Keskiviikkoaamuna julkaistiin kaksi suurta Veikkausliigaan liittyvää uutista. Tai oikeastaan molemmat uutiset ulottuivat Veikkausliigan ulkopuolelle, aina Huuhkajiin asti. Uutisista ensimmäinen kertoi, että Rasmus Karjalainen on tehnyt pitkän sopimuksen AC Oulun kanssa. Toinen taas kertoi, että Joona Toivio lopettaa upean uransa.
AC Oulu sai Karjalaisen myötä valtavan määrän johtajuutta joukkueeseen. Uusi urheilujohtaja Mika Nurmela on aloittanut vähintään mielenkiintoisesti joukkueen rakentamisen kohti taistelua top-kuusi -sijoituksista. Ensin hankittiin tolppien väliin laatua Jarossa loistaneen Miguel Santosin muodossa. Sitten muutama lahjakas pelaaja ja nyt Karjalainen.
Monessa yhteydessä ”Veikkausliigan mukavimmaksi mieheksi” tunnettu Karjalainen on juuri sellainen lisä, mitä AC Oulu tarvitsee. Joukkueessa on jo erinomainen esimerkkipelaaja Niklas Jokelainen mutta Karjalainen nostaa tämän sektorin osaamista täysin uudelle tasolle. Karjalainen on tietysti myös pelillisesti huippuvahvistus.
Alkusyksystä hän oli jonkin aikaa koko Veikkausliigan kuumin pelaaja, mutta sen jälkeen mies joutui jostain syystä Stevie Grieven koirankoppiin. Olisiko syynä se, että seuralle selvisi, että Karjalainen on vaihtamassa maisemaa?
Joka tapauksessa Karjalaisen paluu kotiin on kovan luokan siirtouutinen. AC Oulu on jo tässä vaiheessa toimiensa kautta ilmoittautunut taisteluun huomattavasti paremmista sijoituksista kuin pari viimeistä kautta, jotka menivät lievästi sanoen sekoilun merkeissä.
Upea pelaaja, hiljainen johtaja
Keskiviikon toinen uutinen kertoi yhden aikakauden lopusta. Huuhkajien avainpelaajiin Markku Kanervan menestysvuosina kuulunut Joona Toivio ilmoitti omassa somessaan uransa päätöksestä. Toivio teki pitkän ja loistavan uran. Hän ei koskaan paistatellut päivää suurimmissa otsikoissa, sillä hänen paras avunsa oli suoritusvarmuus. Toivio pelasi varmasti pelistä toiseen, oli alakerran luottomies ja muodosti loistavan tandemin uransa jo pari vuotta sitten lopettaneen Paulus Arajuuren kanssa.
KTP jäi Joona Toivion viimeiseksi seuraksi. Kuva: All Over PressKun Karjalainen johtaa äänellä ja kannustuksella, Toivio johti esimerkillä ja teoilla. Hän oli hiljainen johtajatyyppi niin seurajoukkueissa kuin maajoukkueessakin. Vaikka mies ei meteliä pitänyt, kapteeniston paikka tuli ansaitusti käytännössä kaikissa joukkueissa, joissa Toivio pelasi.
Hän lähti jo varhain ulkomaille ja pelasi urallaan Hollannissa, Norjassa ja Ruotsissa sekä hetken aikaa Puolassa. Veikkausliigadebyytti tuli vasta uran lopussa HJK:ssa. Sipoolainen kantoi Klubissa nauhaa, kuten myös uran viimeisessä seurassa, KTP:ssa. Ikävä kyllä Toivion ura sai lopun, jota hän ei olisi ansainnut – Kotka putosi Veikkausliigasta karsintojen kautta.
Moni uumoili, että Joona Toivio olisi vielä pelannut ainakin vuoden. Mutta päätös oli kauden jälkeen kypsynyt ja hän päätyi samaan ratkaisuun kuin monivuotiset Huuhkaja-kumppanit: Jukka Raitala tämän kauden jälkeen, Arajuuri sekä Tim Sparv jo jokin aika sitten. Yhden aikakauden johtajista on taas yksi pelaaja vähemmän aktiivina.
Toivio ansaitsee kaiken kunnioituksen loistavasta urastaan. Tyylilleen uskollisena hän ei tehnyt lopettamisestaan isompaa numeroa. Jos tieto olisi tullut aiemmin, olisi Toivio ollut viime viikolla juhlittavien lopettaneiden pelaajien joukossa jo viime torstain Captain’s Ballissa.
Ei. Hän teki tämänkin päätöksen omilla ehdoillaan ja omalla tavallaan. Keskiviikkoaamuna omalla sometilillään. Läheisiään, uralleen tärkeitä tahoja ja jalkapalloa kiittäen.
AC Oulu sai suurten uutisten päivänä paljon johtajuutta, suomalainen jalkapallo menetti sitä.
Näkökulma: Panu Markkanen