FC Kurenpoikien kasvatti pelasi urallaan Veikkausliigassa VPS:ssa, AC Allianssissa, FF Jarossa ja TPS:ssa. Lisäksi hän pelasi puolitoista kautta Ruotsissa IFK Norrköpingin riveissä ja tilillä on myös yksi A-maaottelu.
Pelaajauransa aikana Sarajärvi opiskeli liikuntaneuvojan tutkinnon JPY:n ja Suomen Urheiluopiston järjestämässä koulutuksessa, jonka jälkeen hän suoritti liikunnanohjaajan tutkinnon Vierumäellä ja Jyväskylän yliopistossa hän luki itsensä vielä liikuntatieteiden maisteriksi. Takaraivossa kävi jossain vaiheessa myös urheilujournalistin ura.
– Vierumäen urheiluopistolla oli urheilujournalismin linja ja hain sinne, mutten päässyt. Selostin jonkun urheilupätkän ja he varmaan ajattelivat, ettei ole käyttöä, Sarajärvi naurahtaa.
“Elämäni tie”
Ensimmäiset askeleensa valmentajana hän otti kausina 2009-10, kun hän veti FF Jaron taito- ja kykyryhmää. Seuraavana vuonna hän toimi FC YPA:n pelaajana ja kakkosvalmentajana. Samassa seurasta hän myöhemmin sai ensimmäisen päävalmentajapestinsä ja sen jälkeen valmentaminen on vienyt miehen mennessään.
– Huomasin nopeasti, että valmentaminen oli sydäntä lähellä ja lämmitti mieltä ja siihen kannatti panostaa kaikkensa. Silloin huomasin sen olevan elämäni tie.
Sarajärvi toimi FC YPA:n päävalmentajan tehtävien ohella myös Futsal-liigassa pelanneen Sievi Futsalin pelaajavalmentajana. Hän pitää kokemusta futsalin puolelta antoisana.
– Olin onnekas, että sain mahdollisuuden valmentaa myös futsalin puolella. Koen siitä olleen paljon hyötyä minulle myös jalkapallon valmentamisessa. Futsalista voi oppia paljon esimerkiksi siitä, miten saa itsensä pelattavaksi ja nyanssit ovat samoja kuin jalkapallossakin. Lisäksi futsalissa on kova intensiteetti, ja sekä pelaajan että valmentajan pitää pystyä tekemään nopeita päätöksiä. Erikoistilanteet ovat futsalissa isossa roolissa ja niistä saa oppia myös jalkapallon puolelle.
Pelaajaurasta hyötyä
Nopeana laitapelaajana tunnettu Sarajärvi näkee pelaajauran valmentamisessa hänen kohdallaan hyödyllisenä, muttei välttämättömänä.
– Jollain tasolla ymmärtää peliä ja perusmekaniikkaa varmaan paremmin. Lisäksi ihmisjohtamisessa on hyötyä siitä, että tietää vähän miten pelaajat ajattelevat. Olen nähnyt omalta kohdaltani pelaajauran hyödyllisenä, mutta se ei ole missään nimessä pakollinen asia.
Oppia maailmalta
Ylivieskassa vietetyn ajan jälkeen Sarajärvi pohti tarkkaan mihin suuntaan lähtee viemään uraansa. Hän päätti pistää kaikki peliin ja lähti ammentamaan oppia Euroopasta.
– Siinä oli pieni mietinnän paikka. Koin riittämättömyyden tunnetta ja halusin oppia lisää. Sitä varten päätin lähteä kauemmas oppimaan.
Sarajärvi vieraili eri seuroissa muun muassa Tanskassa, Hollannissa, Turkissa ja Espanjassa. Hän myöntää, että ulkomaalaisseurojen vieraaksi pääsyssä oli omat haasteensa.
– Pyysin kymmeniltä ihmisiltä apua ja heistä varmaan noin puolet lupasi auttaa. Esimerkiksi Mika Laurikaisen avulla pääsin Hollantiin, Petri Jakonen auttoi minut pääsemään Midtjyllandiin ja Lukas Hradecky pelasi silloin Bröndbyssä ja sitä kautta pääsin sinne. Marko Saranlinna suositteli lähtemään Turkkiin harjoitusleireille ja hän auttoi niissä kontakteissa. Olen isosti kiitollinen kaikille niille, jotka minua auttoivat.
