Heikkilä herätti kiinnostuksen Nova Southeasternin valmentaja John Constablessa, kun hän viimeisteli syksyllä 2014 hattutempun TU19-maajoukkueen EM-alkukarsintaottelussa Pohjois-Irlantia vastaan, mikä osaltaan siivitti joukkueen EM-jatkokarsintaturnaukseen Portugaliin. Constable pisti merkille Heikkilän otteet ja päätti tarjota hänelle paikkaa yliopistossa. Reilut puolitoista vuotta myöhemmin Heikkilä aloittaa kauppatieteiden ja rahoitusalan opiskelut neljän vuoden sopimuksella.
– Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun valmentaja Yhdysvalloista otti minuun yhteyttä joulukuussa 2014. Hän oli kuullut ja nähnyt hyvän menestykseni maajoukkuepaidassa ja lähetti sen jälkeen viestiä, mikäli minulla olisi kiinnostusta tulla heille pelaamaan ja opiskelemaan, Heikkilä kertoo.
USA:han suuntaa vuosittain muutamia suomalaispelaajia ja muun muassa Heikkilän entinen joukkuekaveri Merilappi Unitedista, Natalia Kuikka, pelaa ja opiskelee tällä hetkellä Florida Staten yliopistossa.
– Hyvin positiivisen kuvan olen saanut USA:ssa opiskelusta ja pelaamisesta. Mitä Nataliasta olen saanut ymmärtää, niin hän on viihtynyt Yhdysvalloissa erittäin hyvin. Monet ovat tykänneet siellä olla ja itsekin lähden tosi odottavaisin mielin ja innokkaana kohti uusia haasteita. Ei tällaisia tilaisuuksia ihan jokaiselle tarjoudu, kyllä minun pitää tämä kortti kääntää ja rohkeasti katsoa, Heikkilä toteaa.
USA:n yliopistourheilun kattojärjestön NCAA:n tiukkojen sääntöjen vuoksi Heikkilä ei saa pelata missään joukkueessa ennen kuin liittyy uuden joukkueensa mukaan.
– NCAA:lla on monenlaisia sääntöjä, joita tulee noudattaa pysyäkseen pelikelpoisena. En halua lähteä riskeeraamaan huikeaa mahdollisuutta, joka minulle on tarjoutunut, eikä valmentajanikaan Yhdysvalloissa halua vaarantaa tilannettani, Heikkilä valottaa.
Harjoittelu asettaa Heikkilälle tällä hetkellä omat haasteensa, sillä hänen viime kauden seuransa Merilappi United lopetti toimintansa naisten osalta. Heikkilä ylläpitääkin kuntoaan poikien ja miesten harjoituksissa sekä omatoimisilla harjoitteilla.
– Harjoittelen B-poikien kanssa useamman kerran viikossa ja osallistun myös PS Kemin liigajoukkueen aamutreeneihin. Käyn salilla tekemässä voimaharjoittelua ja juoksuja omatoimisesti. Olen saanut USA:sta treeniohjelman, joten pystyn näkemään miten he siellä valmistautuvat tulevaan kauteen ja pyrin poimimaan sieltä asioita myös omaan treenaamiseeni.
MelU:n poistuminen jätti ison aukon
Merilappi United perustettiin vuonna 2011, kun kemiläiset Visan Pallo ja Kemin Into yhdistyivät. TP-47:n kasvatti Heikkilä siirtyi MelU:iin vuotta myöhemmin, kun MelU pelasi Naisten Ykkösessä ja B-tyttöjen SM-sarjassa. Kauden 2013 päätteeksi kemiläisjoukkue nousi Naisten Liigaan, mutta visiitti jäi vain kahden kauden mittaiseksi, kun se putosi viime kauden päätteeksi liigasta.
Putoamisen myötä loppui MelU:n toiminta sekä naisten että B-tyttöjen osalta.
– Onhan se hyvin valitettavaa, että näin pääsi käymään. Useiden ihmisten vuosien mittainen työ valui hukkaan, ja kun itsekin oli mukana viemässä toimintaa eteenpäin, niin kyllähän se harmittaa valtavasti, että kaikki loppui kuin seinään, viime kaudella joukkueensa paras maalintekijä 14 osumalla ollut Heikkilä harmittelee.
Heikkilän mukaan asiat eivät olleet joukkueessa kunnossa ennen pettymykseen päättynyttä viime kauttakaan. Pelaajiston ja valmentajien välit olivat tulehtuneet ja se heijastui kaikkeen tekemiseen.
