Veikkausliigakauden 2026 alkuun on vielä aikaa, mutta ei näin vuodenvaihteen lähestyessä enää läheskään yhtä kauaa kuin Veikkausliigan alkuvuosina. Kausi on pidentynyt ja pitkälti olosuhteiden parantumisen ansiosta.

Veikkausliigakausi alkaa ensi vuonna viime vuosilta totuttuun tapaan huhtikuun alussa. Painetta tiettävästi on vieläkin aiempaan aloitukseen, mutta maaliskuun lopun kansainvälinen FIFA-ikkuna tuo tähän omat haasteensa ja ainakaan vielä kauden alkua ei vaikkapa Viron tapaan ole siirretty maaliskuun alkuun.

On eri keskustelun asia, onko Suomessa järkevää pelata pääsarjaa helmi-maaliskuun vaihteessa, mutta päivänselvää on, että ilman asianmukaisia olosuhteita eli kunnon stadioneita se ei ole mahdollista. Jos katsoo edessä olevan Veikkausliigakauden joukkueitten kotistadioneita, jakautuvat ne kolmeen tai katsantokannasta riippuen neljään kastiin.

Paikat kunnossa

Tähän kategoriaan mahtuu ilahduttavan monta stadionia, joista osa kuitenkin tietyin varauksin.

Ykköseksi voi huolettaa nostaa Ilveksen Tammelan Stadionin, joka pääsee osoittamaan ”talvikykynsä” helmikuussa isännöidessään KuPS:n Konferenssiliigan ottelua. Uusi stadion on osoittanut toimivuutensa ja Tampereella voidaan pelata olosuhteitten puolesta liki koska vain – muistetaan Teemu Pukin marraskuiset jäähyväiset Huuhkajille Tampereen lumipyryssä.

Käytännössä samaan kastiin voidaan lukea SJK:n OmaSp Stadion, joka on Suomen ainoa varsinainen suljettu stadion eli tuulikaan ei puhaltele erilaisista raoista ja nurkista ja katto on Tammelan tapaan joka katsomon yllä. Sama pienemmässä mittakaavassa pätee myös FF Jaron uuteen Project Liv Arenaan.

Myös tulevalla kaudella sekä FC Interin että TPS:n kotiareenana toimiva Veritas Stadion täyttää olennaisimmat kriteerit kirkkaasti. Uusi päätykatsomo lisäsi areenan tunnelmaa mainiosti ja vaikka toinen pääty on sateelle ja tuulelle avoin, kyllä Turussa kelpaa pelailla ja myös katsoa otteluita. Lähes samaan yltää myös HJK:n Bolt Arena, jossa periaatteessa kaikki on kunnossa ja pahimpia tuulitunneleitakin on onnistuttu tukkimaan, vaikka stadionin ikä alkaakin hiukan näkyä.

Lähellä tai tulossa

Hyvin lähelle parasta ryhmää pääsee myös VPS ja Lemonsoft Stadion. Jos pääkatsomoa vastapäätä olevasta muinaismuistosta vain saataisiin joku ratkaisu, pisteet nousivat heti. Sinänsä katsomo-oloihin tai pelaamiseen se ei vaikuta, mutta yleisilmettä ei paranna kentän toisella pitkällä sivulla tyhjänä kököttävä käyttökieltoinen hökötys.

Periaatteessa olot ovat kunnossa myös IFK Mariehamnin Wiklöf Holding Arenalla. Pääkatsomo palveluineen toimii ja Suomen leudoin talvi Ahvenanmaalla avittaa vielä lisää kokonaiskuvaa. Haasteita tuo kapasiteetti, joka ei tule täyttämään Veikkausliigan tulevia vaatimuksia ja toki kokonaisilmettäkin parantaisi jonkinlaisten katsomoiden saaminen muuallekin kuin kentän yhdelle laidalle. Pieni miinus tulee myös juoksuradoista, joita toki edellisen uudistuksen myötä on nyt vähemmän kuin ennen.

AC Oulu Raatin Stadionin kanssa olisi tässä arviossa täysin ansaitulla viimeisellä sijalla. Luonnonnurmi ja olosuhteet vuosikymmenten takaa yhdistettynä vielä pohjoiseen sijaintiin – ei todellakaan Veikkausliigatasoa nykypäivänä. Mutta uusi OTC Stadion nousee hyvää vauhtia ja näillä näkymin syyskuun aliussa Oulussa siirrytään aivan uudelle tasolle eli pelkkä odotusarvo nostaa AC Oulun kakkostasolle tässä arviossa.

Tekemistä riittää

On ehkä vähän epäreilua pudottaa IF Gnistan tähän luokkaan. Mustapekka Areenan kesän 2024 tulipalon jälkeen uusi pääkatsomo nousi vauhdilla ja on tyylikäs sekä kohtuullisen hyvin toimivakin. Vähän vaiheessa Oulunkylässä kuitenkin ollaan. Tapiolan peruja oleva putkikatsomo, jonka ”läpi” HJK:n fanit pomppivat kauden viimeisessä paikalliskamppailussa, ei kuulu Veikkausliigaan. Toki Gnistan koko ajan hakee pysyvämpää ratkaisua ja tästä myös plussa tuhkasta nousemisen ohella. Jos myös juoksuradoista päästäisiin samalla eroon…

Puhtaan objektiivisesti KuPS ja Väre Areena eivät myöskään tähän kategoriaan kuuluisi. Pääkatsomo tiloineen on varsin tyydyttävä, josko ei varsinaisesti hyvä, mutta… jo liki legendaarinen ”lahonnut lautakasa”, jota aurinkokatsomoksikin kutsutaan, on suoraan sanottuna häpeäpilkku. Mestarijoukkue, joka menestyy Euroopassa, mutta joutuu pelaamaan eurocupien kotiottelunsa satojen kilometrien päässä kotoa. Eteneekö stadionhanke Kuopiossa? Ellei, täällä pohjasakassa pysytään.

Pahnanpohjimmainen on kuitenkin FC Lahti ja Lahden Stadion. Kapasiteettia riittää ja pääkatsomon tilat ovat kaikin puolin kunnossa, mutta se ei riitä. Matkaa katsomon alimmiltakin riveiltä kentän laitaan on tolkuttomasti. Luonnonnurmi, jolla pitkälle maaliskuulle hiihdellään, on juuri sitä mitä sen voi kuvitella olevan pitkälle alkukesään. ”Hiihtis” ei yksinkertaisesti ole jalkapallostadion, eikä sellaisena palvele paatuneintakaan lahtelaiskannattajaa tai ketään muutakaan.