Sarajärven opintomatkat avasivat silmiä siitä missä muualla ollaan mahdollisesti edellä ja missä Suomessa on vielä kehitettävää.
– Niiltä vierailuilta sai ymmärrystä siitä millainen vaikutus ympäristöllä ja jalkapallokulttuurilla on. Niitä meidän pitää vielä kehittää, kuten myös jalkapallotietämystä. Olemme monella osa-alueella takamatkalla, kun monissa maissa jalkapallokulttuuri ja -ymmärrys on juurrutettu syvälle nuoresta lähtien. Suomessa pystyy kuitenkin kehittymään hyväksi valmentajaksi, mutta se vaatii paljon töitä ja on sitten eri asia miten pääsemme enemmän ulkomaille valmentamaan.
Matka avasi myös ovia Sarajärvelle ja ne edesauttoivat häntä kohti seuraava etappia, joka oli Lissabonin yliopiston järjestämä High Performance Football Coaching –tutkinto. Kurssi on yksivuotinen valmentajakurssi, joka käy kokonaisvaltaisesti läpi jalkapallovalmennuksen saloja.
– Vuonna 2015 tapasin A-valmentajakurssilla Luciano Posillipon, joka suositteli, että kannattaa jutella Gert Remmelin kanssa. Hänen suosituksensa ja tekemäni taustatyön perusteella hain sitten sinne.
Kurssin jälkeen Sarajärvi toimi kaksi kautta VPS:n apuvalmentajana, mutta jätti paikkansa viime kauden jälkeen. Tiedonnälkä ei ollut vielä tyydytetty ja hän päätti jatkaa opintojaan.
– Menin Lissaboniin jatkamaan maisterin tutkintoa, mutta proffat suosittelivat hakemaan tohtorilinjalle, kun minulla oli Suomesta jo maisterin tutkinto. Hain sitten tohtoriopintoihin. Alun perin opiskelu kestää 2-3 vuotta, mutta nyt se varmaan vähän venähtää, tällä kaudella HJK:n valmennusryhmään liittynyt Sarajärvi miettii.
Tulevaisuus päävalmentajana
Sarajärvi on yksi monista entisistä pelaajista, joka on viime vuosien aikana lähtenyt jakamaan pelaajauransa aikana ammentamaa oppia valmennuksen puolelle. Hän näkee ensiarvoisen tärkeänä, että entiset huippupelaajat antavat tietotaitonsa valmennuskäyttöön.
– Suomi on niin pieni maa, että tarvitsemme kaiken mahdollisen avun minkä saamme ja tarvitsemme paljon ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään kaikkensa suomalaisen jalkapallon eteen. Yksi tärkeä asia on kuitenkin se, että meidän peliajoista sekä peli että valmentaminen on aivan erilaista nykyään. Jos toisimme vain niiden aikojen valmennusoppeja, niin se olisi huono juttu. Huipulla mennään todella kovaa vauhtia eteenpäin ja meidän on pystyttävä vastaamaan siihen. Joillakin osa-alueilla olemme varmasti saaneet maailman huippuja kiinni ja teemme myös joitakin asioita joissa olemme kärkipäässä. Meidän pitää olla teräviä ja innovatiivisia, että pystymme kehittymään ja menestymään jatkossa, muistuttaa Sarajärvi.
Sarajärvi aloitti talvella Mika Lehkosuon aisaparina ja keskittyy nyt täysillä uuteen valmennuspestiinsä. Tulevaisuuden tavoitteena on kuitenkin jossain vaiheessa astua itsekin taas päävalmentajan saappaisiin.
– Tulevaisuudessa näen itseni päävalmentajana, mutten tiedä missä ja milloin se tapahtuu. Se on asia jota kohti vääjäämättä etenen. Pelaajana minulla oli tavoitteita, unelmia ja sisäinen palo, joka ohjasi minua eteenpäin. Koen sen saman tarpeen ja palon valmentajana eikä minulla ole muuta vaihtoehtoa. Menen sinne mihin tieni minut vie.