– Katastrofin merkkejä oli havaittavissa jo ensimmäisellä liigakaudella. Paineet ja vaatimukset olivat kovat eivätkä kaikki pystyneet käsittelemään niitä. Vastakkainasettelua pelaajien ja valmennusjohdon välillä syntyi eikä se voinut olla vaikuttamatta myös joukkueen jokapäiväiseen tekemiseen ja peliesityksiin. Jossain vaiheessa sukset alkoivat mennä pahasti ristiin ja tapahtui asioita, joita ei saisi missään joukkueessa tapahtua koskaan, Heikkilä valottaa joukkueen tilannetta.
Heikkilä ei halua lähteä yksityiskohtiin siitä mitä joukkueen sisällä tapahtui, mutta myöntää ajan olleen raskasta. Seurajohdon oli vaikeaa reagoida tilanteeseen eikä korvaajavaihtoehtojakaan valmentajalle olisi ollut jonoksi asti.
– Loppujen lopuksi on tosiasia, että helpompaa on vaihtaa valmentaja kuin kaikki pelaajat, mikäli välit tulehtuvat. Toisaalta tällä alueella, ja käytettävissä olevilla resursseilla, ei laadukkaan ja sitoutuneen valmentajan löytäminen ole helppoa.
Pelikentän ulkopuolisten tapahtumien lisäksi joukkueella oli ongelmansa myös kentällä. Runkosarjan jälkeen joukkue oli kahdeksas keräten 12 pistettä, mutta alemmassa loppusarjassa voittoja kertyi vain yksi ja VIFK sekä NiceFutis nousivat kemiläisten ohi sarjataulukossa.
– Toiselle liigakaudelle emme saaneet ehkä sellaisia ulkomaalaispelaajia, jotka olisivat olleet vahvistuksia ja mitä olisimme tarvinneet. Poikkeuksena Raissa Feudjio, jonka esitykset liigakentillä puhuivat puolestaan. Kauden mittaan meille tuli myös paljon valitettavia loukkaantumisia ja aloituskokoonpanon pelaajia tippui pelistä pois. Lisäksi kapteenin “Natun” (Natalia Kuikka) lähtö Yhdysvaltoihin ja pelaajamateriaalin vähyys alkoivat näkyä. Loppukaudesta alkoi olla vaikeaa ylipäänsä saada avauskokoonpanon verran pelaajia peleihin eikä harjoituksissakaan juuri pelaajia ollut, Heikkilä kertaa vaikeaa kautta.
Merilappi Unitedin poistuttua urheilukartalta alueelle jää valtava nais- ja tyttöjalkapalloilun tyhjiö. TP-47 kasasi vuoden alussa naisten joukkueen parinkymmenen vuoden tauon jälkeen, mutta Heikkilän mukaan se on vähän liian myöhään.
– Se on aika iso aukko täytettäväksi ja rehellisesti sanottuna minua harmittaa suunnattomasti, ettei yhteistyötä MelU:n ja TP-47:n sekä muiden alueen seurojen välille saatu aikaiseksi jo varhaisessa vaiheessa. Jos vaikkapa 3-4 vuotta sitten yhteistyö seurojen välillä olisi aloitettu, voitaisiin nyt olla täysin eri tilanteessa. Meillä voisi tällä hetkellä olla useita tyttöfutareita, joita voitaisiin nostaa ja viedä eteenpäin, mutta nyt alueen pelaajilla ei juuri ole mitään suurempaa ikkunaa lähellä, mitä kautta edetä kotimaiselle sekä kansainväliselle huipulle. Mikäli pelaajat eivät itse ymmärrä potentiaaliaan ja hakeudu isompiin ympyröihin, on heidän tulevaisuutensa huippufutarina vaarassa. Mielestäni olisi ollut todella tärkeää että B-tyttöjen SM-sarjajoukkue olisi ainakin saatu säilytettyä, Naisten Ykkösen joukkueesta puhumattakaan, sillä tällä alueella olisi ollut, ja on edelleenkin, lahjakkaita pelaajia tuloillaan. Kaikki ei vain aina mene niin kuin pitäisi, Heikkilä hämmästelee.
Syksyllä Heikkilä pääsee kuitenkin uusiin maisemiin, kun edessä odottavat uudet haasteet. Se, mitä elämä tuo 20-vuotiaalle eteensä, on vielä auki.
– Nyt alkaa uusi vaihe elämässä ja mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä. Minulle on aina ollut tärkeää menestyä niin akateemisesti kuin urheilullisestikin ja positiivista on ollut, että menestystä on tullut molemmissa, vaikka paljon olen joutunut tekemään kompromisseja molempien suhteen. Nyt pääsen yhdistämään sekä koulunkäynnin että jalkapallon. Mielenkiinnolla jään odottamaan miten se lähtee toimimaan. En ole lyönyt mitään lukkoon vielä tulevaisuuteni osalta, katsotaan mitä elämä tuo tullessaan.
Jalkapallon Pelaajayhdistys – Pelin ja Pelaajan puolella
