Arajuuri edusti nuoruudessaan useita pääkaupunkiseudun seuroja ja nousi isoon rooliin vuonna 2007 Klubi 04:n riveissä. Tie HJK:n edustusjoukkueeseen oli tuolloin kuitenkin tukossa ja kehittymisen kannalta oli tärkeä löytää oikeanlainen kehitysympäristö.

– Ei ole helppoa löytää sitä tasoa missä uskoo olevan hyvät mahdollisuudet päästä pelaamaan. Pelaamisen kautta kehittyy eniten ja siitä, että saa nuorena vastuuta ja peliaikaa.

Arajuuri siirtyi Klubi 04:ssä vietetyn kauden jälkeen Veikkausliigaan ja IFK Mariehamnin riveihin, jossa hän löi itsensä lopullisesti läpi jalkapalloa seuraavien tietoisuuteen.

– Minulla oli kiva kausi 04:ssä, vaikka se oli tuloksellisesti rankka. Sain kuitenkin pelata viikosta toiseen ja huomasin, että kehitystä tapahtuu. Itselläni oli sellainen fiilis, etten missään nimessä halua istua penkillä. Kävin Maarianhaminassa katsomassa ja tuli fiilis, että he uskovat minuun ja olisi minuutteja tarjolla. Se oli itseltäni tosi hyvä päätös, Arajuuri kertoo.

Arajuuri pelasi kaksi kautta Ahvenanmaalla ja nousi Veikkausliigan topparieliittiin. Seuraavaksi suuntana oli Allsvenskan ja Kalmar. Vaikka Suomessa usein mielletään, että erot länsinaapuriin ovat pelillisesti melko pienet, huomasi 22-vuotiaana Ruotsiin muuttanut Arajuuri sarjatasojen konkreettisen eron nopeasti.

– Oli se jopa yllättävän iso ero. Ainakin silloin nuorena. Huomasi, että kaikki oli paljon isompaa ja peli oli nopeampaa. Kyllä se otti oman aikansa sopeutua. Se oli kuitenkin samaan aikaan varmasti aika sopiva siirto. Siinä kehittyy, kun pääsee parempien pelaajien ympäröimäksi ja siinä joutuu nostamaan omaa tasoa. Se oli myös hyvä valinta enkä ole päivääkään katunut. Ensimmäinen vuosi meni kuitenkin aika lailla totutellessa, myöntää Arajuuri.

– Se ei tuntunut ihan pieneltä askeleelta, mutta on vaikea sanoa yhtä asiaa mikä olisi se selkeä ero. Se on vain isompi liiga, Arajuuri vertailee.

Kohti Puolaa

Neljän Kalmarissa vietetyn kauden jälkeen oli aika seuraavan askeleen. Arajuuri oli ehtinyt jo saada alleen muutaman A-maaottelun ja siirtyi Puolaan Lech Poznanin riveihin. Alku Puolassa ei ollut kuitenkaan helppo, sillä hän toipui siirtyessään lantiovammasta. Ensiaskeleet Poznanissa olivatkin Arajuurelle melko haastavat.

– Tulin leikkauksen jälkeen silloin takaisin ja se oli todellakin sellainen oho-fiilis. Kyllä Puolassakin se taso aluksi yllätti. Puolassa on 40 miljoonaa asukasta, jossa futis on selkeä ykköslaji. Kyllä se yllätti positiivisesti. Se on hieno liiga ja ihmiset seuraavat paljon läheltä.

Arajuuri ei ollut ideaalissa tilanteessa siirryttyään Puolaan loukkaantuneena. Kova työ kuitenkin palkittiin, kun hän hiljalleen nousi joukkueensa johtavien pelaajien joukkoon ja lunasti paikkansa avauskokoonpanossa.

