33-vuotias Hynynen kertoo päätöksen lopettamisesta tulleen kesän aikana.

– Ajatus kypsyi kesällä ja annoin sen muhia vähän aikaa, mutta siten tein ajoissa lopullisen päätöksen. Pitkän tähtäimen ajatuksena oli vielä olla mukana ensi kaudella, mutta tuntemus oli sellainen, että nyt on parempi lopettaa.

– Mittailin päivittäin tuntemuksia ja aistin miten pelaaminen maistuu. Pystynkö antamaan jatkossa niin paljon kuin haluaisin, sillä en halunnut vetää jatkossakaan vähääkään puolivaloilla. Jos ensi vuotta ajatellaan, niin siinä oli jonkinmoinen riski. En olisi edelleenkään antanut kentällä periksi, mutta jos sydän ei ole täysillä mukana. Pitää olla se selkeä päämäärä ja henkilökohtaiset tavoitteet ja tuntui, ettei niitä enää ollut kirkkaana kuin ennen, Hynynen kertoo lopettamispäätöksensä taustoja.

Kipinä löytyi uudestaan

Hynynen on Ilveksen kasvatti, mutta käväisi junioriaikoina myös TPV:ssä ja Hakassa. Sitten hän yllättäen päätti lopettaa uransa.

– Olin tottunut treenaamaan paljon ja tunnollisesti kohti jotain päämäärää. Pääsin juniorimaajoukkueisiin ja se oli yksi sellainen päämäärä, mutta sen jälkeen ei löytynyt oikein uutta ja treenaaminen alkoi maistua puulta ja tuli lopetettua.

Hynysen veri veti kuitenkin takaisin pelikentille ja hän nousi nopeasti paluunsa jälkeen Tampere Unitedin miehistöön päästen juhlimaan Sinipaitojen riveissä kahta mestaruutta ja kolmea pronssia. Sen jälkeen tie vei KuPS:aan ja Hakaan ennen kuin hän palasi vuonna 2014 nostamaan kasvattajaseuraansa takaisin Suomen huipulle. Projekti huipentui tällä kaudella, kun Ilves juhli kauden päätteeksi Veikkausliigassa pronssimitalia.

– Ammattilaisuralle tuli sitten kipinä TamU:n menestysvuosien aikana ja tuli selvä kuva miksi halusin pelata jalkapalloa. Europelit olivat kovia juttuja ja pelasimme joitain tosi hyviä pelejä.

– Tämän kauden pronssi oli neljän vuoden projekti ja tietynlainen työvoitto. Joukkue on kasvanut nopeasti niistä Kakkosen ajoista ja matkan varrella on tullut oikeita henkilöitä mukaan ja tämä pronssi tuli kruununa projektille ja on tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä, Hynynen kertaa uransa vaiheita.

Hynynen myöntää, että pronssi osui sydämeen. Mitali ja ensi kaudella siintävät europelit eivät kuitenkaan saaneet miehen päätä käännettyä yhdelle jatkovuodelle.

– Pronssi oli tosi kova juttu seuralle ja henkilökohtaisesti. Se oli meidän iso tavoite enkä edes ymmärtänyt kuinka tärkeä se oli minulle ja se tietenkin lämmitti mieltä. Europelejä on tietenkin aina hieno pelata, mutta se on kuitenkin vain pieni osa sitä kokovuotista projektia.

Työn ja pelaamisen yhdistäminen

Ilveksen aloittaessa Kakkosesta nousuprojektiaan takaisin huipulle, joukkueen riveissä oli useita samalla töissä käyviä pelaajia. Myös Hynynen otti ensimmäisiä askeleitaan “oikeisiin töihin”, kun hän alkoi kouluttautua isännöitsijäksi. Ilveksen toiminta muuttui hiljalleen ammattimaisemmaksi ja myös Hynynen keskittyi täysillä jalkapalloon menneellä kaudella.

– Tänä vuonna ei enää oikein ollut töissä käyviä ja työtunnit olivat aika vähissä. Ei se vain lopulta toimi tuolla tasolla ja sain mennä täysin jalkapallon ehdoilla. Sitä tuli harjoiteltua aamu- ja iltapäivisin. Itse asiassa viime viikolla oli ensimmäinen oikea työpäivä. Mediassa oli paljon, että on työssä käyviä, mutta eivät tuntimäärät olleet kovin isoja. Eri asia oli vuonna 2015, kun silloin oli paljon pelaajia jotka kävivät töissä ja tekivät myös ihan täysiä päiviä. Se oli tosi raskas kausi, Hynynen kertoo.

Pelaamisen ja töiden yhdistäminen ei aina ole helppoa, mutta samalla pelaaja pystyy entistä paremmin valmistautumaan uran jälkeisiin hetkiin.

– Ensimmäisenä vuotena opiskelin ja olin työharjoittelussa ja kahtena edellisvuonna on ollut omia vastuualueita. Tavallaan, kun on joukkueessa kapteenina ja tietyllä tapaa asuntoyhtiön toimitusjohtajana, niin näitä hommia ei voi tehdä vasurilla.

– Olen ollut tosi tyytyväinen ja nyt poimitaan sitten niitä hedelmiä. Tuntimäärällisesti töitä ei ollut paljon, mutta henkisiä voimavaroja meni kuitenkin paljon. Kolme vuotta sitä tuli tehtyä ja ensimmäisenä kautena tuli tehtyä isolla kädellä ja se oli kaikista kovin vuosi. Silloin tuli kasvettua paljon ja kokeiltua rajoja, valottaa Hynynen.

Nyt kun uran päättymisestä on kulunut kuukauden verran, katsoo Hynynen uraansa positiivisena.

– Kaikin puolin levollisin ja tyytyväisin mielin, vaikka mutkiakin mahtui matkaan. Olin innokas ja lahjakaskin urheilijan alku, mutta sitten olin kokonaan pelaamatta kaksi vuotta, kun lopetin. Kasvoin sekä kypsyin henkisesti hieman myöhemmin omalle tasolleni. Olen iloinen, että löysin jalkapallon uudestaan.

Lähde: www.jpy.fi