Veikkausliiga alkaa huhtikuun alussa. Vaikka sarjan alkuun on vielä paljon aikaa, voidaan jo tässä vaiheessa tehdä tiettyjä johtopäätöksiä. Vain tiettyjä, sillä paljon voi vielä tapahtua. Tiedossa on kuitenkin trafiikkia sisään ja ulos.

Kymppipaikan Veikkausliigan kärkipään barometrin selvä näkemys on, että HJK on selkeästi vahvistunut viime kauteen verrattuna ja pari kautta itseään etsinyt jättiläinen alkaa olla taas siinä vireessä, että paluu valtaistuimelle on mahdollista. Samaan aikaan Ilves ja KuPS ovat menettäneet asemiaan, Inter pysynyt suhteellisen ennallaan ja SJK on iso kysymysmerkki.

Viime kauden Veikkausliigan kuusi kärkijoukkuetta ovat olleet kohtuullisen aktiivisia siirtomarkkinoilla, suuntaan jos toiseen. Lisäksi oman mausteensa tuo keitokseen se, että neljä kuudesta kärkijoukkueesta lähtee kauteen uuden päävalmentajan johdolla, sillä vain Inter ja Gnistan valmistautuvat kauteen samassa komennossa kuin viime kauden päättivät. Muutos myös valmennuspuolella on siis suuri.

Ohessa pähkinänkuoressa Veikkausliigan kauden 2025 kärkijoukkueiden näkymät.

KuPS

Mestarijoukkue KuPS oli viime kaudella loistava. Mestaruus tuli ja europeleissä tehtiin historiaa. Myös Suomen cupin finaalipaikka oli hyvä saavutus. Menestys tuo mukanaan haasteen: pelaajat alkavat kiinnostaa muualla. Oliko KuPS varautunut asiaan riittävän hyvin vai eikö asialle ollut mitään tehtävissä? Joukkueen avainpelaajista nimittäin Samuli Miettinen, Ibrahim Cisse, Doni Arifi, Jaakko Oksanen, Agon Sadiku ja Piotr Parzyszek lähtivät ilmaisina pelaajina muualle. Vähemmän pelanneita pelaajia lähti vielä lisää, kuten luotettava kakkosmaalivahti Aatu Hakala. Kaiken päälle KuPS myi – hyvällä hinnalla toki – Otto Ruopin ja Mohamed Touren ulkomaille. Ruoppi pelaa kesään asti Kuopiossa, mutta sitten lahjakkuus aloittaa uransa uuden vaiheen Saksassa.

Joukkueen avaus muuttuu lähes täysin. Keskikaista menee uusiksi. Uusia pelaajia on tullut, kuten Valentin Gasc ja Niilo Kujasalo sekä tuoreimpana hankintana Saku Heiskanen. Myös ulkomailta on tehty hankintoja. Mutta menetyksiä on miltei mahdoton korvata, niin isot ne olivat. HJK:sta tulleella Miika Nuutisella ja urheilujohtaja Sixten Boströmillä on kova paikka. Hankintoihin on rahaa, mutta löydetäänkö markkinoilta riittävän laadukkaat korvaajat lähtijöille? Tuskin. Sinänsä Nuutiselle on etu, että hän pääsee uutena valmentajana valmentamaan täysin uutta kokoonpanoa.
KuPS on selvästi heikentynyt, tämän hetken tilanteen mukaan.

FC Inter

Vesa Vasara voitti viime kaudella hopeaa ja pääsee operoimaan aika lailla samalla materiaalilla kuin viime kauden lopetti. Axel Kouame lähti jo kesken viime kautta ja häntä ei pystytty korvaamaan kuin osittain. Kauden jälkeen lähti Florian Krebs ja sen jälkeen Dmitri Legbo sekä Bart Straalman. Kaikki näistä olivat selkeitä avauksen miehiä. Tilalle tuli mielenkiintoisia nimiä: Janne-Pekka Laine tuli Turkista takaisin Suomeen, Henri Salomaa on mielenkiintoinen tulokas, Prosper Ahiabu voi hyvin sopia Interin sapluunaan ja Vincent Ulundu sopii varsin hyvin sekä Interin pelitapaan että nuorten pelaajien hankintastrategiaan.

Interin kohdalla joukkue on lähtökohtaisesti heikentynyt jonkin verran, mutta ei ratkaisevasti. Kouamen tasoista pelaajaa harvemmin Suomeen ylipäänsä saadaan, mutta muutoin keskikenttä vahvistettiin taidolla. Interin tämän hetken tilanne on se, että joukkue taistelee tälläkin kaudella mitaleista, jonkin verran heikommalla joukkueella kuin viime kaudella.

Ilves

Pitkään näytti siltä, että Ilveksen merkittävimmät muutokset tapahtuivat valmennus- ja urheilujohtopuolella. Pelaajisto näytti olevan hyvin pitkälle sama kuin viime kaudella – kunnes viime viikko muutti asian, ei toki yllättäen. Marius Söderbäckin ja Oiva Jukkolan siirrot ulkomaille toivat pelimerkkejä, mutta näiden pelaajien korvaaminen tulee olemaan hankalaa. Muuten Ilveksen viime kaudella paljon vastuuta saaneista pelaajista vain Aapo Mäenpää lähti.

Materiaalia kavennettiin ja jonkin verran putsattiin, mutta pitkälti odotetut avainpelaajat jäivät Tampereelle. Siirtona sisään oli mainiolta kuulostava veto napata monipuolinen puolustuspelaaja Oliver Pettersson Gnistanista.
Jukkolan ja Söderbäckin lähdön myötä Ilves on tällä hetkellä heikentynyt. Joukkueen juniorikoneisto tuottaa hyviä pelaajia valmennuksen käyttöön, mutta mainittu kaksikko kuului Veikkausliigan kuohukermaan. Ei olisi ihme, että Ilves olisi vielä siirtomarkkinoilla aktiivinen.

