Jos pitäisi valita viime vuosien sitkein suomalaisvalmentaja, valinta olisi helppo. Hänen nimensä on Toni Korkeakunnas. Korkeakunnas on malliesimerkki siitä, ettei takaiskuista kannata lannistua vaan pyrkiä aina eteenpäin. Kokemus näkyy – vanhan loppuminen on aina mahdollisuus uuteen.
Korkeakunnaksella ei ole ainakaan ollut viime vuosina tylsää. Ensin hän nousi isoon rooliin Huuhkajien valmennusryhmässä ja toimi samalla vuonna 2022 HJK:n kakkosvalmentajana. Vuoden 2023 alkaessa pesti Huuhkajissa kasvoi täysipäiväiseksi Markku Kanervan sparraajaksi, kunnes kesken kauden 2023 hän nousi Klubin päävalmentajaksi, Huuhkaja-toimien lisäksi.
HJK-pesti numero yksi päättyi vuoden 2023 lopussa mestaruudesta ja europeleistä huolimatta ja tuli paluu Palloliittoon, kunnes HJK kutsui miehen takaisin päävalmentajan pestiin keväällä 2024. Tällä kertaa Huuhkaja-valmennus jäi. Sitten keväällä 2025 tuli potkut Klubista, mutta ei ”Toke” jäänyt surkuttelemaan. Matkalippu kouraan ja Norjaan Haugesundin päävalmentajaksi Norjan kovatasoiseen pääsarjaan.
Putoaminen, potkut ja taas uuteen
Haugesundin tilanne oli toivoton jo silloin, kun Korkeakunnas otti tehtävän vastaan. Seura oli jo itsekin hyväksynyt, että lähtö pääsarjasta tulee. Korkeakunnas toi kuitenkin pientä valoa synkkään kauteen, tosin sarjapaikan säilyttäminen ei ollut mitenkään mahdollista annetuilla resursseilla. Korkeakunnaksen haluttiin jatkavan seurassa ja näin myös tapahtui aina sarjan alkamisen kynnykselle tänä keväänä.
Juuri ennen kauden alkua tuli lähtö. Haugesundin uusittu urheilujohto halusi ilmeisesti oman miehensä ruoriin ja Korkeakunnas joutui siirtymään vapaille valmentajamarkkinoille. Epäilijät olivat varmasti viimeistään tässä vaiheessa sitä mieltä, että Korkeakunnas ottaa nyt pienen aikalisän ja tarkkailee markkinoita.
Aikalisä jäi hyvin lyhyeksi, sillä markkinat puhuivat nopeasti. Uusi pesti löytyi parin viikon kuluttua Liettuasta, Panevėžysista tuli kiertolaisen uusi työnantaja. Todennäköisesti Korkeakunnas jäi liettualaisten mieleen kohtaamisesta HJK:n kanssa – kesällä 2024 liettualaisjoukkue kukisti HJK:n Mestarien liigan ensimmäisellä karsintakierroksella. Korkeakunnas oli tuolloin HJK:n päävalmentaja ja luultavimmin juuri nuo ottelut olivat jääneet HJK:n tappiosta huolimatta liettualaisten korvan taakse.
Palo ei sammu
Toni Korkeakunnaksen viime vuosien työnantajien vuoristorata voi kuulostaa oudolta, mutta jalkapallomaailmassa käänteet voivat tapahtua nopeasti. Enemmän kokonaisuus kuvastaa intohimoa ammattiin. Korkeakunnas ei ole jäänyt surkuttelemaan kohtaloaan tai vetäytynyt kammioon odottamaan sitä seuraavaa tilaisuutta vaan tarttunut rohkeasti uuteen haasteeseen, kun sellainen on eteen tullut.
Juuri noin pitääkin toimia, jos haluaa ammattivalmentajana menestyä. Itseluottamus, usko omiin kykyihin ja taito vakuuttaa värvääjät ovat oleellisia asioita tuossa äärettömän kilpaillussa ammatissa. Eteenpäin on mentävä, voisi kuuluisaa jalkapallofraasia mukaillen todeta.
Suomalaisvalmentajien kasvava menestys ulkomailla on erittäin tärkeä asia. Simo Valakari on nostamassa St. Johnstonen takaisin Skotlannin Valioliigaan, Toni Koskela nosti Kalmarin ja on nyt pääsarjavalmentaja Ruotsissa kuten on myös Jani Honkavaara suurseura Djurgårdenissa. Pitkään Suomessa valmentanut Korkeakunnas on nyt samalla polulla. Useammassa Veikkausliigaseurassa tehdyn työn jatkeena on nyt kokemusta Norjan pääsarjasta sekä kohta Liettuasta. Eikä Liettuan pääsarjaa pidä mitenkään vähätellä, vaikka verrattain tuntematon sarja se Suomessa toki on.
Tarinan tärkein opetus on kuitenkin siinä, että jos haluaa ammattivalmentajana jatkaa, ei kannata jäädä liian pitkäksi aikaa makaamaan kanveesiin. Siitä Toni Korkeakunnas on hyvä esimerkki.
Näkökulma: Panu Markkanen