Viimeinen vuorokausi on ollut suomalaisen jalkapallon juhlaa. Kahden eri sukupolven kovimmat nimet jatkoivat urillaan matkojaan – toinen lähti kotoa, toinen tuli kotiin. Ikäluokkansa suurlahjakkuus Matias Siltanen lähti KuPS:in riveistä kohti kirkkaimpia valoja Djurgårdeniin, kun taas Teemu Pukki päätti uskomattoman hienon ulkomaiden kiertueensa palaamalla Suomeen ja HJK:n paitaan.
Siltanen voi toistaiseksi vain unelmoida siitä, mitä oman ikäluokkansa suurin sankari Teemu Pukki sai aikaiseksi. Hänen meriittinsä on arvioitu jopa Vuoden Urheilijan tittelillä Suomessa, puhumattakaan eri virstanpylväistä, mitä hän saavutti kansainvälisillä kentillä. Sekä tietysti Huuhkajissa. Teemu Pukki on kautta aikojen paras maalintekijä Suomen A-maajoukkuetasolla ja tuskin viimeistä osumaa Huuhkajissa on vielä nähty.
Tietysti Siltanen on täysin eri pelipaikan pelaaja kuin Pukki, mutta kuten monet asiantuntijat ovat arvioineet, poikkeuksellinen lahjakkuus. Sellaista pelaajaa, josta TIEDETÄÄN, että ulkomaat kutsuvat pian, ei ole pitkään aikaan ollut.
Kun aikoinaan Jari Litmanen, Joonas Kolkka, Teemu Tainio, Alexei Eremenko jr, Petri Pasanen, Mikael Forssell tai Mika Väyrynen pelasivat Suomessa, oli täysin selvää, että ilman loukkaantumisia tai jotain yllättävää takaiskua, näistä pelaajista pitää nauttia sen vähän aikaa, kun he Suomessa ovat. Siltanen on täysin verrattavissa tähän kastiin.
Yhdessä Huuhkajissa?
Eikä olisi ihme, jos tämä kaksikko vielä jonain päivänä edustaisi Suomea samaan aikaan. Pukki varmasti haluaa jatkaa maajoukkueuraansa ja siinäkin oli yksi hyvä syy siirtyä Klubiin. Palauttamaan oma peli-ilonsa, tulemalla huippukuntoon entisen pelikaverinsa Joni Ruuskasen tiukassa ohjauksessa ja olemalla perheensä kanssa. Vaikka nopeudesta olisi saattanut joku kymmenys hävitä, pelipää on huippuluokkaa. Pukkia ei kannata missään nimessä rastia pois, kun spekuloidaan Jacob Friisin tulevia valintoja.
Eikä kannata Siltastakaan. Friis tulee täysin ilman ennakkoluuloja tai mitään aikaisempia suhteita johtamaan A-maajoukkuetta. Hän tulee varmasti valitsemaan parhaan mahdollisen joukkueen, riippumatta iästä tai siitä, että onko pelaaja kulkenut maajoukkue maajoukkueelta koko Huuhkajapolun.
Friis tuskin näkee ongelmana sitä, että onko Siltasella ainuttakaan Pikkuhuuhkajapeliä pelattuna ennen A-maajoukkuevalintaa, jos Siltanen on tarpeeksi hyvä. Ei Roy Hodgsonkaan maaottelutilastoja katsellut nostaessaan Roman Eremenkon A-maajoukkueeseen.
Vaihdon symboliikkaa
Stuart Baxterin aikakaudella nähtiin historiallinen hetki, kun Japanissa pelatussa friendly-ottelussa Baxter suoritti vaihdon helmikuussa 2009. Jari Litmanen tuli vaihtoon ja hänen tilalleen kentälle juoksi ensimmäiseen A-maaotteluunsa Teemu Pukki. Legendaarinen numero 10, Kuningas, antoi omalla tavallaan valtikan tulevalle numero kympille, Pukille.
Kuka tietää, nähtäisiinkö samankaltainen tilanne lähitulevaisuudessa Pukin ja Siltasen kohdalla? Tietysti pelipaikat ja roolit ovat aivan erilaiset, mutta Siltasesta saattaa hyvinkin tulla sellainen pelaaja, jonka merkitys maajoukkueelle samaa luokkaa kuin kahden aiemmin mainitun kympin.
Suomessa on syytä olla todella iloissaan siitä, että Siltasen siirto toteutui, olkoonkin, että on yksi huippumielenkiintoinen pelaaja vähemmän seurattavana Veikkausliigassa. Siirto on iso asia suomalaiselle jalkapallolle.
Yhtä iloinen pitää olla siitä, että Pukki palaa Veikkausliigaan ykkösnimeksi, Litmasen paluun veroiseksi vetonaulaksi. Tuskin maltan odottaa päivämäärää 5. huhtikuuta ja sitä, millainen vastaanotto täydellä Tammelan stadionilla on, kun Ilves ja HJK iskevät yhteen. Puhumattakaan elokuun viimeisestä päivästä, kun HJK ja Teemu Pukki matkustavat Kotkaan KTP:n vieraaksi… siitä pelistä ei tule tunnetta puuttumaan.
Panu Markkanen
