Veikkausliigaa on takana 36 pelattua kautta. HJK on ainoa seura, joka on ollut mukana kaikilla kausilla ja on toki myös tulevalla. Samalla HJK on yksi vain kolmesta joukossa, joka on hyvin toisistaan poikkeava.
Koska HJK on ollut mukana kaikilla Veikkausliigakausilla, se luonnollisesti ei ole koskaan pudonnut Veikkausliigasta. Samaan saavutukseen on yltänyt myös toinen helsinkiläisseura IF Gnistan, jolla toki Veikkausliigataivalta takana on vasta kaksi kautta. Hiukan erilainen tarina kuin HJK:lla siis. Vielä erilaisempi tarina on se kolmas.
Syksyllä 2004 Porin ”ikuisten tuulten stadionilla” kääntyi yksi lehti historiassa. 1990-luvun mestarijoukkue FC Jazzin taival Veikkausliigassa päättyi ja naulan arkkuun iski monelle silloin – ellei vielä nykyäänkin – melkoinen kummajainen: IFK Mariehamn. Moni pikaista paluuta alasarjoihin povannut on sittemmin joutunut nielemään näkemyksensä. ”Grönvitt” on siitä saakka pelannut Veikkausliigaa ja kirjannut nimensä myös mestarien listaan.
Moni on vuosien ajan paitsi ennakoinut myös toivonut IFK Mariehamnin putoamista. Moni on myös perustellut näkemystään sillä, että niin pieni paikkakunta ja talousalue ei kuulu pääsarjatasolle. Tässä on myös pala totuutta. Maarianhaminassa on noin 12 000 asukasta – ei toki merkittävästi vähempää kuin vaikka Valkeakoskella tai Pietarsaaressa – mutta koko Ahvenanmaalla vain karvan verran yli 30 000.
”Vår lilla ön”, kuten IFK:n pitkäaikainen seurajohtaja Peter Mattsson tapasi sanoa ei kuitenkaan ole suostunut uskomaan tilastoja. Saari on kaukana, matka on pitkä ja aikaa vievä, miljöö jotain ihan muuta kuin Manner-Suomessa ja kielikin toinen. Interin entinen joukkueenjohtaja ja sittemmin äärimmäisen ansiokasta työtä seuran taustalla tehnyt Jani Meriläinen oli viime vuosikymmenellä valmis myymään Ahvenanmaan Ruotsille mainituista syistä ja sai kohtuuttomasi lokaa niskaansa sanoitettuaan aika monen muunkin ajatukset.
Ei vain selviytymään jatkossakaan
IFK Mariehamn ei vain suostu hyväksymään todennäköisyyksiä. Seura on nykyisen toimitus- ja urheilujohtaja Jimmy Warghin aikakaudella lanseerannut uutta strategiaa ja tänä syksynä uutta ilmettäkin tähtäimenään tehdä IFK:sta paitsi todella koko Ahvenanmaan seura myös rakentaa urheilullisesti menestyvälle pohjalle olemalla pelaajille astinlautana eteenpäin urallaan annettuaan ensin joukkueelle ansiokkaan panoksensa.
Ja päinvastoin. Jotain IFK Mariehamnissa on erityistä. Petteri Forsellista kuoriutui huipputason pelaaja Maarianhaminassa, Paulus Arajuuri hankki sittemmin hienon uransa kannuksensa Maarianhaminassa ja nyt toissakauden maalitykki – todella liekkeihin juuri Maarianhaminassa syttynyt – Adam Larsson päätti palata ”kotiin”. Esimerkkejä voisi luetella lisääkin runsaasti.
Juuri koti on ehkä avainsana. Vuosien varrelta on vaikea hakemallakaan löytää pelaajaa, joka ei olisi liki ylistänyt seuraa ja ympäristöä. ”IFK tulee aina olemaan sydämessäni” on toteamus, joka on seurasta riippumatta kuultu lukemattomilta toisaalle urallaan suunnanneilta pelaajilta. Klisee kenties, mutta tässä tapauksessa siinä tuntuu olevan ihan vilpitön totuus taustalla.
Uusi Veikkausliigakausi on edessä ja spekulaatiot sen suhteen käynnistyvät viimeistään alkuvuodesta. Varmasti joissain ennakoinneissa piskuinen ahvenanmaalaisseura sijoitetaan taas suoran putoajan tai karsijan paikalle. Maarianhaminassa tästä ollaan taatusti eri mieltä ja hyvin luultavasti perustellustikin. ”IFK Mariehamn ei putoa koskaan” alkaa olla jo sen kaltainen slogan, että seura voisi sitä hyvin uuden ilmeensä myötä itsekin hyödyntää.
Päätökseksi on hyvä kuitenkin muistuttaa, että tässä yksi kolmesta -ryhmässä on yksi ylitse muiden. Sekä HJK että IFK Mariehamn ovat säilyttäneet Veikkausliigapaikkansa karsintojen kautta, Gnistanin ei ole tähän varapatruunaan tarvinnut turvautua. Mutta kuten todettua, HJK:lla yhtenäinen Veikkausliigataival on 36 vuoden mittainen ja IFK Mariehamnillakin jo 21 vuoden mittainen Gnistanin vasta kasvattaessa omaa putkeaan.
Uusi kausi edessä ja 11 joukkueella on jälleen edessä matka kauas länteen pienelle saarelle, jossa paikallinen seura taistelee kaikkia todennäköisyyksiä vastaan ja tehnee sen yli parin vuosikymmenen kokemuksella jälleen menestykkäästi – pidettiin siitä sitten tai ei.