Suomalainen jalkapallomedia kokoontui tiistaina jo toisen kerran yhteen pienen ajan sisällä. Tupa oli täynnä, kun Jacob Friis esiteltiin Huuhkajien päävalmentajana. Teemu Pukin esittely HJK:n pelaajana veti myös istuimet tukkoon. Ja syystäkin. Teemu Pukin paluu on todella upea uutinen Veikkausliigan ystäville, tietysti Klubin faneille vielä upeampi.

HJK:n muinainen ykköshaastaja, FC Haka, tiedotti myös hyökkääjähankinnasta alkuviikolla. Hakan tiedotteessa kerrottiin, että joukkue on tehnyt sopimuksen Kalle Multasen kanssa. Pukin kanssa käytännössä samaa ikäluokkaa oleva Multanen jäi ymmärrettävästi vähemmälle huomiolle, eikä tässä ole mitään pahaa. Paikallisella tasolla Multasen sopimus on kuitenkin yhtä merkittävä kuin Pukin tulo Klubiin.

Valkeakoski on pieni kaupunki. Haka on sen kaupungin lippulaiva ja jalkapallo tehdaspaikkakunnan uskonto. Kyseessä on todellinen, intohimoinen jalkapallokaupunki. Vaikka muitakin näkemyksiä on esitetty, Suomen Jalkapallomuseon sijainti on täysin oikeassa paikassa, Valkeakoskella.

Hakan ei ole aikoihin taistellut mestaruudesta. Useamman Ykkösen vuoden jälkeen kaivattu nousu Veikkausliigaan tuli Teemu Tainion johdolla vuoden 2019 päätteeksi. Sen jälkeen joukkue on sarjapaikkansa pitänyt. Joskus niukemmin, joskus selvemmin, mutta kovin vähän on ”omia poikia” kentällä näkynyt, ja viime vuonna suomalaispelaajia ylipäätään.

Muukalaislegioonan leima

Hakasta muodostui viime kaudella valmentaja Andy Smithin johdolla Veikkausliigan johtava muukalaislegioona. Suomalaispelaajia käytettiin oikeastaan niin vähän kuin oli sääntöjen mukaan pakko, etenkin sen jälkeen, kun Juho Kilo lähti Hollantiin ja Niklas Friberg loukkaantui. Tämän kauden uutisointia seuratessa alkoi hiipiä pelko siitä, että tämä kausi muodostuu vieläkin pahemmaksi. Uudet nimet olivat joko tulevaisuuteen tähtääviä nuorempia suomalaispelaajia syksyllä ja Smithin palattua käytännössä pelkkiä ulkomaalaispelaajia.

Kunnes nyt. Kalle Multanen on Hakan oma kasvatti ja ottanut ensimmäiset askeleensa edustusjoukkuejalkapalloon nimenomaan Hakassa. Veikkausliiga-aikana hän ei joukkueessa pelannut. Jalkapallokiertolaisena kokemuksia, parempia ja huonompia, tuli useammalta paikkakunnalta, viimeksi Vaasasta. Nyt ympyrä sulkeutuu ja Multanen on takaisin Hakassa.

Tämä on ensiarvoisen tärkeää koko seuralle. Valkeakoskelaisyleisö ei tee poikkeusta siinä, että joukkueessa pitää olla vähintään yksi, mieluiten enemmän, ”ankkuripelaaja” eli sellainen pelaaja, jonka fanit tuntevat omikseen, ja joiden kanssa faneilla on läheinen suhde. Viime kaudella Hakalla ei oikeastaan sellaista ollut, kun Janne-Pekka Laine oli lähtenyt ulkomaille ja Elias Mastokangas – jonka koskilaisyleisö adoptoi nopeasti omakseen – joutui vähälle vastuulle. Kalle Multanen täyttää päivästä yksi kaikki ”ankkuripelaajan” ominaisuudet.

Jopa Pukkia tärkeämpi?

Tämän vuoksi Multasen tulo Hakaan on Valkeakoskella yhtä tärkeä asia kuin Pukin tulo Klubiin. Ellei tärkeämpi. HJK:lla on aina ollut mukana omia kasvatteja, enemmän tai vähemmän, tai sitten nimekkäitä paluumuuttajia tai maajoukkuepelaajia. Helsingissä on toki paljon muutakin, kun Valkeakoskella jalkapallo on ylivoimainen ykkösasia.

Toivottavasti Hakan fanit osaavat arvostaa seurajohdon ratkaisua tuoda Multanen takaisin. Pukki tekee varmasti enemmän maaleja ensi kaudella kuin Multanen, mutta jokaisessa Multasen ensi kaudella tekemässä maalissa ja pelaamassa minuutissa on jotain sellaista, mitä kotkalaisen Pukin kepeässä askeleessa Boltilla ei ole. Tehtiksellä on oma paluumuuttajansa, joka on saanut jalkapallo-oppinsa siellä, missä hän ensi kaudella pelaa: Tehtaan kentällä.

Panu Markkanen