Huuhkajaparven ensimmäinen osa laskeutui Klagenfurtiin sunnuntai-iltana ja pelaajia lipui hiljalleen pitkin maanantaita ja Timo Furuholm liittyi viimeisenä joukkueeseen vasta tiistaiaamuna. Joukkueen ensimmäiset harjoitukset pidettiin maanantaiaamuna St Veitin kylässä Klagenfurtin ulkopuolella. Kenttä oli kuitenkin aivan jäässä ja päävalmentaja Mixu Paatelainen päätti käyttää harjoitukset lähinnä palauttavaan tarkoitukseen, sillä pallollisesta treenaamisesta kentällä ei tullut mitään. Maanantai-illan harjoituskenttä oli kuitenkin vaihtunut parempaan ja mukana oli myös useampi pelaaja. Tiistaina niin ikään joukkue harjoitteli kahdesti ja ottelupäivän aamunakin hiottiin vielä viimeisiä kuvioita. Kentällä Mixun hakemia asioita ei kuitenkaan löytynyt.
Keskikenttä uudessa koostumuksessa
Paatelainen haki uusia roolituksia keskikentälle, kun Tim Sparv oli alemman kolmikon keskellä ja Roman Eremenko vasemmassa laidassa. Yläkerran kolmikon muodostivat Alexander Ring, Teemu Pukki sekä Kasper Hämäläinen.
Joukkue harjoitteli tiistaina pitkään miten Sparv pelaa palloa joko Ringille tai Hämäläiselle, jotka sitten pelaavat pallon nopeasti takaisin joko Sparville, Eremenkolle tai Hetemaj’lle jotka sitten vapauttaisivat joko laitapuolustajat tai yläkerran kolmion irti puolustuslinjan välistä. Ring ja Hämäläinen pystyivät myös syöttämään suoraan Pukille tai sitten nouseville pakeille. Alemman kolmikon oli määrä myös nousta mukaan tai yrittää monipuolisesti myös puolenvaihtoja. Harjoituksissa kaikki näytti hyvältä, mutta toisaalta vastustajat puuttuivat.
Miten tämä toteutui sitten pelissä? No, surkeasti. Sparv pelasi ensimmäisen puoliajan keskellä, mutta ei päässyt juurikaan pallon kanssa kääntymään, sillä itävaltalaispelaaja oli jatkuvasti lähellä ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi usein syöttö alaspäin. Eremenko ei päässyt ensimmäisellä puoliajalla palloon lainkaan, Perparim Hetemaj’n ottelu meni jälleen pyöriessä ja hyöriessä, mutta hyötysuhde jäi pieneksi. Laitapuolustajien nousut jäivät myös näkemättä. Yläkerran kolmikko oli varsin yksin, sillä välit kasvoivat liian suuriksi. Kun pallo saatiin pelattua Ringille tai Hämäläiselle, ei harjoiteltua apua ollut lähellä takana, vaan 20 metriä perässä ja näin hyökkäyskalusto jäi aivan liian yksin. Lisäksi suomalaiset hävisivät poikkeuksetta kaikki kaksinkamppailut kookkaita itävaltalaisia vastaan.
Toisella puoliajalla Sparv ja Eremenko vaihtoivat paikkaa ja Eremenkolta nähtiinkin muutama avaava syöttö ylöspäin, mutta ne jäivät varsin tehottomiksi. Vasta Mika Ojalan ja Timo Furuholmin vaihdot toivat hieman eloa hyökkäyspelaamiseen, mutta siinä vaiheessa peli oli jo menetetty.
Mikä ratkaisuksi?
Kun katsoo Suomen hyökkäyskuusikkoa, niin Pukki on viimeistellyt tällä kaudella kolme maalia, Ring teki HJK:ssa kaksi, Hämäläinen viimeisteli viime kaudella kaksi, Sparvin kauden maalisaldo näyttää nollaa, samaten kuten Hetemaj’n. Eremenko on onnistunut tällä kaudella tekemään yhden maalin. Ketään ei voi varsinaisesti tituleerata maalintekijäksi, vaikka Pukki toki Veikkausliigassa onnistui muutaman enemmän tekemään. Miten voi odottaa maaleja pelaajilta jotka eivät ole tottuneet niitä tekemään?
