Kymppipaikka.fi sai kunnian viettää Kolkan kanssa pitkän haastattelutuokion, jossa pelaaja kertoi omista juniorivuosistaan, liigadebyytistään, vuosistaan ulkomailla ja A-maajoukkueessa, tulevaisuuden suunnitelmistaan sekä myös omista nuoruusvuosistaan kentän ulkopuolella.

Himoharjoittelija juniorina

Joonas Kolkka syntyi Lahdessa 28.9.1974. Jalkapallo vei nuoren miehen mennessään, ja Kolkka oli tuttu näky Lahden eri kentillä harjoittelemassa omalla ajallaan.

– Juniorina harjoitustunteja kertyi vuosittain noin tuhat. Se oli aika kovaa puuhaa, kun mukaan otetaan kaikki lomat ja koulunkäynti. Joukkuetreenit eivät tästä ajasta vieneet puoliaikaan, joten paljon tuli tehtyä omalla ajalla duunia, Kolkka muistelee.

– Näin jälkikäteen kun ajattelee, niin kaikki ulkomaille Suomesta siirtyneet pelaajat ovat tehneet hommia todella paljon omalla ajallaan. Ilman sitä on erittäin vaikea siirtyä ulkomaille, Kolkka jatkaa.

Silloisten lehtitietojen mukaan Kolkka harjoitteli juniorina kymmenen vuoden aikana peräti 7000 tuntia omalla ajallaan. Se tekee kaksi tuntia per päivä.

– Joukkueharjoitukset eivät riitä missään nimessä Suomessa. Eli pelkästään niihin ei voi tyytyä. Siinä pitää olla koko sielu ja elämä mukana. Kun pelasin PSV Eindhovenissa, pääsin aika läheltä seuraamaan ihan maailman mittakaavassa huipputason junnutoimintaa. Siellä on jätkiä ympäri maailman, taso ja laajuus ovat paljon kovempaa kuin Suomessa.

Kolkka harrasti nuorempana myös jääkiekkoa, yleisurheilua ja nyrkkeilyä.

– Tavallaan se jalkapalloammattilaisuus oli aluksi sellainen unelma. Kun homma kulki hyvin, onnistumisten kautta siitä tuli sitten tavoite joskus 13–15-vuotiaana, Kolkka kertoo.

Ikimuistoinen debyytti Veikkausliigassa

Kolkka nousi jo nuorena Veikkausliigassa pelanneen Reippaan edustusmiehistöön. Debyyttinsä hän suoritti kaudella 1991 elokuisena iltana Rovaniemellä. Ikää Kolkalla oli tuolloin 16 vuotta. Pääsarjan ensimmäinen peli on jäänyt monestakin syystä Kolkan mieleen erityisen hyvin.

– Ensimmäinen peli oli tietysti mahtava kokemus. Se antoi paljon uskoa omaan tekemiseen ja treenaamiseen, Kolkka muistelee.

Itse peli päättyi RoPS:n 11-0-voittoon. Tulos on edelleen Veikkausliigan historian suurin voitto ja samalla tietysti suurin tappio.

– Tämän takia pelistä jäi tietysti aika kaksitahoiset fiilikset. Taisin varmaan tehdä toisella jaksolla avauspotkuissa uuden ennätyksen. Siinä RoPS teki muistaakseni kahdeksan ja yhdeksän maalia toisen jakson aikana, jälkimmäisen 45-minuuttisen pelissä pelannut Kolkka sanoo, nyt jo hieman naureskellen.

Kauden jälkeen Reipas putosi Ykköseen. Kolkka esiintyi kaudella 1991 liigassa neljässä pelissä.

Laitapelaaja jatkoi Ykkösessä uraansa vielä lahtelaisjoukkueen riveissä, mutta seuraavakin kausi päättyi putoamiseen. Reippaan kasvatti ei seuraansa jättänyt, vaan pelasi vielä yhden kauden Kakkosta “Viirupaitojen” mukana. Kolkka paukutti Kakkosessa 19 maalia ja voitti lohkon maalikuninkuuden. Matka jatkui tämän jälkeen lahtelaisen Harri Kampmanin luotsaaman Veikkausliigajoukkue MyPa:n riveihin.

