PSG on monien laskutavan mukaan ensimmäisiä jättiläisiä, jotka on valjastettu arabimaiden urheilupesun mannekiiniksi. Qatarin investointirahasto hankki PSG:n omistukseensa jo vuonna 2011, tavoitteena nostaa joukkue Euroopan valtiaaksi.
Hankintapäätökseen vaikutti varmasti se, että silloinen TV-jättiläinen Al-Jazeera – tunnetaan nykyisin urheilupuolella BeIn-sportsina – oli satsannut lujasti jalkapalloon. PSG sopi tähän yhtälöön erinomaisesti.
Uudessa omistuksessa PSG on ollut miltei lyömätön Ranskassa. Tällä hetkellä on käynnissä seitsemän mestaruuden putki. Mutta puheenjohtaja Nasser Al-Khelaifin johdolla seuraa ei hankittu voittamaan Ranskan mestaruuksia. Ne ovat vain portti kohti varsinaista tavoitetta, Mestarien liigan voittoa. Eikä sitä ole vielä koskaan tullut.
Yritys tavoitteen täyttämiseksi on vaatinut massiivisen läjän rahaa. Maailman nimekkäimmät pelaajat ovat vuorollaan yrittäneet johtaa PSG:n isokorvaisen pokaalin haltijaksi. Neymar, Leo Messi, Zlatan Ibrahimovic, Kylian Mbappe ja moni, moni muu on vuorollaan tuota tehtävää yrittänyt täyttää.
Toistaiseksi turhaan. Eikä päävalmentajakalustokaan ihan nimetöntä ole ollut qatarilaisten omistuksen aikana. Carlo Ancelotti, Laurent Blanc, Unay Emery, Thomas Tuchel ja Mauricio Pochettino ovat kukin saaneet mahdollisuuden. Testattiin siinä välissä yhtä ranskalaisvaihtoehtoakin, mutta Christophe Gaultier lähti yhtä laihoin tuloksin.
Sitten tuli Luis Enrique Espanjasta. Kasvo kasvolta seura siivosi ylipalkatut supertähdet muualle ja alkoi rakentaa joukkuetta. Enriquen pelityyli ja tiukka vaatimustaso alkoivat tuoda tulosta. Ranskassa dominointi tietysti jatkui, mutta tämän kauden Mestarien liigassa on nähty aivan uudenlainen PSG. Ollaan nähty erinomaisesti joukkueena pelaava pariisilaisryhmä. Kaikesta näkee, ettei kukaan enää ole joukkuetta suurempi, toisin kuin hypertähtien aikana.
Mestarien liigan runkosarja meni vielä opettelun merkeissä. Peli ei kulkenut odotetulla tavalla. PSG varmasti jatkopaikkansa vasta runkosarjan lopussa eivätkö odotukset olleet kovin korkealla. Vielä pienemmät siksi, että arpa näytti heti, että pian tulee vastaan runkosarjan voittaja Liverpool. Ensin PSG hoiti rutiinilla jäsentenvälisissä Brestin 10-0, mutta tien piti olla pystyssä Merseysiden ylpeyden edessä. Mitä vielä – PSG taikoi loistavat esitykset pöytään ja Liverpool lähti lauluun.
Seuraava brittiuhri oli Aston Villa. Villa pani kunniakkaasti hanttiin, mutta PSG jatkoi. Seurasi kolmas brittijoukkue, Arsenal, joka oli mukana PSG:n tapaan saalistamassa omaa sukupolviensa unelmaa, puuttuvaa Mestarien liigan pokaalia. PSG voitti molemmat ottelut ja eteni Mestarien liigan finaaliin.
Joukkue on täynnä onnistujia. Loistava maalivahti, mahtava keskikenttä ja hyvät hyökkääjät. Pitkälle asia kulminoituu ikuiseksi lupaukseksi ja ajoittain väläytteleväksi miellettyyn Ousmane Dembeleen. Dembele teki muutamia hyviä juttuja Barcelonassa, mutta läpimurto jäi tulematta. PSG oli hereillä, nappasi lahjakkuuden ja mediatietojen mukaan antoi herralle kurinpalautusta. Sen seurauksena Dembele on ollut loistava.
Kun joku talven alkukierroksilla väläytteli samassa lauseessa Dembelen ja Ballon D´Orin samassa lauseessa MTV:n studiossa, kuitattiin tämä jonkinlaisella naurulla. Välierän selostuksessa Dembele noteerattiin jo yhdeksi vahvimmaksi ehdokkaaksi arvostettuun palkintoon. Tosin selostaja muistutti myös, että jotain pitäisi voittaa, jos sen palkinnon haluaa.
Nyt se iso voitto on yhden ottelun päässä. Kuun lopussa Münchenissä pelataan Mestarien liigan voitosta. Vastustaja tulee Italiasta, Inter. Inter on pokaalia juhlinut, PSG ei koskaan. Jos Luis Enrique pokaalin tuo viimein Pariisiin, voisi kuvitella, että Qatarin kunniakansalaisuuden saaminen olisi pelkkä muodollisuus. Silloin myös urheilupesun yksi ensimmäisistä lapsista saavuttaa tavoitteensa – eikä ole väliä, miten paljon rahaa sen tavoitteen saavuttamiseen on vuosien varrella laitettu.
Summa on nimittäin tähtitieteellinen, mutta jos voitto tulee, on se ollut omistajien mielestä kaikin puolin onnistunut sijoitus.
