Yle Urheilun, NRK:n ja SVT:n laajan tasa-arvoselvityksen mukaan huippu-urheilijamiehet tienasivat kolmessa maassa yhteensä 134 miljoonaa euroa viime vuonna. Naisille lohkesi 7,5 miljoonaa euroa. Suurimmat tuloerot löytyivät palloilulajeista.

Suomalaisessa jalkapallossa naisen euro oli neljä senttiä, kun verrattiin A-maajoukkueen avauskokoonpanojen pelaajien tienestejä.

– Tässä on tärkeä asia erottaa maajoukkueessa ja seurajoukkueessa pelaaminen. Maajoukkueessa korvausten pitäisi olla samat, sillä sukupuolella ei pitäisi olla merkitystä maajoukkuepelien arvostuksessa. Seurajoukkueissa vaikuttavat enemmän markkinatalouden logiikat, Jalkapallon Pelaajayhdistyksen yhteyspäällikkö Panu Autio toteaa.

Autio korostaa, että jalkapallossa on tunnistettava eri näkökannat tasa-arvoisuuteen.

– Urheilubisnes, julkista tukea nauttiva järjestötoiminta sekä epätasa-arvoa ylläpitävät rakenteet. Nämä kolme asiaa pitää tunnistaa ja erottaa toisistaan. Bisnes on bisnestä ja silloin kun taustalla ei ole valtionavustuksia tai seuratoimintaa, joka perustuu junnupelaajien kausimaksuihin, on normaalia ja hyväksyttävää, että markkinatalous määrittelee palkat. Futis on työntekijöiden eli tässä tapauksessa pelaajien näkökulmasta maailman kilpailluin markkina, joten miesten huiput ovat varmasti kovat tilinsä ansainneet. Kuitenkin jalkapallossa, jota on myös lajien “kuninkaaksi” kutsuttu, pitäisi ruveta tarkastelemaan entistä tarkemmalla silmällä epätasa-arvoisia perinteitä ja asenteita. Jos jalkapallo lajina haluaa jatkossa nauttia yhteiskunnallista arvostusta, pitää toiminnan ja arvojen olla kestävällä pohjalla – sekä taloudellisesti että sosiaalisesti, Autio sanoo.

Useassa eri maassa on tällä hetkellä neuvottelut käynnissä maajoukkueiden tasa-arvoisista korvauksista. Seurajoukkueissa miehet kuitenkin tienaavat naisia huomattavan paljon enemmän.

– Keskustelu asiasta on tärkeää ja on hyvä pohtia, että mitkä asiat vaikuttavat palkkaeroihin. Pitää tunnistaa, että mistä rahavirrat ja epäsuorat tuet tulevat sekä mistä johtuu miesten jalkapallon isompi suosio. On paljon historiallisia syitä. Historia on kuitenkin äärimmäisen huono peruste tämän päivän epätasa-arvoiselle kohtelulle. Esimerkiksi harrastajamäärät ja vuosikymmenten aikana miesten jalkapalloon tehdyt investoinnit sekä myynnin ja markkinoinnin ponnistelut vaikuttavat.

– Nämä lähtevät ihan tuolta FIFA:n ja UEFA:n tasolta, jossa päätöksenteosta ovat perinteisesti vastanneet vanhat miehet, joiden arvostelukyky ei missään nimessä ole aina ollut eettisesti kestävällä pohjalla, Autio kertoo.

Yksi tärkeä kysymys liittyy Aution mukaan olosuhteisiin.

– Suurin osa Suomen ja maailman jalkapallokentistä on julkisomisteisia. Se miten tasa-arvoisesti kenttävuorot kaupunkien omistamilla kentillä jaetaan, on hyvin konkreettinen kokonaisuuteen vaikuttava kysymys. Yksityisellä rahalla rakennetuilla ja ylläpidettävillä kentillä ei näitä kysymyksiä tarvitse samalla lailla pohtia.

Autio nostaa esiin vielä Ylen ja Palloliiton, jotka ovat olleet keskusteluissa aktiivisia.

– Molemmat nauttivat julkista tukea, joten heillä on erityinen velvollisuus tasa-arvoon. Esimerkiksi se, miten paljon naisten jalkapallo saa tilaa YLE:n ja Palloliiton eri medioissa. Ja ihan konkreettisesti miten paljon panostuksia laitetaan miesten ja naisten pelien mediatuotantoihin, studioihin, taustajuttuihin tai ennakkomarkkinointiin. Näiden pitää olla paremmassa balanssissa, kun puhutaan julkisella rahalla pyörivistä organisaatioista.