Pikkuhuuhkajat ja joukkueen menestys näkyy mediassa ja kuuluu kahvipöytäkeskusteluissa. Mikään yllätys tämä ei ole, pikemminkin päinvastoin. Suomessa on aina suhtauduttu nuorten maajoukkueisiin – monessakin lajissa – huomattavasti intohimoisemmin kuin monessa muussa maassa.
Pikkuhuuhkajien avausottelussa fanipuolella Suomi otti murskavoiton arvioiden mukaan 2000 vs 50. Eli jalkapallon suurmaasta, Hollannista, oli paikan päällä noin 50 kannattajaa.
Selailemalla muiden osallistujamaiden mediaa, on täysin selvää, että Suomessa Slovakian kisoja seurataan suhteessa enemmän kuin minkään muun osallistujamaan tiedotusvälineissä. Ei ihme sekään, sillä useimmissa Euroopan suurista jalkapallomaista pääsy nuorten kisoihin on enemmän itsestäänselvyys kuin poikkeus. Suomen osalta tämä on ainakin toistaiseksi vielä poikkeus.
Tietysti myös joukkueiden pelaajalistoissa asia näkyy. Kun Suomen osalta selvästi priorisoitiin 21-vuotiaiden EM-lopputurnaus jo loppusyksystä ykköseksi, muualla näin ei välttämättä ole. Useimpien suurmaiden parhaat ja nimekkäimmät ikäluokan pelaajat eivät ole kisoissa mukana, Suomen osalta Matti Peltolan mukaan tulon kautta on. Eikä tässä ole mitään pahaa: ratkaisevissa play-off-otteluissa Norjaa vastaan Norja otti ikäluokan parhaat mukaan A-maajoukkueeseen, Suomi vapautti ikäluokan parhaat A-maajoukkueesta. Valinta- ja priorisointikysymyksiä siis.
Suomen osalta tilanne on hyvin selvä ja tehty valinta oikea. Jos käytetään verrokkina edellisiä EM-kisoja, joissa Suomi oli mukana, tuotti silloinen Markku Kanervan valmentama ryhmä tukun tulevia Huuhkajien luottopelaajia. Nyt ennuste on hyvinkin sama. Kuten Jacob Friis useamman kerran totesi, pelaajien pelaaminen EM-lopputurnauksessa on hyödyllisempää pitkässä juoksussa kokonaisuuden kehittämisen kannalta kuin se, että joukkuetta olisi heikennetty ja mahdollisesti otettu pelaajia vähemmälle vastuulle Huuhkajiin.
Hienoa, että kisat näkyvät ja kuuluvat Suomessa. Joukkue ja sen valmennus ansaitsevat sen. Kymppipaikka listasi muutamia syitä, miksi Pikkuhuuhkajat villitsevät ja hype on vahvasti päällä.
1. Fanit
Moni suomalaisfani pääsee nyt toteuttamaan sitä unelmaa, joka jäi toteutumatta vuonna 2020. Kun Huuhkajien EM-kisapaikka varmistui, alkoi ennen näkemätön lippushow, sillä Suomen peleihin oli menossa huomattavasti enemmän väkeä kuin lippuja oli. Mutta… sitten tuli korona, kisat siirtyivät vuodella ja vuodenkin kuluttua korona vaikutti vahvasti siihen, että matkat jäivät toteutumatta. Nyt tähän on mahdollisuus: Slovakiaan on helppo päästä, otteluohjelma on aikataulullisesti suotuisa ja tarjolla on ottelusta toiseen täydellinen selkävoitto vastustajan faneista. Tästä fani-invaasiosta on valtava hyöty joukkueelle. He pystyvät imemään rutkasti lisäenergiaa kannattajista, joten tälläkin kertaa Suomen loistavat kannattajat tuovat ison edun sinivalkoisille.
2. Medianäkyvyys
Media on matkustanut kisoihin vahvalla kokoonpanolla. Suomen isoimmat mediatalot ovat paikalla ja on selvää, että jos mediatalo on tehnyt panostuspäätöksen (= lähettää toimittajan paikan päälle), tarkoittaa se samalla sitä, että näkyvyyksiä on varattu paljon. Tämä johtaa sitten luonnollisesti siihen, että faneilla ja jalkapallon ystävillä on rutkasti katsottavaa, kuunneltavaa ja luettavaa. Kun vielä televisiointioikeudet menivät Neloselle, näkyy tämä asia konsernin sisällä. IS/HS/Nelonen/Supla yhdistelmää palvelee kaksi toimittajaa paikan päältä ja tämä tietysti näkyy Suomen suurimmissa julkaisuissa.
3. Tuoreet kasvot
Pikkuhuuhkajien joukkue on täynnä mielenkiintoisia pelaajapersoonia, mikä taas tarjoaa ”ahaa-elämyksiä” katsojille, jotka eivät ole välttämättä aiemmin ikäluokkaa seuranneet. ”Minä sanon, että tuosta ja tuosta tulee sitten kova pelaaja…” – tyyppiset lauseen Kosicen pubeissa ovat varmaankin aika paljon käytössä. Lisäksi tuoreet ja kiinnostavat kasvot tarjoavat medialle hyvän mahdollisuuden ”esitellä” pelaajia, heidän taustaansa ja persoonaansa. Tuskin kovin moni ennen näitä kisoja edes tiesi, mikä on Adam Marhievin historia tai kuka tämä mies ylipäänsä on, vaikka ”piireissä” kyseisestä pelaajasta on kohistu jo pitkään. Tilanne on muuttunut: nyt tiedetään.
4. Ilme
Mika Lehkosuo on tehnyt loistavaa työtä joukkueensa kanssa kentällä ja sen ulkopuolella. ”Kyltymättömien” johtajaksi Lehkosuo sopii loistavasti. Hillitty ja analyyttinen Lehkosuo ja sopivan jätkämäinen pelaajaporukka puhaltamassa yhteen hiileen, samassa veneessä. Yhdistelmä on todella kiehtova. Sinänsä tilanteessa on sukulaisuutta vuoteen 2009 – Markku Kanerva johti kovalla asenteella pelaavaa joukkuettaan myös hillitysti ja kriitikoiden mielestä jopa ”tylsästi”. Mutta kentällä tapahtui Perparim Hetemaj´n ja kumppanien johdolla. Tosin pisteitä ei tuolloin tullut, mutta nyt on jo piste plakkarissa – eteenpäin on siis menty. Joka tapauksessa Lehkosuon joukkueen ilme on todella upea. Kaikesta tekemisestä näkee, että asiat on ostettu ja niihin uskotaan.
5. Kilpailun vähäisyys
Tällä hetkellä suuressa urheilukuvassa on hiljainen aika päällä. Seurajoukkueiden MM-kisat eivät kiinnosta ketään, suuret jalkapallosarjat on pelattu, Huuhkajat lähtivät tauolle, jääkiekon MM-kisat ovat ohi, yleisurheilukausi on vasta kunnolla käynnistymässä, Stanley Cupin finaalit ovat loppusuoralla, eikä formulakaan taida iskeä ihan takavuosien malliin. Mökkikausikin on vasta tuloillaan. Pikkuhuuhkajien kisat ovat siis täydelliseen aikaan huomion kannalta. Eikä siinä mitään, kun on alkuun päästy niin antaa mennä vaan – mukaillen Emil von Reteen lyriikkaa. Otetaan tästä kaikki irti ja toivotaan samalla, ettei seuraavia Pikkuhuuhkajakisoja tarvitse odottaa yhtä kauan.