– Kun leikkauksen jälkeen piti päästä takaisin pelikuntoon, niin sitä huomasi, että hommia pitää tehdä täysillä, jos meinaa päästä kentälle. Näin jälkikäteen ajateltuna, sekin tuntui tosi hyvältä siirrolta. Totta kai siinä vaiheessa, kun on vaikeaa ja hommat eivät kulje, niin sitä aina miettii kaikenlaista, mutta jälkikäteen pystyy sanomaan, että on tullut tehtyä hyviä ratkaisuja.

“Mitä kovempi sarja, sitä kovempi kilpailu”

Pelaajat joutuvat erilaisen painetilan alle, kun kilpailu pelipaikoista on kovaa. Jokaisessa harjoituksessa on näytettävä parastaan eikä herpaannuksiin ole varaa, tai muuten löytää itsensä nopeasti vaihtopenkin puolelta.

– Kyllä se siitä lähtee, että pitää keskittyä omaan tekemiseen ja pitää huolen siitä, että on tarpeeksi hyvä. Poznanissakin on aina ollut neljä-viisi topparia, jotka kokevat ansaitsevansa sen avauspaikan. Kilpailu on tosi raakaa. Ei ole varaa pelata montaa peliä huonosti putkeen tai muuten joku ottaa paikkasi. Kovan kilpailun tuntee, että siellä on kovia äijiä takana odottamassa vuoroaan. Missään vaiheessa ei voi ottaa löysästi. Koko ajan on takaraivossa, että pitää pelata hyvin jos haluaa pitää paikkansa.

– Ei ole missään varaa pelata pitkään huonosti. Tietynlainen kilpailu pitää sinun tason siellä ylhäällä, kun et voi ottaa missään vaiheessa liian rennosti. Kilpailu on tervettä ja jokaisen ammatikseen pelaavan kaverin pitää se kestää ja kääntää motivaatioksi. Pitää päivästä toiseen näyttää oma tasonsa eikä voi ailahdella.

Ulkomaille siirtyvät suomalaispelaajat ovat usein yllättyneitä kanssapelaajien tylystä ja suorasukaisesta palautteesta harjoituksissa. Vaatimustaso on korkealla niin valmentajilla kuin joukkuekavereilla. Usein palaute huonosta suorituksesta tulee nopeasti ja suoraan eikä nöyristelylle ole sijaa.

– Ei palaute välttämättä ole vihamielisempää, mutta se on erilaista. Jokaisessa maassa ja kulttuurissa on aina eronsa. Siihenkin on aina totuttelunsa.

– Suomessa on mielestäni hienoa se, että toiminta on hyvin suoraselkäistä ja rehtiä meininkiä. On meillä tosin ihan hyvä meininki Poznanissakin. Juuri sellainen huutaminen ja taistelu mitä tulee, niin siihen pitää sopeutua ja välillä itsekin huutaa. Se on maassa maan tavalla ja siihen pitää vain tottua. Jos puolalainen pelaaja tulee Suomeen, niin hän tulee varmasti kiinnittämään huomiota niihin juttuihin mitä ei ole kotona. Se on tottumiskysymys.

Arajuuri korostaa, ettei tulinenkaan palaute välttämättä tarkoita mitään henkilökohtaista.

– Mielestäni Suomessa ei ole väärä tapa, vaan hyvä tapa, mutta jos lähtee ulkomaille, niin on hyvä olla tietoinen, ettei se ole henkilökohtaista. Siellä pitää kaikennäköistä huutoa pystyä kestämään eikä alkaa miettiä liikaa mitä se tarkoittaa. Se on osa sitä kulttuuria eikä sitä kymmenen minuutin päästä kukaan enää muista. Siinä saattaa käydä helposti niin, että suomalaisina alamme miettiä, että mitä tein ja kuka oli oikeassa. Pitää vain oppia siihen, että antaa mennä tai huutaa vaikka itse takaisin.

Kokemus auttaa

Maailmalla pelaajiin kohdistuva paine sekä kannattajien että median puolelta on täysin eri tasolla kuin Suomessa ja nuorelle pelaajalle paine saattaa vaikuttaa myös peliotteisiin. Arajuuren mukaan kokemuksen karttuessa epäolennaiset asiat pystyy siirtämään sivuun.

