Suomella on loistavat fanit. Palloliitto ei some-päivityksessään laittanut mitään ylikehuja kirjottaessaan, että tässä on EM-lopputurnauksen parhaat kannattajat. Kuvavalintana Suomen kannattajapääty. Mutta jos kyseessä on fakta, miksi sitä piilotella?
Eikä pelkästään Pikkuhuuhkajilla, vaan tämä on jo monivuotinen ilmiö. Olympiastadionin Pohjoiskaarre on pitänyt lukemattomia kertoja uskomattoman hienoa meteliä kannustaessaan omiaan. Esimerkiksi tappiollisen Hollanti-ottelun jälkeen pelaajien saama vastaanotto kannattajilta oli huikea – samalla päätykatsomo todisti sen, mitä yksi ryhmän nokkamiehistä oli sanonut Hollanti-ottelun aamuna MTV:n aamutelevisiolle. Jos he näkevät, että joukkueen pelaajat ovat antaneet kaikkensa ja yrittäneet parhaansa, he ovat aina takana. Tämä on tullut todistettua monta kertaa, ne eivät olleet tyhjiä sanoja.
Aika iso joukko Pohjoiskaarteen vakiokatsojista oli jo lähtenyt valloittamaan Slovakiaa, kun Suomi kohtasi Puolan. Tämä oli tiedossa eikä myöhäinen tiistai-ilta ollut ehkä muutenkaan lähtökohdiltaan yhtä valloittava kuin lauantai-ilta. Mutta miten kävikään – eroa ei huomannut. Suomi pelasi pitkästä aikaa parhaan ottelunsa ja sai loistavan kannustuksen. Tai sitten loistava kannustus siivitti Suomen pelaamaan loistavan ottelun.
Tässä piileekin koko homman pyhä symbioosi: kumpikin osapuoli siivittää toista. Vain katsomon traagiset tapahtumat estivät sen, että Olympiastadionilla olisi pidetty pitkät ja hartaat yhteiset bileet, pelaajien ja Pohjoiskaarteen yhteisesityksenä. Tässäkin tapauksessa vedettiin tyylillä, sillä kumpikin osapuoli ymmärsi, että tuossa vaiheessa vielä mahdollinen ihmishengen menetys menee juhlinnan edelle. Valitettavasti myöhemmin päätös hillitystä juhlinnasta osoittautui täysin oikeaksi ratkaisuksi.
Slovakiassa on käynnissä melkoiset suomalaisjuhlat. Jo avausottelussa Suomen fanit tekivät kaikkensa, jotta Mika Lehkosuon ”Kyltymättömät” pystyy haastamaan vahvan Hollannin. Ja pystyi, tasapeliin asti. Ei ihme, että Suomen pelaajat kehuivat kilvan tunnelmaa, jonka härmäläiset stadionille loivat. Sama meno jatkui myös sunnuntaina, kun vastassa oli Ukraina. Turpiin tuli kentällä, mutta ei katsomossa. Suomen fanit olivat jälleen kerran loistavat – oli se sitten tuen osoittamisessa Ukrainalle jalkapalloa isommissa asioissa, mutta myös omien kannattamisessa. Vaikka tilanne muodostui toivottamaksi, laulu raikui.
Todennäköisesti tätä menoa ihmetellään UEFAn toimistossa. Ei tuollaiseen ole totuttu 21-vuotiaiden EM-lopputurnauksessa. Yleensä paikalla ovat lähtökohtaisesti vain uskollisimmat fanit, kaverit ja perheenjäsenet, ainakin alkulohkon peleissä. Se, että Suomi on ainakin jollain sektorilla suurmaita edellä, on hienoa – nimittäin jalkapallo- ja kannatuskulttuurissa, vaikka ei pelata aikuisten mestaruuksista jättistadioneilla.
Tanskan kannattajat nimettiin aikoinaan ”Roliganeiksi”, mukaillen silloin paljon tapetilla olleita brittiläisiä ”Hooliganseja”. Suomen kannattajat ovat selvästi Slovakiassakin valinneet ensin mainitun lähestymistavan. Ainakin kuvien, videoiden ja mediassa olleiden juttujen perusteella meneillään on aivan erinomaiset bileet Kosicessa.
Eikä sunnuntain tulos tule varmasti menoa hillitsemään. Laulu tulee raikumaan seuraavatkin päivät, ilo otetaan irti ja kaikki on valmiina taisteluun jatkopaikasta Tanskaa vastaan keskiviikkona. Tässäkin ottelussa Suomella tulee nimittäin olemaan massiivinen etu – Suomi tulee olemaan ottelussa kotijoukkue, samoilla periaatteilla ja ehdoilla kuin tanskalaiset olivat aikoinaan kehittäessään ”roliganismin”.
