Syy helpottuneisuuteen on yksinkertaisesti se, että Vuorinen pelaa yhä ammatikseen jalkapalloa belgialaisessa Charleroissa, vaikka viime keväänä hän pelkäsi koko uransa olevan ohi. Belgiaan hän siirtyi elokuussa 2010 FC Hongasta.
– Tammikuussa jalkaa vain vihlaisi pelin jälkeisissä harjoituksissa enkä sen jälkeen kyennyt enää pelaamaan, Hermanni kertoo Belgiassa vierailleelle Kymppipaikan toimitukselle.
Jalkaa alettiin tutkia ensin Belgiassa ja sitten Suomessa. Magneettikuvatkaan eivät näyttäneet, mikä oikein oli vialla. Viimein Vuorinen pääsi kuitenkin oikean miehen vastaanotolle.
– Ilkka Tulikoura pelasti urani, iso kiitos hänelle. Hän löysi etureiden ja nivusen alueelta kaksi osittain revennyttä jännettä ja leikkasi jalan, Hermanni kertoo.
Toukokuussa tehdyn operaation jälkeen edessä oli neljän kuukauden sairausloma ja kuntoutus fysioterapeutti Jarmo Ahosen ohjeiden mukaan. Nyt hän lähenee päivä päivältä huippukuntoa, ja tarkoitus on nousta ykkösjoukkueen avauskokoonpanoon joulutauon jälkeen.
– Uskon minulla olevan hyvät saumat päästä pelaamaan, kunhan pääsen täyteen iskuun. Vaikka joukkueemme on pärjännyt hyvin, hyökkääjistä ainoastaan senegalilainen Moussa Gueye on tehnyt maaleja, ”Herkku” sanoo.
Karu kaupunki
Sporting Charleroin kotikaupunki, 200 000 asukkaan Charleroi, on Belgian ranskankielisen osan Vallonian suurin kaupunki ja tärkeä metalliteollisuuskaupunki. Se oli aiemmin myös kaivostoiminnan keskus runsaiden kivihiiliesiintymiensä ansiosta, josta yhä muistuttavat rumat kuonakasat kaupungin ympäristössä.
Charleroi ei muutenkaan hurmaa kauneudellaan. Kaupunkiin saavuttaessa yleiskuva on suorastaan luotaantyöntävä. Kaduilla on todella paljon jätettä, rakennukset ovat likaisia, ja keskusta kaupungin kokoon nähden todella pieni. Kun Charleroi lisäksi tunnetaan Belgian järjestäytyneen rikollisuuden keskuksena, luulisi ettei se ole mikään unelma-asuinpaikka. Seuran stadionin vieressä sijaitsevan tornitalon ylimmässä kerroksessa asuva Vuorinen vakuuttaa kuitenkin viihtyvänsä hyvin.
– Viihtyvyyden kanssa ei ole ollut ongelmia, vaikka välillä vähän yksinäistä onkin. Vietän pääasiassa aikaani treenikeskuksessa ja kotona, jalkapallon takiahan täällä ollaan. Tosin nyt kun joukkue on pärjännyt hyvin, kaupungillakin on mukava liikkua. Ihmiset tunnistavat ja kohtelevat hyvin, mutta antavat silti olla suhteellisen rauhassa. Ja yksinäisyyden alkaessa ahdistaa tästä on lyhyt matka Antwerpeniin, jossa hyvä ystäväni Roni Porokara pelaa, Hermanni sanoo.
Raaka ammattilaismaailma
Sporting Charleroin viime kausi oli todella tuskainen, se putosi karsintojen päätteeksi pääsarjasta. Yleisömäärät romahtivat, fanit osoittivat mieltään, ja valmentajat vaihtuivat.
– Viime kaudella paineet olivat kovat, ja kaikilla seurassa tuntui olevan panta todella kireällä. Fanit protestoivat meitä vastaan rajusti. Useamman kotipelin jälkeen jouduimme odottelemaan pari tuntia ennen kuin pääsimme kotiin, koska fanit mellakoivat stadionin ulkopuolella. He tulivat myös treenikeskukseen keskeyttämään harjoitukset ja ripittivät joukkuetta, Hermanni muistelee.
Täksi kaudeksi joukkue uusiutui rajusti, ja tavoitteeksi asetettiin välitön paluu takaisin pääsarjaan. Belgian divisioonan voittaja nousee suoraan pääsarjaan ja kolme seuraavaa pääsee nousukarsintoihin. Charleroi on tällä hetkellä sarjassa jaetulla kolmannella sijalla, viisi pistettä sarjaa johtavaa Eupenia jäljessä.
Vaikka pelit ovat sujuneet vähintäänkin kohtuullisesti, meno on silti ollut pohjoismaisesta näkövinkkelistä katsottuna erittäin värikästä ja tempoilevaa. Seuran omistaa Pariisissa asuva, virvoitusjuomabisneksellä rikastunut iranilaissyntyinen liikemies Abbas Bayat, joka on tunnettu impulsiivisuudestaan.
Tällä kaudella päävalmentaja on vaihtunut kertaalleen. Vuorinen on ollut seurassa reilun vuoden ja nykyinen käskyttäjä Tibor Balog on jo kuudes vastuuvalmentaja, jonka alaisuudessa hän pelaa.