– Kyllähän se, kun ikää ja pelejä tulee, niin pystyy keskittymään paremmin peliin ja unohtamaan kaiken muun ympäriltä kuten yleisön ja median. Varsinkaan nuorempana siihen ei ollut tottunut ja siihen kiinnitti enemmän huomiota. Kun pelejä tulee ja pelejä menee, ja välillä menee hyvin ja välillä huonosti, niin pitää keskittyä vain niihin oikeisiin asioihin ja omaan tekemiseen.

Meneillään olevissa jalkapallon EM-kisoissa on nähty hienon kannattamisen ja fanikulttuurin ohella myös ikävämpiä lieveilmiöitä. Erityisesti venäläis- ja englantilaisfanit ovat kunnostautuneet huliganismin puolella eikä se ole täysin tuntematonta Puolassakaan. Puolassa pitävät tyyssijaa yhdet Euroopan hurjamaineisimmista kannattajaryhmistä. Arajuuren entinen seurakaveri Kasper Hämäläisen siirryttyä kilpailevan Legia Varsovan riveihin, nähtiin Poznanin fanikatsomossa hirtetty nukke Hämäläisen pelipaita päällä sekä eräs Mersu turmeltiin pahasti, kun sen luultiin kuuluvan Hämäläiselle.

Kolikon kääntöpuolella fanaattiset kannattajat pitävät valtavaa mekkalaa stadionilla yrittäessään siivittää kannustuksellaan oma joukkue parempiin suorituksiin.

– Jotenkin he ovat tosi intohimoisia, muttei minulla ole koskaan minkäänlaista fyysistä pelkoa ollut. Enemmänkin saan siitä mielettömän määrän virtaa, kun sellaisessa metelissä tottuu pelaamaan. Adrenaliini tulee ikään kuin automaattisesti ja joka peliin on helppo latautua, kun se tuntuu aina isosti ja antaa kentällä helposti kaikkensa. Isoissa seuroissa, jos tulee huonompi periodi, niin sitä oppii pelaamaan myös vihellyskonsertin keskellä. Et mieti sitä, vaan keskityt peliin. Melua on joka tapauksessa – välillä he huutavat ja välillä viheltävät. Siihen on oppinut, ettei siihen kiinnitä huomiota.

Tulevaisuuden kuviot auki

Arajuuri on kuulunut koko Poznanissa viettämänsä ajan Puolan liigan parhaimmistoon. Hänen nimensä on tänäkin kesänä vilahdellut milloin Legia Varsovan toivelistalla ja milloin Valioliigaseura Barnsleyn. Arajuuri ottaa siirtohuhut kuitenkin rauhassa eikä mahdollista uutta osoitetta ole vielä tiedossa.

– Ei ole mitään hajua itsellä. Saa nähdä. Minulla on vielä puoli vuotta sopimusta Poznanin kanssa sopimusta. Olen sanonut Poznanille, että olen avoin kaikille vaihtoehdoille, mutta mitään en ole päättänyt. Vaikea tässä vaiheessa sanoa, kun ei tiedä mitä vaihtoehtoja on. Pitää myös kunnioittaa Poznanin sopimusta ja painaa sataprosenttisesti duunia heille. Se on myös yksi niistä asioista mitä on oppinut: pitää keskittyä mihin itse pystyy vaikuttamaan ja katsotaan sen jälkeen. Tekee oman duuninsa hyvin ja katsotaan mihin mies päätyy.

Mikä Arajuuren seuraava osoite onkaan, niin todennäköisesti se on jälleen oikean kokoinen urakehityksen kannalta.

– Aina on tietty palo eteenpäin ja haastaa itsensä. Unelma on, että pääsisi eteenpäin. Mihin se on, niin sen näkee sitten.

Jalkapallon Pelaajayhdistys – Pelin ja Pelaajan puolella

JPY:n kotisivut

JPY Facebook