Pikkuhuuhkajien nokka on edelleen tanassa kohti Serbiaa ja Albaniaa ja siellä järjestettävää seuraavaa alle 21-vuotiaiden EM-lopputurnausta. Viime hetkien katkera tappio Espanjalle ei tätä muuta. Suomi taistelee täysin uskottavasti jopa lohkovoitosta. Tämä siitäkin huolimatta, että kun Suomi kohtaa Espanjan karsinnoissa kotonaan, Espanja on huomattavasti kovempi saatuaan mukaan nyt 20-vuotiaiden MM-kisoissa olleet pelaajansa.

Espanjan materiaali on kuitenkin niin laaja, ettei tuolla asialla ole niin ratkaisevaa merkitystä kuin voisi äkkiä kuvitella. Pikkuhuuhkajien esitys oli erinomainen, kuvia ei kumarreltu eikä vieraskenttä kauhistuttanut. Päävalmentaja Mika Lehkosuo on pystynyt iskostamaan tähänkin joukkueeseen, että kaikki on mahdollista, kun vain uskoa riittää.

Nyt uskomaton tulos, voitto, jäi noin viiden minuutin päähän. Loistava tulos, vierastasapeli, parin minuutin päähän. Vaikutti, että bensa olisi hieman loppunut ja Espanja luonnollisesti pelasi isolla riskillä. Maalit tulivat kuitenkin vähän onnekkaiden pomppujen kautta, eivät niinkään espanjalaisjalkapallolle ominaisten kuvioiden kautta. Ehkä juuri siksi, että Lehkosuon Pikkuhuuhkajat pystyivät eliminoimaan vastustajan suurimmat vahvuuden – aivan kuten viime karsinnoissa ja osin kisoissakin.

Merkille pantavaa oli, että voiton tai pisteen tuonut ottelu ei olisi ansainnut suomalaisen jalkapallon historiassa ”ihme”-jälkiliitettä. Tulos olisi tullut hyvällä omalla pelillä, joskin loppuminuutit Espanja hallitsi. Pikkuhuuhkajat ei ollut kentällä pelkäämässä, selviytymässä, jyrän alla saati missään nimessä hätää kärsimässä.

Aiemmin syksyllä kun Lehkosuo julkisti joukkueensa karsintojen avausotteluihin, hän totesi jotakuinkin näin: ”No ne meidän periaatteet eivät ole muuttumassa mihinkään.” Sen näki.

Laajalla materiaalilla

Suomella on loistavat mahdollisuudet seuraaviinkin kisoihin. Materiaali on melkoisen laaja. Nyt A-maajoukkueen mukana olivat syyskuun ikkunassa loistaneet Juho Lähteenmäki ja maaleja mättänyt, mutta Huuhkajissa minuuteitta jäänyt Adrian Svanbäck. Toisaalta tilalle tuli kentän suurimpiin onnistujiin lukeutunut Juho Talvitie sekä A-maajoukkueessakin esiintynyt Tomas Galvez. Samuli Miettinen oli kuntoutunut tähän ikkunaan pelikuntoon ja KuPS:n mies näytti taas kerran, miksi hänen odotetaan jättävän Suomen kentät tämän kauden jälkeen.

Lohkovoittajat etenevät kisoihin, paras lohkokakkonen myös. Loput lohkokakkoset pelaavat pudotuspelit. Suomella on täydet mahdollisuudet jopa voittaa lohko, sillä nyt nähtiin, ettei Espanja ole ainakaan tällä hetkellä mikään ylikylän joukkue. Suomen kakkosijan ainoa todellinen uhkaaja on Romania, jonka Pikkuhuuhkajat kohtaa seuraavaksi.

Tosin ei Kosovoakaan voi laskea kokonaan ulos. Mutta ei olisi mikään ihme, että Lehkosuon ”maximum attack” kolaisi isot pisteet niin Romanialta kuin Kosovoltakin. Sitä kautta sijoitus parhaana kakkosena olisi täysin mahdollinen.

Myös kisoihin eteneminen lohkokakkosena karsintojen kautta on täyttä realismia. Lehkosuon joukkue on päivä päivältä parempi. Joukkueessa on yhä lukuisia Veikkausliigapelaajia, mutta todennäköisesti ensi kesänä huomattavasti vähemmän. Sen verran vahvoja näyttöjä nämä pelaajat – Miettinen, Marius Söderbäck, Otto Ruoppi ja Miska Ylitolva tällä kertaa avauksessa – viikko viikolta antavat. Jo ehkä kulunutkin fraasi siitä, että kannattaa käydä katsomassa näitä lahjakkuuksia Veikkausliigassa, pätee. Pian on liian myöhäistä.

Ketkä Huuhkajat vie?

Ehkä suurin uhkakuva on siinä, että Jacob Friis jatkaa kovaa uudistustaan Huuhkajien joukkueessa ja tulevissa peleissä on enemmän kuin kaksi nykyistä Pikkuhuuhkajaa. Lienee selvää, että ainakin Matias Siltanen, Luka Hyryläinen ja Miettinen sekä A-maajoukkuedebyyttinsä jo tehneet Talvitie ja Galvez ovat luupin alla.

Toisaalta, monesti on tuotu esiin Mika Lehkosuon suulla, että yksi Pikkuhuuhkajien tärkeimmistä tehtävistä on tuottaa pelaajia Huuhkajiin. Tämä tavoite on Lehkosuon osalta täyttynyt loistavasti. Ei tarvitse kuin vilkaista Huuhkajien lokakuun pelien nimilistaa niin näkee, että yli kymmenkunta pelaajaa oli mukana edellisestä projektista.

Pisteet Espanjasta vieraskentältä olisi ollut bonus. Sen sijaan kahdesta marraskuun kotipelistä pitää ottaa täydet kuusi pistettä. Pikkuhuuhkajat nimittäin kohtaa karsinnan päävastustajansa, Romanian ja Kosovon, Turussa. Usko on kova, että ”maximum attack” toimii ja Suomi jatkaa loistavissa asemissa kohti ensi vuotta.

Ilman ihmeitä. Työn kautta ja omiin asioihin uskoen.

Näkökulma: Panu Markkanen