Marraskuussa 40 vuotta täyttävä Hyyrynen myöntää, ettei lopettaminen ole helppoa.
– Tietyllä tapaa on haikeutta, mutta kaikella on aina aikansa ja paikkansa ja nyt on minun aikani. Onhan tässä jo jonkun aikaa menty lisäaikaa, Hyyrynen naureskelee.
– On tässä sellaista luopumisen tuskaa, mutta on pakko hyväksyä tilanne ja pistää asioita tärkeysjärjestykseen.
Lopettamista helpottaa se, että päätös on kypsynyt mielessä pikkuhiljaa.
– Viime vuonna alkukaudesta tuli ensimmäistä kertaa tunne, että voisi lopettaa, mutta tähän kauteen lähdettäessä oli ensimmäistä kertaa tiedossa, että nyt on viimeinen kausi. Tässä on monta muutakin asiaa jota pitää hoitaa ja pelaaminen alkaa syödä monesta päästä.
Usein lopettamiseen liittyvät muun muassa loukkaantumiset tai, etteivät taidot enää riitä pelaamaan huipputasolla. Hyyrynen on kuitenkin edelleen fyysisesti huippukunnossa ja kentälläkin peli kulkee. Hän on TPS:n tämän kauden paras maalintekijä seitsemällä maalilla.
– Voi lopettaa, kun on vielä voitolla. Parin viikon päästä täytän 40 vuotta, niin syntymäpäivälahjana voi pistää nappikset naulaan, heittää Hyyrynen.
Tekee mistä tykkää
40-vuotiaaksi huipputasolla pelaava on nykypäivän jalkapallossa melkoinen harvinaisuus. Vielä, kun peliuran yhteyteen liitetään mukaan rinnalla tehtävät muut työt, niin lista on entistä lyhyempi. Hyyrynen pitää yhtenä pitkän uran salaisuutena hieman myöhäistä puhkeamista kukkaan sekä intohimoa ja rakkautta lajiin.
– Aloitin urani aika myöhään ja kasvoin mieheksi vasta siinä parinkympin paremmalla puolella. Olen ollut fyysisesti hyvässä kunnossa ja pitänyt itseni kunnossa. Lisäksi se, että on saanut tehdä sitä mistä tykkää ja rakastaa pitkään. Usein lopettavilla pelaajilla kipinä on saattanut sammua loukkaantumisten tai muiden syiden takia, mutta olen päässyt tekemään sitä mistä tykkään ja samalla olen pystynyt tekemään muita hommia ja saanut niitä yhdistettyä pelaamiseen. Siitä täytyy tietenkin antaa myös seuralle kiitosta.
Pelaamisen ohella Hyyrynen on järjestänyt myös uranjälkeiset suunnitelmansa kuntoon. Hän on opiskellut valmentajaksi ja toiminut TPS:ssa eri valmennustehtävissä. Valmentaminen alkoi kyteä takaraivossa Hyyrysen käytyä pelaajayhdistyksen järjestämän koulutuksen, jonka jälkeen hän on jatkokouluttanut itseään ja valmentanut pelaamisen ohella.
– Menin vuonna 2006 Pelaajayhdistyksen liikunnan ohjaajan peruskurssille Vierumäelle ja sain sellaisen alkusysäyksen valmentamiseen ja siellä se vahvistui. Kävimme paljon valmennus- ja fyysisiä juttuja läpi. Siitä sitten luonnollisena jatkumona kävin UEFA:n A- ja B-tutkinnot sekä ammattivalmentajan tutkinnon. Minulla oli hyvä suunnitelma uran jälkeen, mutta se alkoi hahmottua vasta siinä kolmekymppisenä ja monillahan uran jatkosuunnitelmat ovat selvät jo aiemmin. Asiat ovat soljuneet hyvin ja olen pystynyt yhdistämään valmennuksen ja pelaamisen.
Lappeenrannasta eteenpäin
Hyyrynen on alkujaan lappeenrantalaisen jalkapallokoulun kasvatti ja hän debytoi Veikkausliigassa FC Lahden riveissä kaudella 2001. Veikkausliigassa otteluita kertyi urana aikana 311 ja maaleja 73. Parhaimpana liigakautenaan hän viimeisteli 11 maalia FF Jaron paidassa sijoittuen maalipörssissä kolmanneksi. Hän voitti urallaan kaksi Veikkausliigan pronssia ja oli kertaalleen nostamassa TPS:aa Veikkausliigaan. Vaikka kirkkaimmat voitot ja mestaruudet uralta puuttuvat, on Hyyrynen luonut pitkän ja hienon uran kotimaisilla kentillä.
– On tässä jo ehtinyt analysoimaan uraa matkan varrella. Olin varsin pieni ja valmistuin fyysisesti vasta siinä reilun parinkympin ikäisenä, sillä kasvoin vielä pitkään. Vuosien varrella olen teknisesti ja taktisesti muuttunut. Muistan, kun vanhassa Veikkaajassa oli aina pelaajaesittelyt, niin minun kohdallani oli, että pallo pysyy mukana ainoastaan pallosäkissä eikä teknisesti kovin taitava. Se oli myös varmasti osittain totta ja se oli sellainen kehityskohta. Jotkut loukkaantumiset toivat hieman taantumaa, mutta voin kokonaisuudessaan olla tyytyväinen uraani. Ainahan sitä voi jossitella, mutta olen pystynyt suorittamaan suhteellisen tasaisesti ja täytyy olla tyytyväinen, että olen pystynyt tekemään tätä täysillä ja tosissaan.
