaus, ajoitus). Tärkeintä oli kuitenkin ympäristön havainnointi, siitä olennaisten asioiden huomiointi ja tilanteeseen sopiva päätös.
Mitä vahvuuksia meillä Suomessa voisi olla liittyen filosofiaan, jossa pyritään kehittämään pelaajista ympäristöstään tietoisia ja nopeaan päätöksentekoon kykeneviä? Ainakin se, että lähellämme on paljon osaavia opettajia ja tietoa oppimisesta. Esimerkiksi Jyväskylän yliopistossa tehdään laadukasta tutkimusta liittyen oppimiseen ja suomalaisesta opetusosaamisesta ollaan oltu kiinnostuneita ulkomaillakin.
Ajatellessamme jalkapallovalmentajan työn olevan osaltaan opettamista huomaamme, että voimme olla tässä asiassa maailman huippuja. Esimerkiksi tavat opettaa ja oppia ovat koulumaailmassa muuttuneet ja muuttuvat koko ajan. Ehkä myös jalkapallovalmentajan ja pelaajien tavat opettaa ja oppia voisivat muuttua? Esimerkkinä tästä yhteistoiminnallinen oppiminen, jossa valmentaja ei pelkästään käske pelaajia tekemään asioita, vaan niitä mietitään ja opitaan yhdessä.
Nykyinen huippupelaaja ei ole vielä niin hyvä kuin voisi olla, eivätkä nykyiset valmennusmenetelmät ole vielä niin hyviä kuin voisivat olla. Kehitetään itseämme ja voimme oikeasti olla joissakin asioissa maailman huippuja. Huomatkaa mielenkiintoinen konferenssi taidon oppimisesta täällä.
Jani Sarajärvi
Lue myös: Jani Sarajärvi: “Opintomatkalle Eurooppaan”
Lue myös: Jani Sarajärvi: Tanskalainen kultakaivos
Lue myös: Jani Sarajärvi: Jään päällä
Lue myös: Jani Sarajärvi: Palautteen tärkeys
Lue myös: Jani Sarajärvi: Tanskalainen kultakaivos vol. 2
Lue myös: Jani Sarajärvi:Inssin jälkeen alkaa oppiminen
Jani Sarajärvi on entinen jalkapalloilija ja nykyinen valmentaja. Hän on FC Kurenpoikien kasvatti, mutta on pelannut uransa aikana muun muassa VPS:ssa, IFK Norrköpingissä, AC Allianssissa, FF Jarossa sekä TPS:ssa. Hänellä on tilillään myös yksi A-maaottelu. Parin edelliskauden ajan Sarajärvi on toiminut Kakkosessa pelaavan FC YPA:n sekä Futsal-liigan Sievi Futsalin päävalmentajana. Sarajärvi pitää välivuotta valmennuksesta ja aikoo ammentaa oppia ulkomailta. Hän raportoi opintomatkansa edesottamuksista Kymppipaikalle.
