Tuoreimmassa Suoraa puhetta Veikkausliigasta -podcastissa käytetään varsin runsaasti aikaa koko kauden puhuttaneeseen kokonaisuuteen eli erotuomaritoimintaan. Ruudun selostajakaksikko Kim Kallström ja Velja Engström ihmettelivät, miten alkukaudesta on tullut niin paljon sellaisia tuomioita, jotka aiheuttavat jälkipyykkiä. Tuoreimpana tapauksena nostettiin erityisesti esiin AC Oulu-Gnistan-ottelun loppuhetkillä tullut Edmund Arko-Mensahin saama punainen kortti.
Kaksikon mielipide on täysin selvä: ei missään tapauksessa ollut punaisen kortin arvoinen tilanne. Herrojen mielestä tämä on täysin selvä tapaus. Engström lataa suoraan, että erotuomari Oliver Reitalalle tapahtui iso virhe. Lisäksi podcastissa pohdittiin päätöksen teon ketteryyttä tai sitä, ettei se kovin ketterältä vaikuta. Kurinpidon olisi tehtävä päätös tilanteesta ennen perjantaita – tai perjantain aikana – sillä Gnistan pelaa seuraavan ottelunsa SJK:ta vastaan jo perjantaina.
Todennäköisesti Gnistanin tekemä vastalause keilataan mappiin Ö. Erotuomareiden päätöksiä kumotaan todella harvoin. Systeemi on rakennettu sellaiseksi, että aina löytyy riittävät perusteet pitää kentällä tapahtuneet päätökset voimassa. Joku riittävä sanamuoto tai selitys löytyy takataskusta. Toki Gnistan ei tässä teknisesti ottaen hae muutosta itse tuomioon, vaan sitä seuranneeseen pelikieltoon, mutta yhtä kaikki. Privaatisti voidaan sitten sanoa, että nyt meni vihkoon, mutta tuomioiden muuttaminen tai jonkun sanktion poistaminen vaatii yleensä esimerkiksi sellaisen tilanteen, jossa kortti on annettu väärälle pelaajalle.
Pilli soi herkästi
Kallström ja Engström myös pohtivat sitä, miten herkässä pillin vihellys on tällä kaudella ollut. Tämä tuskin johtuu siitä, että Veikkausliigassa pelataan nyt jotenkin kovempaa kuin aiemmin tai selkeitä rikkeitä tulisi enemmän. Kuten Kallström asian muotoili: ”Tällä hetkellä pelaajat ovat haistelleet aika vahvasti, että kannattaa kaatua koko ajan, koska siitä vihelletään. Vapareita tulee ihan sikana, rankkareita tulee ihan sikana. Jokaisesta kontaktista vihelletään, parempi kaatua varmuuden vuoksi. Se voi hyödyttää joukkuetta”.
Kallström myös tulittaa, että häntä häiritsee suunnattomasti se, että jatkuvien vihellysten vuoksi pelin flow kuolee sekä se, että linja tuntuu vaihtelevan ottelusta ja erotuomarista toiseen. Engström taas muistuttaa, että pelaajilta tulleen palautteen mukaan erotuomarien pitäisi antaa pelata kovempaa.
Tämän kauden aikana todella isoja tuomioita on mennyt vahvasti tulkinnan kautta. On kyseenalaisia rankkareita, filmattuja tilanteita, samalta erotuomarilta on mennyt kolme maaliin johtanutta käsivirhettä läpi jne. Uusi erotuomarisukupolvi on kasvanut viime vuosina, joten on ymmärrettävää, että kaikessa kehityksessä menee aikaa. Toisaalta parivaljakko on siinä oikeassa, että jokaisen kierroksen jälkeen VAR-keskustelu vain kiihtyy ja kiihtyy. Argumentti ”VAR olisi tämän muuttanut tai VAR olisi tuohon vaikuttanut” kasvaa jatkuvasti.
Tervetullut merkki oli joka tapauksessa se, että Ruudun uudessa Tuomiopäivä-ohjelmasarjassa heti avausjaksossa näitä puhuttaneita tilanteita käytiin läpi rehellisesti. Engström ei päästänyt Palloliiton erotuomariasiantuntija Mattias Gestraniusta helpolla ja näin lähetykseen saatiin oikeaa asiaa ympäripyöreiden puhumisen sijaan.