– Se Kakkosen kausi oli käännekohta omalle uralleni. Sitä ennen ei ollut juurikaan näyttöjä ja Reipas oli pudonnut, joten sitä oli vaikea mihinkään liigaan päästä pelaamaan. Sen lisäksi siinä oli vielä koko ajan koulu rinnalla. Sopimus MyPa:n kanssa oli tavallaan ensimmäinen ammattilaissopimukseni. Kävin samaan aikaan urheilulukiota ja treenejä oli kahdesti päivässä.

MyPa:n riveissä Kolkka nousi Veikkausliigan eliittiin sekä myös A-maajoukkueeseen, jonka mukana hän pelasi ensimmäisen pelinsä vuonna 1995 Viroa vastaan vieraskentällä.

Pitkä ura ulkomailla

Myllykoskelta Kolkka siirtyi hollantilaisen Willem II:n riveihin. Jo pikkupoikana unelmana ollut siirto tapahtui vuonna 1995.

Tilburgilaisseurassa Kolkka pelasi kolme kautta, jonka jälkeen hän pelasi PSV Eindhovenissa, Panathinaikosissa, Mönchengladbachissa, Crystal Palacessa, ADO Den Haagissa, Feyenoordissa, NAC Bredassa sekä uudestaan vielä Willem II:ssa. Menneen kesän hän pelasi USA:ssa Texas Dutch Lionsissa. Mukaan mahtuu siis pelejä Valioliigassa ja Bundesliigassa sekä useassa kovassa eurooppalaisessa seurassa.

– Sopimus Willem II:n kanssa oli silloin iso hyppäys itselleni. Olin sitä ennen asunut aina kotona ja äiti oli tehnyt kaikki pullamössöt pöytään. Silloin sitä asui ensimmäistä kertaa yksin ja suoraan ulkomailla. Mukaan tulivat myös paineet, sillä ulkomaalaispelaajien on pakko onnistua – heidät hankitaan aina vahvistuksiksi, Kolkka muistelee ensimmäistä ulkomaan siirtoaan.

– Willem II oli kuitenkin hieno ja hyvä paikka, juuri sopivan kova seura minulle siinä vaiheessa, Kolkka lisää.

Kolkka pääsi urallaan pelaamaan myös Mestarien liigaa. Hän kohtasi mm. PSV Eindhovenin riveissä HJK:n. Parhaat muistot näistä peleistä ajoittuvat kuitenkin Kreikan vuosiin.

– Voitimme Panathinaikosin kanssa Mestarien liigan puolivälierässä kotikentällä Barcelonan. Se oli aika kova juttu silloin ja mukana menossa oli varmasti puoli kaupunkia. Seuraava päivänä kadulla kävellessä jokainen vastaantulija tuli juttelemaan ja kertomaan oman näkemyksensä pelistä. Silloin sitä tajusi, että jotain oli tullut tehtyä, Kolkka sanoo.

– Muutenkin aika Panathinaikosissa oli hienoa. Silloin olimme Mestarien liigassa kahdeksan joukossa ja seuraava vuonna kahdeksan joukossa Uefa Cupissa. Se jäi harmittamaan, että pidemmälle emme päässeet, sillä mahdollisuuksia oli siihenkin. Myös aika PSV:ssa oli hienoa ja voitimme mm. kaksi Hollannin mestaruutta.

Näiden vuosien jälkeen Kolkan ura jatkui siis vielä mm. Valioliigassa ja Bundesliigassa.

– Siitähän ne kovemmat pelit sitten vielä alkoivat, mutta molemmissa joukkueissa pelasimme putoamista vastaan ja peli oli aika puolustusvoittoista. Minulle, hyökkäysvoittoisena pelaajana, se ei sopinut niin hyvin, Kolkka kertoo.

