Helsingistä Tukholmaan on noin tunnin lentomatka. Tämä ei kuulosta kovin suurelta, mutta jalkapallon suhteen ero vielä valitettavasti merkittävä. Eikä sinänsä ihme, sillä Ruotsi pelasi MM-finaalissa jo vuonna 1958, joten siellä piisaa perinteitä, joita seurata ja jatkaa.
Vertailu Suomen kanssa ei ole siis reilua eikä tarpeellista. Suomessa pelataan maailman parasta suomalaista sarja- ja cup-jalkapalloa. Mutta voi ja pitää asettaa tavoitteita. Esimerkiksi sellainen tähtäin, että jalkapallo liikuttaisi fanimassoja samalla tavalla Suomessa kuin Ruotsissa.
Olin seuraamassa sunnuntaina Ruotsin cupin alkulohkon D ratkaisevaa ottelua Djurgården-IFK Göteborg. Ottelu sattui sopivasti risteilyohjelmaan, sillä peli alkoi 13.00 paikallista aikaa. Ei muuta kuin suunnaksi 3Arena, Djurgårdenin kotistadion, siinä monen mielessä kylmiä väreitä aiheuttavan Globenin kyljessä. Tai oikeastaan kyseessä on Globenin isoveli, sillä hulppea stadion vetää noin 45.000 katsojaa. Ajattelin, että cupin alkulohkon ottelu, vaikka ratkaiseva onkin, vetäisi jonkin verran väkeä.
Ei stadion täynnä ollut – siellä oli ”vain” hieman vajaat 18.000 katsojaa. Kumpikin fanipääty täysillä mukana, Djurgårdenin pääty oli tupaten täynnä, toinen kaarre oli omistettu IFK Göteborgin kannattajille, jotka täyttivät osiosta noin puolet. 3Arenan katto oli kiinni, joten ennen ottelua poltettujen soihtujen jälkihöyryt toivat mieleen taannoiset baarivuodet, jolloin tupakansavu täytti ravintolatilat. Suljetussa ”hallissa” savu säilyi oikeastaan koko pelin ajan ja jossain määrin häiritsi lehtereiltä katsomista.
Suomen cup on ottanut mainiota askelia eteenpäin kovaa vauhtia. Kehitys on ollut hurjaa, mutta vielä on matkaa naapuriin. Tosin, jäi epäselväksi, kuinka paljon väkeä oli paikalla varsinaisesti cupin vuoksi. Todennäköisesti huomattavasti enemmän siksi, että Djurgårdenin ja IFK Göteborgin välinen kohtaaminen oli kauden ensimmäinen testi kotijoukkueelle virallisessa ottelussa. Tietysti panostakin oli, sillä ottelun voittaja jatkoi cupissa kahdeksan parhaan joukkoon. Ruotsin mallissa karsitaan ensin, alasarjojen parhaat jatkavat ja sitten joukkueet jaetaan kahdeksaan neljän joukkueen lohkoon. Näiden lohkojen voittajat jatkavat sitten eteenpäin.
Suomalaisväriä – ja runsaasti
Tunnelma ottelussa oli loistava. Laulua ja tunnelmaa riitti, tosin soihdut aiheuttivat pientä näköhaittaa silloin tällöin. Tästä huolimatta kaikesta huomasi, että Jani Honkavaaran askel Suomesta Ruotsiin oli askel huomattavasti isompiin ympyröihin. Cupin alkukierrosten ottelu 45.000 vetävällä stadionilla, jossa on miltei 20.000 katsojaa pitämässä tunnelmaa yllä. Ruotsi on jalkapallomaa, todellakin.
Eikä ottelu jättänyt kylmäksi. Göteborg voitti lopulta 4-3 ja lopetti Djurgårdenin cup-taipaleen. Suomalaisittain oli hienoa nähdä, että Honkavaaran johdolla Djurgården pelasi erittäin hyökkäävää peliä – nopeat kärjet tuottivat jatkuvasti ongelmia Göteborgille. Keskikentän keskellä peliä johtivat kaksikkona kaiken kokenut Rasmus Schüller ja vielä todella paljon urallaan kokeva Matias Siltanen. Siltanen oli ottelussa erinomainen: esityksen perusteella olisi ollut mahdoton sanoa, että kyseessä on niin nuori pelaaja kuin Siltanen on.
Miro Tenho oli toinen Djurgårdenin toppareista ja Adam Ståhl uurasti oikeana puolustajana. Santeri Haarala tuli sisään vaihdosta. Nähdyn perusteella suomalaisväriä tullaan näkemään paljon tulevalla kaudella Djurgårdenin väreissä ja Siltanen saattaa oikeasti olla samanlainen sensaatio Ruotsissa kuin hän Suomessa viime kaudella oli.
Aika näyttää, mutta oli kaikin puolin hieno kokemus nähdä cup-ottelu naapurimaassa. Vaikka puitteet ovat toiset, mukava myös palata kentän laidalle seuraamaan Suomen cupin otteluja jo alkukierroksista lähtien. Suomen cupin voittaminen voi hyvin olla osaltaan avaamassa vielä isompia ovia – Jani Honkavaaran esimerkki todistaa väitteen todeksi vaikka tällä kertaa ”Honsun” cup-taival päättyi sunnuntaina Ruotsin cupin osalta.
Torstaina se jatkuu Konferenssiliigan neljännesvälierissä Pafosia vastaan – ympyrät sen kuin suurenevat.
Timo Walden
Kirjoittaja on Suomen cupin suuri ystävä ja entinen UEFAn Media Officer.