Näkyäkö vai ei?
Se, mihin Kallström ja Engström eivät ainakaan vielä kiinnittäneet huomiota, on kansainvälinen muutos erotuomarien statuksessa. Kun aikoinaan pidettiin ohjenuorana ja suurena viisautena sitä, että jos erotuomari on näkymätön, hän on ollut hyvä. Pierluigi Collina murskasi tämän käytännön nousemalla omia mainossopimuksia tekeväksi supertähdeksi – kun Collina aktiiviuransa jälkeen lähti erotuomaritoiminnan kansainvälisiin napatehtäviin, koko kuvio muuttui. Erotuomarit eivät enää pyrkineet näkymättömyyteen vaan isoon rooliin, teatraalisempaan esiintymiseen ja ”rohkeisiin” päätöksiin.
Jos muistellaan vaikka taannoista Mestarien liigan välierää, jossa Inter ja Barcelona tarjosivat melkoisen näytöksen, yksi ottelun kuvatuimmista henkilöistä – ellei kuvatuin – oli suurieleisesti esiintynyt erotuomari Szymon Marciniak, joka tuntui nauttivan jokaisesta sekunnista kameroissa. Oli se sitten kevyttä rupattelua pelaajatunnelissa, isällisiä halauksia pelaajille ottelun aikana, tuomia ilmeitä ja näyttäviä käsiliikkeitä. Tuosta mainitusta ”näkymättömyydestä” ei ollut jäljellä piiruakaan.
Näyttää siltä, että tämä trendi on rantautunut myös Suomeen. Erotuomarit eivät todellakaan halua olla näkymättömiä, he haluavat olla suuri osa peliä. Sinänsä tämä on täysin oikein, sillä erotuomarien toimintaa pitää arvostaa korkealle ja he ovatkin keskeinen osa peliä. Se on sitten eri asia mihin vetää rajan. Aikoinaan kattojärjestöt alkoivat kutsua erotuomaristoa nimellä ”third team” eli kolmas joukkue. Nyt termi on muutettu ja se on nykyään ”team one”. Tämäkin kertoo isosta profiilin nostosta.
Samaan aikaan erotuomareiden ei kuitenkaan anneta kertoa omia näkemyksiään isoissa kansainvälisissä peleissä vaan mahdolliset perustelut puhuttaneille tuomioille tulevat organisaation kautta. Suomessa onneksi löytyy niitä rohkeita erotuomareita, jotka tulevat median eteen käymään läpi syyt, mitkä tiettyyn vihellykseen johtivat. Sitä kautta se arvostuskin nousee, enemmän kuin ottamalla estradin haltuun eleillä ja ilmeillä.
Inhimillisyys tarkoittaa virheitä
Se on täysin selvää, että erotuomareille tulee virheitä. Todennäköisesti niitä ei ole tullut kovin paljoa enemmän kuin aiemminkaan, sillä nyt tilanne on täysin toinen kuin joitakin vuosia sitten. Televisiototeutus on täysin uudella tasolla ja sitä kautta saadaan nyt laadukkaampaa kuvamateriaalia. Kun yleensä löytyy vielä yleisön kuvaamaa materiaalia, suurennuslasi on vahvempi kuin aiemmin. Tilanteet tulevat ja menevät hyvin nopeasti.
Virheitä tulee varmasti jatkossakin, niin pelaajille, valmentajille kuin erotuomareille. Keskustelu jatkuu ja keskustelun keskiössä tulee vielä vahvemmin olemaan VAR. Tähän asiaan myös Kallström ja Engström ottivat kantaa, muistuttaen siitä, ettei VAR ole ihan yksinkertainen juttu. VARin myötä tarvitaan lisää laadukkaita erotuomareita moniin tehtäviin, tarvitaan väkeä operoimaan VAR sekä tietysti tarvitaan iso tukku rahaa, jotta VAR-systeemin voisi ottaa kattavasti käyttöön.
Hyviä pointteja jokainen. Andy Smithiä jälleen kerran siteeraten: ”They need help. They need education”. Varmasti näin, mutta tähän pitäisi lisätä ennen kaikkea se, että mistä rahat? Siihen ei sitten olekaan ihan helppoa vastausta olemassa.
Panu Markkanen
