Vaikka Gnistan on kasvanut ja paisunut, niin resursseiltaan kuin menestykseltään, on seura edelleen se Oulunkylän oma kyläseura. Siellä on oivallettu se, että juuri tuo on se voimavara, jonka kautta seura voi menestyä ja kukoistaa HJK:n hallitsemassa kaupungissa. Gnistan ei yritä olla uusi HJK, se haluaa olla Gnistan.
Tästä kaikesta sai hyvän kuvan, kun kuunteli tuoreimman Veikkausliiga-podcastin. Vieraana oli Joakim Latonen, Kaarinassa alun perin jalkapallo-oppinsa saanut, mutta TPS:n paidassa jalostunut pelaaja. Latonen kertoo avoimesti ja suoraan, miten hän on löytänyt kodin – Gnistanin. Hän kertoo, että Oulunkylässä on hienoa ja päivästä yksi on ollut yhteisöllinen henki. Ehkä suurin tunnustus tulee, kun Latonen toteaa, että ”että täällä on vaan kaikin puolin hyvä olla”.
Lisäksi podcast avaa esimerkkejä siitä, miten seuran kannattajat ja tukijat tekevät talkoohommia. Ja miten pelaajat osallistuvat yhteisöllisyyden kasvattamiseen. Latonen toki toteaa, että pelaajat voisivat tehdä vieläkin enemmän. Eikä asia olisi hänelle ongelma, tuskin muillekaan ”Kipinän” pelaajille.
Tuhkasta noustiin
Katsomon palaminen viime kesänä oli monella tavalla karmea isku Veikkausliigaan nousseelle seuralle. Taloudelliset menetykset olivat tuntuvat, mutta yhteisö tuki jaloille nousua, samoin koko jalkapalloperhe. Traaginen tapahtuma vain yhdisti joukkuetta ja seuraa. Omalla tavallaan todella ikävä uutinen kääntyi myös positiiviseksi – se loi todella vahvan siteen pelaajien ja fanien sekä tukijoiden välille. Kasvatti yhteisöllisyyttä.
Voi vain kuvitella, miten hienoa Gnistanille oli palata omalle areenalleen viime kauden toisen puoliskon evakossa pelaamisen jälkeen. Todennäköisesti tunne vain kasvaa, kun uusi pääkatsomo saadaan viimeistä piirtoa myöten valmiiksi. On täysin varmaa, että Gnistanin fanikunta kasvaa pikkuhiljaa ja luonnollisella tavalla.
Jo nyt joukkueen juniorit ovat kasvamassa siihen ajattelumalliin, että jos ei nyt satu jonain päivänä Gnistanin edustuksessa pelaamaan, side seuraan pysyy ikuisesti ja on vielä kasvattamassa tukijakuntaa. Gnistanin kuvio tuottaa hyvää pitkällä aikavälillä.
Suomifutiksen suurnimiä seurassa
Gnistanin kokoonpanossa on lukuisia suomalaisen jalkapalloilun suurnimiä. Alakertaa isännöi Juhani Ojala, kaiken nähnyt konkari. Kapteenina toimii Jukka Raitala, jota Latonen kuvaa podcastissa ”kapteeniksi isolla Koolla” ja kaikin puolin hyväksi ihmiseksi.
Keskikentällä peliä pyörittää Roman Eremenko. Hänen kauttaan Gnistanin henki kuvastuu parhaiten. Eremenkolla ei ole sinänsä mitään syytä pelata jalkapalloa enää sekuntiakaan. Hänen varallisuutensa jo vuosia sitten tehty, Mestarien liiga nähty ja Huuhkajissa pelattu. Tietysti iso asia Eremenkolle on se, että hän yksinkertaisesti rakastaa jalkapalloa ja jalkapallon pelaamista. Mutta yhtä merkittävä asia on, että missä hän sitä pelaa siten, että se on mielekästä ja hauskaa – ja antaa vastarakkautta.
Vastaus tähän on Gnistan. Viime kauden päätöskamppailun jälkeen Roman Eremenko kertoi Ruudun haastattelussa nauttineensa Gnistanissa pelaamisesta täysin siemauksin. Jo silloin tuntui siltä, että ura jatkuu – ja nimenomaan Gnistanissa. Näin myös kävi ja se on suuri onni jalkapallon ystäville. Roman Eremenkon pelaamisesta huokuu peli-ilo ja pelaamisesta nauttiminen, sitä kannattaa katsoa niin kauan kuin se on mahdollista.
Aitous huokuu
Tuollaista tunnetta ja kokonaisuutta ei pysty keinotekoisesti tekemään. Sen täytyy kasvaa seurasta ja seuran tekemisestä omaa tahtia ja omilla ehdoilla. Näin on käynyt, Gnistan on tullut jäädäkseen ja tuonut jotain omaa, persoonallista juttuaan Veikkausliigaan. Toivottavasti sama tunnelma ja lämpö on olemassa vielä kymmenen Veikkausliigakauden kuluttua, koska se olisi suuri rikkaus.
Jos ei tätä usko, kannattaa jo perjantaina mennä Oulunkylään katsomaan, kun Gnistan -niminen yhteisö kohtaa SJK:n. Yhteisö siksi, että samassa veneessä ovat valmennus, taustat, pelaajat, juniorit, tukijat, koko ”Kipinä-perhe”. Sataprosenttisesti ja itsensä näköisesti.
