“Haluamme nousta Suomen Rosenborgiksi” on noussut suomifutiksessa jo kuolemattomaksi lauseeksi. Kun seurajohto on tämän sanonut ääneen, yleensä parin vuoden päästä seura on ollut konkurssissa tai muuten pahoissa vaikeuksissa.
HJK:lla on kuitenkin tällä hetkellä sellainen asema, että tämä on mahdollista. Ehkä parempi ilmaus olisi kuitenkin, että HJK:lla on mahdollisuudet nousta sille kuuluvaan asemaan.
Pelaajamateriaali
HJK:ssa pelaa tällä hetkellä poikkeuksellisia suomalaisia nuoria pelaajia. Mikko Sumusalo (-90), Teemu Pukki (-90), Juhani Ojala (-89), Alexander Ring (-91), Valtteri Moren (-91), Akseli Pelvas (-89) ovat kaikki nuoresta iästään huolimatta jo varsin kokeneita pelaajia.
Suomen tasolla poikkeuksellisia pelaajia heistä tekee pelaamisessa huokuva itseluottamus, ensimmäinen kosketus, pallottomana liikkuminensekä eteenpäinpelaaminen. Kaikki nämä asiat ovat avainasemassa, kun jalkapallossa haluaa pelata tehokasta ja dominoivaa peliä. Nämä asiat ovat myös tärkeimmät, jos haluaa pärjätä kansainvälisillä areenoilla. Kaikilta heiltä löytyy myös tarpeeksi tilannekovuutta, jolla kaksinkamppailut käännetään voitoiksi.
Kuusikon lisäksi HJK:ssa ovat avainroolissa pelaajia, jotka ovat “parhaassa iässä”. Berat Sadik, Cheyne Fowler, Rafinha, Mathias Lindström, Tuomas Kansikas, Sebastian Mannström, Erfan Zeneli, Sebastian Sorsa, Dawda Bah ja Jarno Parikka muodostavat joukkueelle elintärkeän rungon, joka pystyy pelaamaan korkealla tasolla illasta toiseen. Heistä jokainen pelaaja olisi kaikissa Veikkausliigajoukkueissa avainpelaaja ja heistä jokainen pystyisi myös pelaamaan Veikkausliigaa hieman paremmassa sarjassa.
Näiden kahden edellämainitun ryhmän lisäksi äärimmäisen tärkeässä asemassa ovat ns. kokeneemmat pelaajat: Aki Riihilahti, Jari Litmanen, Ville Wallén sekä Rami Hakanpää. Heidän asemansa korostuu joukkueen toiminnassa – heistä jokainen on niin kokenut ja rutinoitunut pelaaja, jota jokainen nuori pelaaja katsoo ylöspäin. Heistä saa hyvää mallia ammattimaisuuteen. Ja mikä tärkeintä, jokainen heistä pystyy omalla panoksellaan auttamaan joukkuetta, oli kyseessä sitten liiga- tai europeli.
Ketkä lähtevät, ketkä tilalle?
HJK:n nuorisokaartista voivat tämän kauden jälkeen siirtyä kansainvälisille kentille jokainen. Todennäköisimpiä siirtoja ovat kuitenkin Teemu Pukin, Juhani Ojalan jaAlexander Ringin. Sumusalo, Pelvas ja Moren sen sijaan jäänevät vielä ainakin ensi kaudeksi HJK:n riveihin kasvamaan korkoa isossa roolissa. Myös Rafinha, Bah ja Sadik siirtyvät todennäköisesti kauden jälkeen isompiin ympyröihin.
HJK:n farmijoukkue Klubi 04 pelaa Kakkosessa ja johtaa tällä hetkellä A-lohkoa. Siellä on iso joukko vieläkin nuorempia pelaajia, joista on lupa odottaa paljon. Ensi kaudella liigassa saavat varmasti jo isompaa roolia Joel Pohjanpalo, Santeri Ahola, Nikolai Alho sekä Kastriot Kastrati. Tähän joukkoon voi myös laskea edustusjoukkueen kakkosmaalivahti Saku-Pekka Sahlgrenin, joka on noussut jo Pikkuhuuhkajien ykkösmaalivahdiksi.
