Kymppipaikka.fin kolumnisti Harri Kumpulainen on jalkapalloromantikko, entinen HJK-juniori, nykyinen Pajamäen Pallo-Veikkojen A-juniorien ja 4-6-vuotiaiden tyttöjen valmentaja sekä seuran valmennuspäällikkö. Kumpulainen kirjoittaa sivustolle ajatuksiaan kotimaan jalkapallosta ja tapahtumista sen ympärillä.
Elämysten Olympiastadion
Kaatosateen pieksemä pallo kaartaa kierteisenä maalille, ponnahtaa eteenpäin päälaesta, muuttaa suuntaa säärestä, osuu toiseen jalkaan, vierii kolmanteen jalkaan, liukuu neljänteen, singahtaa viidennestä eteenpäin ja kimpoaa hallitsemattomasti maalin edessä polvillaan olevan maalivahdin käsivarteen. Yhtäkkiä voi kuulla hiljaisuuden, sellaisen hiljaisuuden, jossa mitään ulkoisia ääniä ei ole. Vain päälakeen tippuvien sadepisaroiden äänet kaikuvat pään sisällä kuin patarummun kumautukset. Kymmenettuhannet silmät ovat jähmettyneet katsomaan epäuskoisesti ei-mihinkään. Jossain joku huutaa yksittäisen kirosanan. Koko päivän jatkunut ihanainen kaste on hetkessä muuttunut maailman murskaavaksi vesiryöpyksi. Stadionin kellossa on aikaa kulunut yli 91 minuuttia ja 1–0-johto vaihtuu tasatilanteeksi. “Vaikka yrittäisimme toistaa sen tilanteen tuhat kertaa harjoituksissa, emme onnistuisi tekemään samaa”, toteaa Kuningas Litmanen dokumentissaan 15 vuotta myöhemmin.
Ottelusta poistuessani haahuilen Stadionin käytävillä tuhansien muiden järkyttyneiden tavoin. Näen kymmenien vuodattavan kyyneliä eivätkä omat silmäkulmanikaan pysy kuivina. Satuttavimmilta tuntuvat silti ne kyyneleet, jotka valuvat yli 80-vuotiaiden harmaantuneiden miesten poskilla. Kyynelten mukana he hautaavat unholaan luultavasti viimeisen kerran elinaikanaan unelmansa nähdä Suomen maajoukkueen pelaavan arvokisoissa.
Vuosia myöhemmin aurinko paistaa Olympiastadionin nurmelle Suomen ja Belgian pelatessa EM-karsintaottelunsa ensimmäistä puoliaikaa. Palloa liikutellaan keskialueella, kun kentän ylle ilmestyy siivekäs vieras. Ensimmäisenä tuttavuutta vierailevan tähden kanssa käy tekemässä Roman Eremenko. Huuhkajaksi yleisön joukossa tunnistettu siivekäs olio ottaa show’n itselleen ja alkaa kaarrella maalien välillä ylärimalta toiselle kuin olisi lentoesityksen pääosassa. Yleisö nauttii näkemästään ja kannustaa rytmikkäin huudoin huuhkajaa yhä rohkeampiin lentoihin. Lennoista uhkarohkeimpia ovat ne kaarevat syöksyt, jotka pakottavat punapaitaisen Belgian pelaajat kyyristymään uljaan liidon tieltä. Kaartelua ja syöksyjä jatkuu joitain minuutteja, kunnes siipivieras asettuu eteläpäädyn maalin takana olevalle ramppitelineelle. Useita minuutteja keskeytettynä ollut peli pääsee jatkumaan.
Huuhkaja seuraa rauhallisesti paikallaan, kun sinivalkoinen joukkue onnistuu tekemään 1–0-maalin vain minuutti pelin jatkamisen jälkeen. Yleisö villiintyy, mutta Huuhkaja kököttää telineellä kaikessa rauhassa eikä intoudu juhlimaan Suomen johtomaalia; ehkä se tiesi sen tulevan. Hetki maalin jälkeen Bubina tunnettu Olympiastadionin Huuhkaja toteaa tehtävänsä täytetyksi ja liitää suorinta tietä pois stadionilta. Bubin sisääntulo julkisuuteen oli näyttävä eikä jäänyt keneltäkään huomaamatta, mutta vain harva näkee sen poistuvan näyttämöltä. Lopulta Suomi voittaa pelin 2–0. Legenda on syntynyt, Huuhkajat on syntynyt. Ehkä harmaantuneiden herrasmiesten kyyneleet palasivat Huuhkajan siivillä Olympiastadionille vielä kerran.
Huuhkajat kohtaa EM-karsinnassa Kreikan sateisen Unkari-ottelun 17. vuosipäivänä Olympiastadionilla. EM-karsintojen jälkeen stadion suljetaan remontin vuoksi. Hetkeksi elämykset vaihtavat kotia.