– Itse muistan hyvin, kun vuonna 2002 nousimme TPS:n kanssa ja se oli sellainen tietynlainen lähtölaukaus uralleni ja siitä eteenpäin tein muutamana vuonna hyvää tulosta liigassa. Tietenkin pronssit TPS:n ja JJK:n kanssa sekä Liigacupin finaali ovat jääneet mieleen, mutta uralla ei sellaisia isoja voittoja ole. Vuosi 2008 Jarossa oli henkilökohtaisesti ehkä urani parasta jalkapalloa.
– On paljon myös sellaisia yksittäisiä muistoja, jotka eivät näy saavutuksissa. Ne ovat sellaisia yksittäisiä pelejä tai tilanteita, jotka ovat jääneet mieleen. Yksi makeimmista oli vuonna 2004, kun tein saksipotkumaalin HJK:n verkkoon. Marco Casagrande pisti korkean pallon ja pistin siitä Ville Nylundin edestä saksipotkun Andras Vilnrotterin taakse. Se oli sellainen yksittäinen hieno hetki.
– Aina on myös katkeria muistoja ja tilanteita, mutta omaa maalia en ole vielä tehnyt. Kovin paikka oli varmasti vuonna 2014, kun putosimme TPS:n kanssa Veikkausliigasta. Sinä kautena oli monenlaisia vaikeuksia ja se oli sellaista taistelua tuulimyllyjä vastaan. Siitä kaudesta kuitenkin opimme paljon. Uran aikana tulee loukkaantumisia ja sellaisia seurasiirtoja mistä jäi paha maku, mutta tietyllä tavalla ne kuuluvat tähän hommaan, Hyyrynen kertailee uransa vaiheita.
TPS isossa osassa
Hyyrynen siirtyi TPS:aan ensimmäistä kertaa kaudella 2002 ja edusti mustavalkoisia silloin viiden kauden ajan. Sen jälkeen hän pelasi myös MYPA:ssa, FF Jarossa ja JJK:ssa ennen kuin palasi Tepsiin kaudella 2012. Jo ensimmäiseltä visiitiltä lähtien TPS ja Turku ovat olleet tärkeässä osassa Hyyrysen elämää. Lappeenrantalainen onkin asettunut nyt täysin toiselle puolelle Suomea.
– Aina on sattumallakin sijansa, Hyyrynen valottaa päätymistään Turkuun.
– Löysin paikkani hyvin ja vaimokin löytyi ensimmäiseltä visiitiltä. Suomi-kierroksen jälkeen tuntui luonnolliselta palata Turkuun ja onneksi se oli mahdollista ja pystyin yhdistämään asiat hyvin. Turussa on tuntunut hyvältä ja toivottavasti tuntuu jatkossakin.
Hyyrynen pukee nappikset jalkaan vähintään vielä kerran pelin merkeissä, kun hän astelee TPS:n kanssa kentälle lauantaina FC Honkaa vastaan. Panokset ovat kovat, sillä ottelun voittaja nousee ensi kaudeksi Veikkausliigaan. TPS:lle riittää tasapelikin nousun varmistamiseksi. TPS on putoamisena jälkeen rakentanut määrätietoisesti joukkuetta omien kasvattien sekä muutamia täsmähankintojen varaan ja joukkue on kehittynyt koko ajan. Viime vuonna joukkue karsi jo noususta ja nyt sen tavoite on jälleen askeleen lähempänä.
TPS on ollut rautaisessa kunnossa syksyllä voitettuaan yhdeksästä viime ottelustaan kahdeksan ja pelaten kerran tasan. Syysvire on nostanut turkulaiset kolmen pisteen kärkiasemaan ennen Ykkösen päätöskierroksen ottelua. Hyyrysen mukaan mitään taikatemppuja ei ole lauantaina luvassa, vaan Mika Laurikaisen suojatit luottavat menestystä tuoneeseen reseptiin jatkossakin.
– Olemme pystyneet tasaisesti hoitamaan pelit ja kaikilla on roolit ja toteuttavat sitä. Kun teemme vain oman hommamme, niin voimme lähteä luottavaisin mielin. Honka on sarjan kovin joukkue ja siellä on tehty kovia satsauksia eikä helppo peli ole tiedossa. Jos teemme omat hommamme, niin se antaa meille mahdollisuuden.
Hyyrynen myöntää, että nousu olisi hieno tapa päättää pelaajaura.
– Se olisi tietenkin unelmien täyttymys. Itse olen pelannut yli 300 liigapeliä, ettei minulla ole tarvetta todistaa mitään, mutta nuorten pelaajien on se paikkansa ansaittava. Olen sitten itse auttamassa ja tukemassa heitä, että he pystyvät maksimaaliseen suoritukseen ja yltämään potentiaaliinsa. Nuoret ovat kasvaneet vuosien varrella ja nyt on heidän aikansa näyttää.