Pukin, Ojalan ja Ringin kaltaisia lupauksia on harvassa, eikä niitä synny edes HJK:n “sinivalkoisen polun” kautta joka vuosi. HJK on kuitenkin tällä hetkellä siinä asemassa, että jokainen nuori suomalaispelaaja haluaa pelata helsinkiläisjoukkueessa. Tämä tarkoittaa sitä – mahdollisten siirtojen tullessa eteen – että HJK tyhjentää pelaajapotin kotimaan kentiltä. Esimerkiksi Joni Kauko, Rasmus Scüller, Petteri Forsell, Toni Kolehmainen ja Timi Lahti ovat kaikki pelaajia, jotka haluavat urallaan eteenpäin. Jos siirtoa ei ulkomaille vielä tapahdu, HJK on varmasti potentiaalinen vaihtoehto.
Nuorten pelaajien lisäksi HJK on myös potentiaalinen vaihtoehto ns. paluumuuttajille, jotka eivät ole itseään vielä kv-kentillä lyöneet läpi. Joel Perovuo, Juha Hakola, Juska Savolainen, Juho MäkeläjaHannu Patronen ovat esimerkiksi pelaajia, jotka tällä hetkellä miettivät omaa tulevaisuuttaan tarkasti. HJK voisi olla sopiva askel tässä vaiheessa.
Tai mitä tekevät vuoden, parin sisällä Markus Heikkinen, Mikael Forssell, Teemu Tainio?
Jos HJK selvittää tiensä Eurooppa-liigan tai Mestarien liigan lohkovaiheeseen, sillä ei ole tarve myydä pelaajiansa. Myöskään pelaajilla ei tällöin ole “pakonomaista” syytä siirtyä kv-kentille. Mahdollisen lohkopaikan myötä jokaisen pelaajan hintalappuun tulee myös noin puolen miljoonan euron korotus.
Eli vaikka HJK menettäisi pelaajiansa, niin siirtokorvauksien avulla se pystyy vahvistamaan rivejään kovilla nimillä. Apua tuo myös Suomen vahvin juniorimylly, josta Erkka V. Lehtola on luonut jopa ylivertaisen verrattuna muihin. Nuoria ja potentiaalisia pelaajia on paljon ja esimerkiksi ikäluokat 1999- ja 2001-syntyneet ovat jopa suvereeneja tällä hetkellä.
Rantalalla iso rooli
Vaikka Antti Muurinen on saanut vuosien saatossa kovaa kritiikkiä joka suunnasta, niin hän on edelleen kiistattomasti Suomen menestynein jalkapallovalmentaja. Fakta on se, että näytöt puhuvat puolestaan – siihen on muilla vielä matkaa, ja paljon. Muurinen tietää miten mestaruuksia voitetaan ja viime vuosien aikana hän on pystynyt antamaan näyttöjä myös nuorten pelaajien kehittämisestä.
Muurisen tutkaparina toimii Juho Rantala, jolla on äärimmäisen tärkeä rooli HJK:ssa. Rantala tuntee seuran nuoret pelaajat kuin omat taskunsa – hän myös haluaa ajaa heitä rohkeasti sisään. Ja Rantala ei ole ns. tyypillinen kakkoskoutsi, vaan hänen ääntänsä kuunnellaan, niin peluutuksessa kuin taktillisissa asioissa.Rantala kuuluu “uuden sukupolven valmentajakastiin” ja hänellä tulee olemaan vielä iso rooli suomifutiksessa tulevaisuudessa.
Tällä hetkellä HJK on Suomessa ainoa joukkue, joka pystyy luomaan jotain suurta itsestään. Fanipohja ja talousalue ovat tarpeeksi isoja ja Sonera Stadium on Suomen paras jalkapallostadion, jonka ympärille on luotu jo identiteetinkin puolesta tärkeäoma harjoituskeskus (Sahara, Bollis).
Ja mikä tärkeintä – HJK:ssa on nähty, koettu ja opittu, että suuret puheet eivät ratkaise, vaan ne teot.
Kymppipaikka.fi / Toimitus (JS)