Ajatusmaailma muuttunut nuoruusvuosista

Kun Kolkka kertoi ulkomaanvuosistaan, on pakko kysyä häneltä kommenttia keskustelufoorumien juttuihin, joissa on kaivettu esiin lehtiartikkeli miehen nuoruusvuosilta.

Kolkka poseerasi 90-luvun alussa lahtelaisessa kaupunkilehdessä kaverinsa kanssa, ja he kertoivat avoimesti suuntautumisestaan äärioikeistolaiseen toimintaan ja ajatusmaailmaan, jopa natsismiin.

– Joku värjää hiukset vihreiksi, joka tatuoi itsensä ja joku ottaa lävistyksiä. Se oli silloin joku oma tapani kapinoida maailmaa vastaan. Näin jälkikäteen kun ajattelee, oli se ihan hölmöä hommaa. Itseänsä siitä voi kuitenkin vain syyttää. Järkeä on tullut niistä vuosista päähän ja arvomaailma on muuttunut ihan täysin. Sen voin sanoa, että lähes 20 vuoden ulkomailla asumisen jälkeen en todellakaan välitä kenenkään ihmisen alkuperästä.

– Se vaihe meni onneksi nopeasti ohi ja keskityin olennaiseen. Se tietenkin harmittaa, että näitä juttuja kuulee vieläkin, enkä ole niitä itse päässyt kommentoimaan mitenkään. Olen isänmaallinen ihminen, mutta näillä nuoruuden hölmöilyillä ei ollut mitään tekemistä isänmaallisuuden kanssa, Hollannissa majapaikkaansa nykyisin pitävä Kolkka korostaa.

A-maajoukkueessa 98 ottelua

Suomen A-maajoukkueessa Kolkka pelasi 98 ottelua. Debyyttiottelunsa hän pelasi Viroa vastaan vieraskentällä vuonna 1995. Peli päättyi Suomen 7-0-voittoon.

– Pääsin vaihdosta kehiin ja tein heti maalinkin. Olin ihan mehuissani debyytistä ja siihen vielä maali päälle, joten se oli hieno kokemus, laitapelaaja toteaa.

Viro-pelin jälkeen Kolkka oli A-maajoukkueen mukana pitkään ja kuului ns. kultaiseen sukupolveen, joka pelasi upeita pelejä Euroopan huippumaita vastaan sekä oli pariin kertaan lähellä pääsyä arvokisoihin.

– Pelasimme monia hyviä pelejä. Itselleni ehkä paras muisto on 5-1-kotivoitto Kreikasta. Pelasin silloin itse Kreikassa ja maajoukkueessa pelasi 4-5 meidän jätkää. Siinä oli aika kiva palata seurajoukkueen mukaan, kun olimme pelin voittaneet ja itse tein vielä maalin syötin pari, Kolkka kertoo.

Vaikka Suomi pystyi haastamaan Euroopan huippumaat, jäi arvokisapaikka kuitenkin vain haaveeksi.

– Kyllä se jäi harmittamaan. Viimeinen silaus jäi puuttumaan. Suomalaisella jalkapallolle se kisapaikka olisi ollut ja olisi edelleenkin suurin arvonnousu. Meillä on paljon junnuja, ihmisiä kiinnostaa jalkapallo, mutta se kansainvälinen menestys on puuttunut, “Jode” arvioi.

– Meillä oli erinomainen joukkue silloin. Ehkä salaisuus oli siinä, että meillä oli oikeantyyppisiä pelaajia oikeille pelipaikoille. Rinki ei ollut laaja, mutta tällä saimme hyvää tulosta.

Respect-ottelu Olympiastadionilla

Kultainen sukupolvi pelaa viimeisen kerran yhdessä 8.9., kun Respect-ottelussa vastaan asettuu Maailma XI-joukkue.