– Viime kaudella yksi mies oli puikoissa ainoastaan kahden pelin ajan. Hän lähti, koska omistaja yritti puuttua kokoonpano- ja taktiikkavalintoihin. Tämän kauden ensimmäinen valmentaja sai potkut kahdeksan sarjaottelun jälkeen. Pidän nykyisestä valmentajastamme Balogista, joka on toiminut kaikkien edellisten päävalmentajien kakkosena, ”Herkku” sanoo.
– Hänellä on rauhallinen ja keskusteleva tyyli, lisäksi hän vetää todella hyviä harjoituksia. Balogilla lienee jonkinlainen työrauha edellisenä viikonloppuna katkenneen kahdeksan ottelun tappiottoman putken ansiosta. Bayat pyörii kuitenkin jatkuvasti harjoituksissa ja saattaa keskeyttää ne koska tahansa näyttääkseen pelaajille kuinka homma hoidetaan. Siinä ei ole valmentajalla mitään sanomista, ”Herkku” jatkaa.
Charleroin joukkue on todellinen kulttuurien sekametelisoppa, sillä 28 pelaajan ringissä on edustettuna peräti 14 kansallisuutta. Kulttuuri- ja mentaliteettierot näkyvät päivittäisessä arjessa, eteläinen veri kuohahtaa helposti.
– Vaikka joukkueen henki on mielestäni hyvä, tappelut treeneissä ovat viikoittaisia. Jotkut käyvät hermostuessaan valmentajienkin rinnuksiin, mutta riidat toisaalta sovitaankin yleensä nopeasti, Hermanni kertoo.
– Lisäksi kielimuuri vaikeuttaa kanssakäymistä, sillä suuri osa pelaajista puhuu vain ranskaa. Meidän kieltä puhumattomien on vaikea kommunikoida muiden kanssa, hän jatkaa.
Perinteitä ja kulttuuria
Belgia on perinteikäs jalkapallomaa, ja sen huomaa Sporting Charleroin toiminnassa. Seura pelaa hulppealla Stade du Pays Charleroi-stadionilla, jonne mahtuu 25 000 katsojaa ja harjoittelee lähellä sijaitsevassa Belgian liiton harjoituskeskuksessa. Olosuhteet ovat siis huippuluokkaa.
Kaikki pienetkin yksityiskohdat henkivät jalkapallokulttuuria ja ylpeyttä omasta tekemisestä, seuran väreillä maalatusta bussista stadionin sisätilojen seuralogoilla varusteltuihin tuoleihin ja kokolattiamattoihin. Vaikka seura pelaa toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, kotiotteluissa käy silti 5000-6000 katsojaa ja sillä on lukuisia kannattajayhdistyksiä.
Kiinnostuksesta jalkapalloon kertoo myös se, että seura teki vastikään sopimuksen Belgian suurimman tietoliikenneyhtiön Belgacomin kanssa. Belgacom televisioi jatkossa kaikki Charleroin ottelut, ja lisäksi tammikuussa alkaa tosi-tv-ohjelma, jossa seurataan joukkueen arkea.
Charleroin 1-0 tappioon päättynyt vierasottelu Manchester Unitedin yhteistyöseuraa, myös nousua tavoittelevaa Royal Antwerpeniä vastaan on hieno kokemus. 1920-luvulla rakennettu stadion on parhaat päivänsä nähnyt, mutta erittäin tunnelmallinen.
Paikalle on saapunut lähes 10 000 katsojaa, ja meteli on melkoinen. Kotijoukkueen fanilauma on monituhatpäinen ja Charleroistakin on saapunut muutama sata kannattajaa. Laulut ja huudot raikaavat koko ottelun ajan.
Sporting Charleroin omistaja Bayat on vähemmän yllättäen riitaantunut myös seuran fanien kanssa. Kymppipaikan toimituksella on naurussa pitelemistä, kun fanit ottelun ensimmäisen jakson aikana virittelevät pilkkalaulua puheenjohtajalle, ja tämä lierihattupäinen harmaantunut herrasmies vastaa siihen vierestämme VIP-aitiosta nousemalla ylös ja näyttämällä yhtä aikaa kieltään ja keskisormeaan.
Itse peli on, osin varmasti epätasaisesta alustasta johtuen, varsin suoraviivaista. Molemmat joukkueet prässäävät korkealta, ja pallo lähtee usein pitkänä kohti sentteriä. Pelaajat ovat fyysisesti vahvoja, mutta myös yllättävän taitavia. Tempo on kova, ja tilanteita riittää molemmissa päissä. Tapahtuma on kaikkineen oikein viihdyttävä.
Tulevaisuus avoinna
Kausi Belgiassa on kohta puolessa välissä, ja Charleroi nousua ajatellen hyvissä asetelmissa. Pelejä on kuitenkin vielä paljon jäljellä, ja mitä vain voi tapahtua. Myös Vuorisen oma tulevaisuus on vielä auki, sillä sopimus loppuu kauden päätteeksi. Luotto niin joukkueeseen kuin itseenkin on kuitenkin kova.
– Olen varma siitä, että nousemme. Meillä on kasassa vähintään yhtä hyvä joukkue kuin edellisvuonna. Oma tavoitteeni on iskeä paljon maaleja kevätkaudella ja ansaita jatkosopimus. Mielelläni jatkaisin täällä, mutta en sulje mitään vaihtoehtoa pois. Myös paluu Suomeen on mahdollista, Hermanni päättää.
Kymppipaikka.fi / Toimitus