Itävalta-pelissä hyökkäyspelin osalta ainoa valopilkku oli Ojalan ja Furuholmin yhteistyö. Ojala on jäänyt yllättävän vähälle vastuulle maajoukkueissa, mutta osoitti heti vaarallisuutensa saatuaan mahdollisuuden. Ensin terävä laukaus ja sitten oiva syöttö Furuholmin maaliin.
Seuraavassa harjoituspelissä olisi mielenkiintoista nähdä kaksikko yhdessä heti avauksesta lähtien. Ojala on selvä uhka vastustajalle, sillä hänellä on hyvä laukaus molemmilla jaloilla, hyvä pelikäsitys ja hän osaa tehdä myös maaleja. Furuholm toisi sopivaa ryminää kärkeen, sillä Itävalta-ottelun kolmikko oli hieman heiveröinen kaksinkamppailuissa. Pukki täydentäisi kolmion ja Suomella olisi oikeasti kolmikko joka voi, ja nimenomaan osaa, tehdä maaleja.
Puolustuspeli lupaava
Puolustuksen osalta Itävalta-peli oli outo. Kotijoukkueella ei ollut ottelussa oikeastaan kuin yksi maalipaikka joka tuli Jukka Raitalan pallonmenetyksestä, mutta senkin Petri Pasanen peitti. Silti Itävalta juhli kolmasti maalin merkiksi. Ensimmäinen meni luonnollisesti maalivahti Lukas Hradeckyn piikkiin, toisessa Martin Harnik unohtui liian vapaaksi topparikaksikon väliin ja Hraceky jäi hieman liian pitkäksi aikaa empimään vastaantuloaan ja kolmannessa Niklas Moisander ensin menetti pallon, sijoittui väärin sekä pelasi laiskasti rangaistuspotkuun johtaneessa tilanteessa. Virheistä rankaistaan ja se näkyi jälleen taululla.
Ei puolustuspeli kuitenkaan kokonaisuudessaan missään nimessä toivotonta ollut. Erityisesti ensimmäisellä puoliajalla Sparv tuki hyvin topparikaksikkoa, mutta se oli sitten hyökkäyspelaamisesta pois. Raitalalle sattui pari virhettä ja Arkivuolla oli jälleen hieman liian kiire ratkaisujensa kanssa. Lampi pelasi virheettömästi alaspäin, mutta ylöspäin ei ollut juuri annettavaa.
Topparikaksikosta Moisander pelasi jo toisen huonon pelin putkeen, mutta Pasanen pelasi pitkästä aikaa erinomaisen pelin. Yhtä syöttöharhaa lukuun ottamatta Pasanen pelasi lähes virheettömän ottelun ja näytti siltä alakerran johtajalta jonka hänen odotettiin olevan nauhaa kantaessaan.
Vaikka henkilökohtaisia virheitä sattui, niin koko joukkueen puolustuspelaaminen toimi hyvin. Keskikentän kolmikko tuki hyvin neljän alakertaa eikä Itävalta saanut yhtään ylivoimatilannetta luotua suomalaispelaajia vastaan. Apu oli aina lähellä ja pakka pysyi tiiviinä. Henkilökohtaiset virheet pois, niin puolustuspeli alkaa olla kuosissa.
Peliesityksen vaisuudesta huolimatta, kaikista huolestuttavinta oli esityksen hengettömyys. Sparv näytti ainoana siltä, joka laittoi itsensä täysillä kentällä likoon. Useat muut näyttivät lähinnä surffailevan ja odottavan päätösvihellystä. Asenteen osalta uusi pelipaita sai häpeällisen alun.
Paatelainen totesi ottelun jälkeen, että kyseessä oli pieni notkahdus kehitysprosessissa. Näin sopii toivoa, mutta Paatelaisella riittää pureskeltavaa pitkäksi aikaa, sillä seuraavat A-maaottelut pelataan kesäkuussa.
Kymppipaikka / Toimitus (SF)
