Haastattelun aikana Halstin silmä kuitenkin hapuili vähän väliä pöydällä oleviin puhelimiin. Reilu viikko sitten sopimuksensa DC Unitedin kanssa purkanut Halsti odotteli soittoa, joka saattaisi ratkaista hänen tulevaisuuden suunnitelmansa.
Vaikka ulkopuolelle Halsti näytti rauhalliselta, niin sisällä vallitsi pienoinen epävarmuuden tunne.
– Kaikki varmasti yrittävät olla tässä tilanteessa rentoja ja rauhallisia, mutta kyllähän se on vaikeaa. Ainoa mitä voi tehdä, on yrittää kaikkensa kentällä ja sen ulkopuolella sekä tehdä ne asiat oikein mitä vain pystyy. Se ei ole sitä, että menee sängylle murehtimaan, Halsti valottaa sopimuksettoman pelaajan tuntemuksia.
Pelaajan on oltava valmiina liikahtamaan heti, kun käsky käy. Sopimuksettomanakaan ei ole varaa löysäilyyn, sillä himoittu sopimus saattaa jäädä saamatta, jos pelaaja ilmestyy paikalle rapakunnossa. Harjoittelu on yksinäistä puuhaa, sillä pelaaja joutuu usein pitämään itsensä kunnossa omatoimisilla harjoitteilla.
– Jos ei ole omaa joukkuetta jossa treenata, niin pitää pitää kuntoa yllä ja treenata itsenäisesti – ehkä jopa enemmän kuin joukkueen kanssa, koska ei ole pelejä alla. Pitää muistaa myös syödä ja levätä hyvin.
– Vaikka nämä kuulostavat vähän tällaisilta perusjutuilta, niin ne korostuvat siinä, että sinun pitää itse tehdä ne. Sinulla ei ole enää sitä valmentajaa, joka sanoo mitä tehdä. Me joukkueurheilijat olemme vähän omalla tavalla lampaita, kun valmentaja sanoo, että tee tätä ja tuota. Siihen voi olla vaikea tottua, että pitää itse kehittää kaikki jutut. Olen kuitenkin mielestäni onnistunut siinä ihan hyvin eikä sen kanssa ole ollut mitään ongelmaa.
Ilman sopimusta pelaaja joutuu myös tulemaan toimeen ilman minkäänlaisia tuloja. Etenkin perheelliselle tilanne saattaa olla entistä haasteellisempi, kun ei ole tietoa koska seuraava palkkapäivä on. Halsti on pystynyt uransa aikana jättämään hieman sukanvarteen sopimuksettoman päivän varalle, mutta ikuisuuksiin ei pelkillä säästöillä elä.
– Onneksi olen ollut sen verran fiksu, etten ole polttanut niitä rahoja mitä olen tähän mennessä tienannut. Ei ole sellaista painetta, että nyt on pakko saada jengi. Jokainen kuitenkin varmasti ymmärtää, että ammattiurheilijan ura on melko lyhyt ja haluaisi saada maksimin siitä irti. Se ei tarkoita sitä, että ollaan ilman seuraa kuukausia tai vuosia.
Halsti ehti pelata Malmössä peräti seitsemän kautta ennen kuin siirtyi USA:han ja DC Unitediin. Jo vuonna 2012 Halsti ehätti kertoa halustaan pelata USA:ssa ja MLS-liigassa, kunnes haave vihdoin toteutui viime vuonna. Tietyllä tapaa haaveesta tuli totta, mutta samaan aikaan se ei vastannut täysin asetettuja odotuksia.
– Omalla tavallaan se oli haaveiden täyttymys. Liiga oli sitä mitä odotin. Mitä itse joukkueeseen tulee, niin se ei yllättänyt, ettei siellä ole hirveästi taktillisia ominaisuuksia. Se oli tiedossa. Se mikä ehkä yllätti negatiivisesti, oli että miten koko joukkue hoidetaan. Sitä kuvittelee kaikista leffoista, että jenkeissä se hengen luominen on ihan mieletöntä. Se ei ainakaan toteutunut DC Unitedissa, Halsti valottaa.
– Mitä itse liigaan tulee, niin se on kovatempoinen, siellä on hyviä yksilöitä ja sitten tietynlaisena bonuksena näkee hieman erilaisia kaupunkeja kuin mihin on tottunut Skandinaviassa. Se on yksi tämän työn plussapuolia.
Halstin toiveissa on paluu vanhalle mantereelle, mutta tällä hetkellä tulevaisuus on vielä auki. Katse hapuilee edelleen tasaiseen tahtiin puhelimeen, kunnes uusi osoite varmistuu.
– Puhelin on koko ajan kädessä tai lähellä. Ei ole mitään suunnitelmia. Toivottavasti uusi seura selviäisi pian. Jos ei selviä, niin ainoa mitä voi tehdä, on treenata. Kesän suunnitelmat ovat aika lailla auki.
