Sata Suomen A-maaottelua tililleen saanut ja nykyisin Palloliiton ensimmäisenä varapuheenjohtajana toimiva Katri Mattsson (os. Nokso-Koivisto) pelasi naisten maajoukkueessa vuodet 1998-2015.
– Pelasin 17 vuotta maajoukkueessa, joinain vuosina enemmän ja joinain vähemmän, sillä opiskelin Yhdysvalloissa. Itse en ole häirintään törmännyt ja on ollut äärimmäisen surullista lukea tästä. On harmittavaa ja tuomittavaa, jos näin on käynyt, eikä turvallisen ympäristön takaamisessa ole onnistuttu, Mattsson toteaa.
– Minulla on aina ollut turvallinen olo ja olen saanut olla täysin oma itseni. Mielestäni toiminta on ollut viimeistään 2000-luvulta alkaen ammattimaista ja keskittyminen on ollut vain jalkapallossa. En pysty assosioimaan tällaista nykymaajoukkueeseen mitenkään.
Mattsson toimii siis nykyään Suomen Palloliiton puheenjohtajistossa, joten hän on keskustellut viimeisen viikon ajan useiden pelaajien ja muiden asiaan liittyvien kanssa ja hakenut “vastauksia”.
– Olen jututtanut toistakymmentä vanhaa pelikaveriani. Laskin juuri, että näillä pelaajilla on yhteensä kokemusta yli 1300 A-maaottelua. Kukaan heistä ei ole nähnyt mitään tällaista. Siksi minusta tuntuu vaikealta, että puhutaan systemaattisesta ja syväänjuurtuneesta kulttuurista. Minusta se ei voi sitä olla. On kamalaa, jos jotain sellaista on tapahtunut yhdellekään pelaajalle, mutta uutisista saattaa saada kuvan, että häirintä olisi ollut jotenkin koko joukkueen asia. Sitä se ei ole voinut olla.
A-maajoukkueessa vuosina 2013-2014 pelannut ja muun muassa kolme Naisten Liigan mestaruutta voittanut Heidi Pihlaja (os. Kivelä) lopetti aktiiviuransa kauden 2015 jälkeen. Viime vuodesta lähtien hän on toiminut HJK:n Naisten Liigajoukkueen valmennusryhmässä.
Seurajoukkuetasolla “Heksa” pelasi ensin Ilveksessä ja vuodesta 2012 PK-35 Vantaassa.
– Todella harmi, jos tällaista kulttuuria on ollut ja se on tietenkin erittäin tuomittavaa. Kuitenkaan en itse ole aikuisten tasolla pelatessani vuodesta 2005 eteenpäin tällaista huomannut. Koen nykykulttuurin olevan vahvasti positiivinen ja erilaisia persoonia arvostava ja kunnioittava, Pihlaja toteaa.
– Näen tärkeänä, että näistä menneistä asioista opitaan, ettei sellaiset pääse enää koskaan toistumaan. Tärkeää on myös, että katsomme naisten joukkueurheilussa ja jalkapallokulttuurissamme vahvasti eteenpäin ja kehitämme entisestään jalkapallon yhteiskunnallista asemaa jokaisen tytön ja naisen liikunnallista ja sosiaalista kehitystä tukevana harrastuksena tai kilpaurheiluna.
22-vuotias Katarina Naumanen on pelannut naisten A-maajoukkueessa vuodesta 2014 ja sitä ennen kaikissa ikäluokissa tyttömaajoukkueissa.
Seurajoukkuetasolla Naumanen edustaa HJK:ta. Hän ei ole kohdannut urallaan häirintää. Asia on itsessään ikävä, mutta Naumanen suree myös “varjoa”, joka suomalaisen naisjalkapallon päälle on uutisoinnissa langetettu.
– Olen ollut hyvin pöyristynyt keskustelua ja uutisointia seuratessani. En ole itse ikinä kokenut mitään, joten tämä tuntuu uskomattomalta. Tuntuu pahalta ja väärältä, että meihin assosioidaan tuollaisia asioita. Olemme juuri päässeet tilanteeseen, että meitä pidetään urheilijoina ja nyt siihen tulee takapakkia. Se tuntuu henkilökohtaisesti ärsyttävältä, Naumanen sanoo.
-Minun korviini ei ole kantautunut mitään tällaista. Olen tietysti surullinen, jos tällaista on tapahtunut. Harmittaa kuitenkin todella paljon, että tämä leimaa nykytoimintaamme.
