Pikkuhuuhkajien kyltymätön taival sai lommon sunnuntaina. Kyseessä oli ensimmäinen iso takaisku pitkään aikaan, sillä Mika Lehkosuon joukkue on liihottanut melkoisessa myötätuulessa jo pitkään. Kun kelloa käännetään EM-karsintojen alkupuolelle, ei todellakaan näyttänyt siltä, että Suomi olisi mukana Slovakiassa.

Sitten joukkue alkoi hitsautua, Lehkosuon ja Lehkosuon ykkösneuvonantaja Gert Remmelin ajatukset alkoivat mennä perille ja roolit selkiytyivät. Palaset loksahtivat kohdalleen. Kun tämä tuotti myös tulosta, alkoi itseluottamus kasvaa eikä Pikkuhuuhkajille enää löytynyt pysäyttäjää. Karsinnoissa alkoi todella kova nousu, joka huipentui lopulta paikkaan jatkokarsinnoissa ja jatkokarsintojen kautta paikkaan lopputurnauksessa. Briljanttia toimintaa koko joukkueelta ja Suomessa saadaan nyt jännittää ikäluokan lopputurnausta ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2009.

MAINOS - SISÄLTÖ JATKUU ALLA

Turnauksen lohkoarvonta oli kova, mutta ei mahdoton. Alusta alkaen Lehkosuo ja pelaajat vakuuttivat, että historiaa tehdään ja jatkoon mennään. Historiaa onkin jo tehty, sillä avausottelu Hollantia vastaan toi kautta aikojen ensimmäisen pisteen ikäluokan EM-lopputurnauksessa. Kisojen suosikeihin ja ennakolta kovimpiin kuulunut Hollanti sai olla tyytyväinen, että se ylsi tasapeliin Lehkosuon hitsautunutta taistelukonetta vastaan.

Äkkiä voivat asiat muuttua, jalkapallossa vielä nopeammin. Tapahtumaketju lähti oikeastaan liikkeelle jo viikkoja sitten, kun selvisi, ettei Tony Miettinen pysty osallistumaan EM-kisoihin. Etenkin ratkaisevissa paikoissa karsinnoissa loistavasti pelannut Miettinen yhdessä toppariparinsa Ville Kosken kanssa muodosti yhden koko Euroopan pitävimmistä tandemeista 21-vuotiaiden tasolla. Miettinen putosi pelistä ja sitten alkoi itää ajatus – entä jos Matti Peltola sittenkin lähtisi mukaan?

Peltola, jonka status on jo pitkään ollut Huuhkajissa eikä ollut mukana koko karsintaprojektissa kuin yhdessä ottelussa, oli ikään kuin kani hatusta tilanteessa, jossa sellainen tarvittiin. Edes Norjaa vastaan käydyissä ratkaisevissa play-off-otteluissa Peltola ei ollut mukana, vaikka kolme muuta syksyn otteluissa Huuhkajissa pelannutta Pikkuhuuhkajaa oli. Yleinen näkemys oli, että Peltola on jo kasvanut Pikkuhuuhkajien yli, eikä hän ole ollut mukana luomassa yhteistä matkaa.

Peltola saatiin mukaan. Avauspelissä hän ei olisi edes saanut pelata, sillä sääntöjen mukaan kaksi päivää aiemmin pelattu Huuhkajien Puola-ottelu esti tämän karenssisyistä. Toiseen otteluun, peliin Ukrainaa vastaan, Peltola oli pelikelpoinen. Tästä syntyi lopulta ongelma: Matti Peltola oli oikeastaan pakko laittaa avaukseen, sillä muuten ei olisi ollut mitään järkeä valita häntä mukaan ja saada vielä seurajoukkue Washingtonilta vihreä valo osallistumiseen (Washingtonin ei olisi ollut pakko häntä päästää).

Luonnollisesti Peltolaa odotettiin sinne, missä hän Huuhkajissa on parhaiten onnistunut, toppariksi.
Kaikesta päätelleen valmennus kuitenkin näki, ettei Kosken ja avausottelussa erinomaisesti pelanneen Rony Janssonin paria kannata hajottaa. Sen sijaan keskikentän kolmikko hajotettiin ja Peltola istutettiin paikalle, johon häntä ei ikään kuin mukaan valittu. Ja tämän myötä Luka Hyryläinen, yksi Hollanti-ottelun suurista onnistujista, istutettiin penkille.

Ei ole Peltolan vika, ettei homma toiminut. Lehkosuon koneisto on ollut niin hiottu, että uuden kasvon – sellaisen, joka ei ole ollut mukana eikä ole oikeasti pelannut tuossa systeemissä, tuolla työnjaolla – ei siihen ole helppo hypätä mukaan, vaikka olisi kuinka hyvä pelaaja. Suomi menetti samalla ne aseet, joilla kisapaikka tuli ja tasapeli Hollantia vastaan. Valmennuksella on vastuu päätöksistään, mutta tällä kertaa – ainakin tuloksen perusteella – tuli virhearviointi. Ei varmasti yksin Peltolan pelipaikan suhteen, mutta tosiasia oli, että joukkueen supervahvistus seurasi ottelua penkin puolelta viimeiset 36 minuuttia.

Moni asia meni pieleen, sen Lehkosuokin suoraselkäisesti myönsi. Pitää kuitenkin muistaa, ettei Suomi ole ihan vielä mikään jalkapallon suurmaa, joka pelaa virheettömästi ja täydellisti pelistä toiseen, oli kyseessä sitten mikä maajoukkue tahansa. Oli väistämätöntä, että jossain vaiheessa tulee sellainen karikko vastaan, joka osaa lukea Suomen heikkoudet ja ehkäistä Pikkuhuuhkajien hyvät puolet. Tämän Ukraina teki, viimeisen päälle hyvin ja ansaitsi selvästi voittonsa.

Kolmannessa ja ratkaisevassa ottelussa Matti Peltola ei ole enää ongelma. Ville Koski istuu pelikiellossa ottelun Tanskaa vastaan, joten lienee täysin selvää, että nyt Peltola menee sille pelipaikalle, mille hänet kisoihin kutsuttiin: toppariksi. Yhtä selvää lienee se, että keskikenttä laitetaan samaan uskoon kuin se oli Hollanti-ottelussa.

Oma muuttujansa on tietysti siinä, että sunnuntain ottelutulosten perusteella on selvää, että Suomen on Tanska voitettava ja vielä reilusti, jotta joukkueen unelma voisi toteutua. Maaleja on siis tehtävä – eikä niitä saisi päästää.

Onneksi Suomella on huippuvalmennus tätä ongelmaa pohtimassa. Yksi lipsahdus Ukrainaa vastaan ei nimittäin poista sitä, että Lehkosuo ja kumppanit ovat tehneet aivan loistavaa työtä Pikkuhuuhkajien valmennuksessa.