Atleetti-tv:n uudessa ”Kuningaslaji”-ohjelmassa oli avausjakson kunniaksi huippumielenkiintoinen vieras: Perparim Hetemaj. Kohtuullisen harvakseen julkisuudessa ajatuksiaan avaava entinen huippupelaaja kävi rehellisesti ja värikkäästi läpi omaa uraansa ja vielä alussa olevaa matkaansa valmentajana.
Tai hän ei oikeastaan pitänyt itseään edes valmentajana – vielä. Pikemminkin henkilönä, joka opettelee valmennusta tiiminsä tuella ja ammentaen käsittämättömän laajasta kokemuspankistaan. Reilun puolen tunnin haastattelussa tuli hienosti esiin Hetemaj´n tinkimätön asenne ja himo kehittyä. Hän kertoi suoraan, ettei oikeastaan syntymästään asti ollut miettinyt mitään muuta kuin sitä, että hänestä tulee jalkapalloammattilainen.
Ja niinhän hänestä tuli. Tätä kehityskaarta on käyty loistavasti läpi Erkko Meren ja Gert Remmelin kirjoittamassa ”Selviytyjä”-kirjassa. Samoja teemoja ja omaa ajattelutapaansa Hetemaj avasi myös ”Kuningaslajin” avausjaksossa.
Viileää analyysia
Ohjelman juontaja, Kymppipaikalle ja Atleettiin kirjoittava Panu Markkanen, sekä Kymppipaikan asiantuntija Antti Niemi johtivat tehokkaasti Hetemaj´n puhumaan omista kokemuksistaan ja näkemyksistään sekä siitä vaatimustasosta, joka täytyy saavuttaa jos haluat tulla huippujalkapalloilijaksi. Hetemaj oli myös itsekriittinen muistellessaan 49 ottelua kestänyttä A-maajoukkueuraa. Uraa, joka loppui monen mielestä liian aikaisin. Hetemaj´n mukaan pelejä olisi tullut enemmän, jos hänellä olisi ollut nuorena sama pää kuin nyt. Sekä vähän enemmän malttia.
Mutta hän teki myös harvinaisen selväksi, ettei katunut päätöstä lopettaa maajoukkueuraansa etuajassa. Kolhuista uransa loppuvuosina, osin tinkimättömän pelityylinsä vuoksi, kärsinyt Hetemaj sanoi raskaan lopettamispäätöksen tuoneen hänelle lisää pelivuosia.
Varmasti näin olikin, mutta valitettavasti yksi Suomen kautta aikojen kovimman seurajoukkueuran tehnyt pelaaja ei päässyt kokemaan suurimpia menestysvuosia, kuten EM-lopputurnausta. Pettynyt hän ei kuitenkaan ole, sillä hän tiesi tehneensä erinomaisen uran niin seurajoukkueissa Italiassa, Kreikassa, Hollannissa ja ennen sekä jälkeen ulkomaiden kiertuettaan Suomessa. Tietysti myös maajoukkueessa.
Kun puhuttiin valmentajauran tavoitteista, Hetemaj pudotti jonkinlaisen pommin. Hän ei vielä sanojensa mukaan tiedä, kuinka pitkään hän aikoo valmentaa ja mihin hän valmentajana tähtää. Jo aiemmin hän oli maininnut, ettei himoitse valmentajanuraa ulkomailla, koska hän on mielestään jo tärkeimmällä sektorilla, pelaajana, uransa ulkomailla tehnyt.
Miehestä pidettävä kiinni
Suomalaisen jalkapalloilun kannalta olisi hyvin tärkeää, että Perparim Hetemaj´n tapainen persoona haluaisi jatkaa valmentajauraansa. Vaikka ura on vielä nuori, HJK:n otteet UEFAn Youth Leaguessa näyttivät, että Hetemaj´n ymmärrys kansainvälisestä jalkapallosta on iso. Jo noin pitkälle kilpailussa pääseminen, kruununa Manchester Cityn pudottaminen jatkosta, on merkittävä teko.
Tietenkään Perpa ei olisi Perpa, jos hän ei olisi tuonut selkeästi haastattelussa esiin, miten paljon häviäminen PSG:lle harmitti – siitä huolimatta, että kyseessä oli yksi maailman parhaista ikäluokan joukkueista. Ei, sillä Hetemaj´n tavoite oli voittaa koko kilpailu. Kuulostaa se sitten miten epärealistiselta tahansa, tuo kuvastaa Hetemaj´n asennoitumista peliin.
Toivottavasti Perparim Hetemaj päättää, että valmentaminen on niin kiehtovaa, että sitä kannattaa jatkaa ja siinä kehittyä sekä asettaa yhtä kunnianhimoiset tavoitteet kuin hänellä pelaajana oli. Tuollaisia jalkapallopersoonia ei Suomessa jonoksi asti ole eikä edes tule. Taloudellisista syistä ei Hetemaj´n tarvitse päivääkään valmennustyötä tehdä, mutta täytyy pitää peukut pystyssä, että motivaatio pysyy vahvana muista syistä. Esimerkiksi siitä syystä, että häntä olisi hyvin vaikea kuvitella puhtaasti joutenolijana.
Eikä Perparim Hetemaj osaa tehdä mitään puolivaloilla. Kaikki tai ei mitään. Tuolla asenteella, pelaajakokemuksella ja jo nyt nähdyn osaamisen päälle rakennetulla lisäopilla voisi kuvitella, että aineksia on huipulle, halutessaan ulkomaillekin, mutta olisi jo iso rikkaus, jos ura jatkuisi sitten ”vain” Suomessa.