Huuhkajien päävalmentaja Jacob Friis julkaisi perjantaina joukkueensa kesäkuun alun kivikoviin MM-karsintaotteluihin Hollantia ja Puolaa vastaan. Pitkin viikkoa oli spekuloitu, onko Roman Eremenko valittujen joukossa. Loistavan kauden pelannut konkari oli omilla esityksillään noussut näihin arvioihin.
Kyllä Eremenko oli. Vastaanotto oli erittäin positiivinen, niin mediassa kuin somessa. Samoin tiettävästi joukkueen sisällä – Roman Eremenko olisi mielellään nähty jälleen Huuhkajissa. Palloliittokin reagoi varsin hienosti asiaan. Omassa julkaisussaan liitto ilmoitti, että Eremenko tulisi pelaamaan tutulla numerollaan 7 tulevat ottelut, mikäli hänet 23 pelaajan kokoonpanoon valittaisiin. Myös Eremenkon omat kommentit Gnistanin kotisivuilla kertoivat, miten iso asia paluu maajoukkueeseen Eremenkolle oli.
Tulevissa MM-karsintaotteluissa nähdään numero 7. Mutta se numero ei ole Roman Eremenkon selässä, sillä tältä kaikelta lähti matto alta, niin että napsahti. Kun joukkue kokoontui maanantaina, ei Eremenko ollut Helsingin Kalastajatorpalla ottamassa Huuhkajien verkkareita vastaan, sillä sunnuntaina tiedotettiin, ettei Eremenko ole loukkaantumisen vuoksi pelikunnossa tulevalla viikolla.
Tai pikemminkin on kyse kaiketi siitä, ettei hänet pari aiempaa peliä sivussa pitänyt vamma ollut tarpeeksi parantunut. Vamman vakavuudesta tai laadusta ei ole julkista tietoa, sillä nykypäivänä seurat tai edes maajoukkue ei saa yksityiskohtaisesti vammojen laatua kertoa. Gnistanin päävalmentaja Jussi Leppälahti kertoi ennen Ilves-ottelua Ruudun haastattelussa, että odottaa Eremenkon olevan takaisin rivissä heinäkuussa.
Eli kuukauden kuluttua. Mistään pikkujutusta ei siis loppujen lopuksi ole kyse, Leppälahden mukaan rasitusvammasta, jonka toipumisennuste on aina vaikea tehdä. Kuitenkin on tiedossa, että Friis ja Eremenko olivat yhteydessä ennen perjantain tiedotustilaisuutta ja kaiken piti olla kunnossa. Eremenkon piti olla kentällä Ilves-ottelussa ja maanantaina liittyä Kalastajatorpalla Huuhkajien riveihin.
Jo toinen viime hetken pettymys
Roman Eremenko pelasi viimeisen A-maaottelunsa Hasse Backen alaisuudessa vuonna 2016 Kosovoa vastaan. Hän oli seuraavassakin ottelussa Islannissa nimetty avauskokoonpanoon, mutta ottelupäivänä putosi pommi: Eremenkon dopingnäyte oli positiivinen. Myöhemmin selvisi, että kyseessä oli kokaiini ja Eremenkolle tuomittiin kahden vuoden pelikielto. Nykyään vastaavasta rikkeestä selviäisi muutamalla kuukaudella, kuten Eremenkon tapauksen jälkeen on nähty.
Sekin pelikielto loppui ja Eremenko palasi kentille. Markku Kanerva oli taituriin yhteydessä ja sai Eremenkolta myöntävän vastauksen halusta pelata Suomelle. Mediassakin uutisoitiin Eremenkon palaavan ja Kanerva kertoi julkisesti, että Eremenko on valmis paluuseen. Mutta toisin kävi – tuolloin ongelmat lonkassa estivät lopulta paluun. Myöhemminkin vammoja oli ja aika kului eikä hän lopulta ollut enää spekulaatioissa mukana, ei omasta puolestaan eikä myöskään valmennusjohdon puolesta.
Kunnes päästiin toukokuuhun 2025. Tiet ja näkemykset kohtasivat jälleen. Eremenko näytti, että ikä on vain numero ja Friis todisti valinnallaan, että hän on samaa mieltä. Tanskalainen ei nähnyt mitään estettä sille, että joukkueeseen valitaan 38-vuotias pelaaja, koska hän on riittävän hyvä. Todennäköisesti vastuutakin olisi tullut, sillä toisaalta noin kokenutta ja tuon ikäistä pelaajaa olisi aika tarpeeton valita opettelemaan talon tavoille.
Menetys on suuri
Miksei vastuuta olisi tullut? Roman Eremenko on edelleen poikkeuksellinen pelaaja. Hän pystyy tekemään sellaisia suorituksia, joihin muut eivät pysty. Se ratkaiseva syöttö tai laukaus – etenkin otteluissa, joissa Suomi tulee oletettavasti olemaan altavastaajana. Todennäköisesti paikkoja hyökkäyspäässä tulee kohtuullisen vähän, jolloin Eremenkon erikoisosaaminen olisi voinut olla juuri se asia, joka olisi tuonut vaaraa ja lisäarvon.
Roman Eremenkon itsensä kannalta loukkaantumisen paljastuminen vakavaksi oli valtava isku. Huippuammattilaisena hän ymmärtää täysin, että juuri tämä kesäkuun ottelupari oli se, jolloin hän olisi voinut vakuuttaa Friisin ja kumppanit jatkoakin ajatellen. Viikko harjoituksissa valmennuksen silmien alla ja vahvat pelit. Tie olisi ollut auki syksynkin peleihin ja kukaties seuraavaankin karsintaan.
Syyskuussa tilanne on joka tapauksessa toinen. Friis pääsee täysin vapaasti valitsemaan joukkueensa kaikista mahdollisista pelaajista. Tuskin nytkään kukaan esti häntä valitsemasta ketä hän haluaa, mutta useammassakin mediatilaisuudessa hän on painottanut, miten tärkeä asia Pikkuhuuhkajien kisapaikka on pitkällä tähtäimellä suomalaisella jalkapallolle ja sen kehitykselle. Vaikka joukkueessa ei ”messejä ja ronaldoja” ole, Friisiä lainaten, siellä olisi taatusti 3-5 pelaajaa, jotka olisi valittu Huuhkajiin ilman 21-vuotiaiden Slovakian keikkaa.
Syksyllä nämä pelaajat ovat samalla viivalla. Toivon mukaan Roman Eremenkokin on. Mutta on täysin selvää, että nousu A-maajoukkueeseen olisi Eremenkolta vielä huomattavasti kovempi temppu kuin pari päivää sitten tullut valinta oli.
Tällä kertaa tarinalla oli surullinen loppu. Toivon mukaan vielä jonain päivänä nähdään onnellisempi loppu ja numero 7 vielä A-maajoukkuepaidassa.
Panu Markkanen