– Tosi mahtava fiilis, kun saa vielä kerran pukea sen maajoukkueen pelipaidan päällensä kotiyleisön edessä. Toivottavasti sää on hyvä, niin saamme paikalle paljon yleisöä. Siitä tulee varmasti upea tapahtuma.

– Idea ei ole uusi maailmalla, mutta Suomessa tämänlainen peli pelataan ensimmäistä kertaa, johon kaikki on kutsuttu mukaan, Kolkka hehkuttaa.

Entisille A-maajoukkuetähdille kertyi yhdessä pelejä, pelimatkoja, harjoitusleirejä ja kokemuksia runsaasti. Respect-päivänä on varmaa, että pukuhuoneessa ainakin juttua riittää.

– Joidenkin pelaajien kanssa sitä on paljonkin tekemisissä, mutta mahtavaa homma nähdä niitäkin pelaajia, joiden kanssa ei ole ehtinyt niin paljon olla yhteydessä. Meidän pelivuosia on hauska muistella yhdessä ja tarinaa on varmasti paljon.

Yksi entisistä pelikavereista on toinen Reippaan kasvatti, Jari Litmanen, joka ei ole vielä virallisesti ilmoittanut mitään uransa jatkosuunnitelmista.

– Samoilta kulmilta olemme ja meillä on pitkä maajoukkueura yhdessä. Hieno fiilis päästä Jarin kanssa kentälle, ehkä viimeisen kerran yhdessä, Kolkka sanoo Kuninkaasta, josta ilmestyy 28.9. ensi-iltaan Kuningas Litmanen -elokuva.

Uran jatko?

Kolkka pelasi menneen kevään ja alkukesän USA:ssa Texas Dutch Lionsin riveissä. Kolmen kuukauden pesti päättyi loppukesästä.

– Se oli maan kolmanneksi korkein sarjataso. Pelin taso ei ollut erityinen, mutta se oli mielenkiintoinen kokemus, joka oli kiva kokea vielä tässä vaiheessa uraa. Joukkueella oli hollantilaiset omistajat ja siellä oli vanha valmentajani. Katsotaan, jos homma poikii vielä jatkossa jotain lisää, Kolkka kertoo.

Nyt Kolkka on siis ilman seuraa. Peliuran jatkosta hänellä ei ole tarkkaa suunnitelmaa, mutta ura huipputasolla on ohi.

– Aloitan ensi kuussa Uefa B-valmentajatutkinnon suorittamisen, ja marraskuussa alan puolestaan opiskella football management-ohjelmassa. Sen voi sanoa, että jalkapallo on aina ennen määrännyt kaiken, mutta nyt määräävät nämä kurssit. Korkealla tasolla en ainakaan pysty enää pelaamaan, Kolkka paljastaa.

Kolkkaa huhuiltiin kesällä FC Lahden paitaan Veikkausliigaan. Hän myöntääkin molemminpuolisien kiinnostuksen.

– Lahti kyseli minua mukaan. Haluja minulla oli, mutta järki sanoi ei. Siinä oli takana pitkä kausi Hollannissa ja tämä Amerikan reissu. Olin aika loppu siinä vaiheessa, joten tulin siihen tulokseen, että en mukaan lähde.

– Aika näyttää mitä jatkossa tapahtuu, mutta näillä näkymin en ole palaamassa Veikkausliigaan, Kolkka kertoo.

Valmentajan hommat kuitenkin kiinnostavat.

– Siinäkin on tosin kaikki omat niksinsä ja opettelut, joten ei voi huudella, että minusta tulee valmentaja sinne tai sinne. Aloitan matalalla profiililla ja katsotaan miten hommat etenevät, Kolkka päättää.

Kymppipaikka.fi / (JS)

—-

NYT ENNAKKOMYYNNISSÄ

VEIKKAUSLIIGAN TARINAT JA SANKARIT – KIRJA

Katso lisätiedot: www.tarinatjasankarit.net