SJK

Suuri kysymysmerkki. Pelaajia meni ja pelaajia tuli, tuttuun tapaan. Isoista avainpelaajista on toistaiseksi lähtenyt Valentin Gasc ja Babacar Fati. Lauri Laine oli hyvä loppukaudesta, Rasmus Karjalainen ennen joutumistaan heittomieheksi. Alenis Vargas väläytteli. Tulopuolella on SJK:n nykytavan mukaan nuoria ja kehityskelpoisia pelaajia, kuten Aapo Boström, Albin Björnskog ja Joonas Kekarainen. Eikä Eetu Mömmökään mikään kovin iäkäs pelaaja vielä ole. Mielenkiintoinen uusi on nimi on Portugalin poikamaajoukkueissa paljon vastuuta saanut Ussumane Djalo.

Tuskin jäävät SJK:n siirrot vielä tähän. Ulkoa tulee todennäköisesti vielä uusia kasvoja eikä ole mitenkään sanottua, ettei joku vielä lähtisi. Mestarivalmentaja Jarkko Wiss tuli taloon ja hänellä on aina ollut hyvä maine nuorien pelaajien peluuttajana ja kehittäjänä. Tämä yhtälö näyttäisi toteutuvan erinomaisesti Seinäjoella. Vaikka Gasc ja Fati lähtivät, SJK on vähintään samalla tasolla kuin viime kaudella – ellei jopa vahvistunut. Ja kuten sanottua, kaikkia liikkeitä on tuskin vielä nähty.

HJK

HJK:n urheilujohdon ja uuden valmennuksen johtopäätös on ollut aika selvä. Joukkueen runkopelaajistossa ei ole kovin paljoa vikaa, enemmän ongelmia olisi siinä, ettei homma toiminut. HJK on nimittäin ollut yllättävänkin maltillinen siirtomarkkinoilla. Ongelmakohtiin on hankittu täsmää: uusi maalivahti Matej Markovic, kookas toppari Till Cissokho, laituri Lassi Lappalainen, hyökkääjä Mads Borchers, laitapelaaja Alfie Cicale sekä nuori lahjakkuus Martin Kirilov. Hankinnat vaikuttavat hyvin punnituilta – on todennäköisestä, että pari uutta nimeä on vielä varastossa julkaisematta. Viime kauden avainpelaajista Santeri Hostikka lähti, samoin erinomainen toppari Giorgios Antzoulas ja luotettava keskikenttämies Giorgios Kanellopoulos. Muuten Klubin lähtijät olivat enemmänkin materiaalin putsausta, paitsi ehkä muutaman välähdyksen tarjonnut Benji Michel.

Viime kauden ainoita positiivisia asioita, Suomen cupin voiton lisäksi, oli useamman nuoren pelaajan murtautuminen pelaavaan kokoonpanoon. Ja uusia on tyrkyllä. Jos vahvistukset osuvat, nuoret jatkavat hyviä otteitaan ja jo joukkueessa olevat konkarit Teemu Pukin, Alex Ringin, Lucas Lingmanin ja Ville Tikkasen johdolla pelaavat tasollaan, on Joonas Rantasella kasassa todella kova joukkue kotimaan kentille. HJK on vahvistunut selvästi – ja tällä kertaa hyvin järkevästi. Helmikuun puolivälin barometrin suurin mestariehdokas.

Gnistan

Merkittävin talven tapahtuma ei tullut siirtomarkkinoiden kautta vaan Roman Eremenkon jatkosopimuksen. Sen ympärille on hyvä rakentaa. Kuten Gnistan tekikin hankkimalla Sergei Eremenkon Jarosta. Hyökkäyspäätä laajennettiin Ilveksestä tutulla Adeleke Akinyemilla ja puolustusta Ayo Obileyella. Lähtöpuolella Saku Heiskanen poistui, samoin Oliver Pettersson. Matias Ritari palasi HJK:n miehistöön, Tim Väyrysen sopimusta ei jatkettu ja Jukka Raitala lopetti.
Gnistan käytti erinomaisesti hyväkseen syksyn tilanteen. Joukkue oli Mestaruussarjassa kellujan asemassa eli takaa ei ollut uhkaa eikä kärkipäähän asiaa. Joukkue periaatteessa pääsi valmistautumaan tähän kauteen jo silloin. Se näkyi esimerkiksi Jukka Raitalan vähentyneessä peliajassa, Saku Heiskasen loppukauden pelaamattomuudessa ja Tim Väyrysen pelipaikassa. Jussi Leppälahti ja kumppanit toimivat tässä järkevästi – tekivät saman kuin Inter syksy aikaisemmin.

Gnistan on julkisestikin ilmoittanut, että tavoite on olla parempi kuin viime kaudella. Koska joukkue oli jo kuuden parhaan joukossa, pitäisi nyt ilmoittautua mitali- ja europaikkataisteluun. Mahdollista se on, mutta todennäköisemmin Oulunkylässä pitää vilkuilla, miten asema top-kuudessa säilytetään. Esimerkiksi AC Oulun touhu näyttää siltä, että pari painajaismaista kautta on nyt historiaa. Juuri tällä hetkellä Gnistanin tilanne on aika lailla verrattavissa viime kauteen – joukkue ei ole heikentynyt, mutta ei oleellisesti vahvistunutkaan ellei nuorista pelaajista tule sellaisia läpimurtopelaajia kuten Gabriel Europaeus 2024.