Palloliiton puheenjohtaja Ari Lahti teki maanantain YLEn urheiluruudussa yhden asian selväksi: Jacob Friis oli liiton ykkösvaihto. Toimittaja kysyi asiaa suoraan, oliko Friis ykkösvaihtoehto. Yhtä suora oli Lahden vastaus: ”Kyllä”.

Samaa Lahti ja urheilutoimenjohtaja Aki Hyryläinen antoivat ymmärtää jo tiedotustilaisuuden johdetussa osuudessa. Eivät tosin yhtä suoraan kuin Lahti Urheiluruudulle, mutta kaikesta aisti liiton miesten tyytyväisyyden tilanteeseen ja siihen, että nimenomaan Friis tarttui pyydykseen.

Ennakkospekuloinneissa Mika Lehkosuo nostettiin pitkälti ykkösvaihtoehdoksi. Ennen maanantaita monelle saattoi jäädä mielikuva siitä, että Lehkosuo olisi tehtävään valittu, jos hän olisi pettänyt periaatteensa ja jättänyt Pikkuhuuhkajien valmennustehtävän. Mikään itsestäänselvyys asia ei varmastikaan olisi ollut, tosin valinta olisi voinut olla tiukempi.

Lehkosuon reunaehtojen myötä vaaka on kallistunut ilmeisen selvästi tanskalaisen suuntaan. Vaikutelma jäi, että näin olisi tapahtunut, vaikka Lehkosuo olisi ollut käytettävissä jo maaliskuun MM-karsintojen avauksessa.

Talous puhutti

Yhtenä puheenaiheena valintaprosessin aikana on ollut talous. Palloliiton pomot avasivat maanantain infossa varsin tarkasti, että valinnassa oli reunaehdot finansseja ajatellen. Kerrottiin, että ainakin yksi kandidaateista hinnoitteli itsensä kilpailusta ulos. Kyllä Friis on varmasti kohtuuhintainen, mutta ei varmasti halpa.

Kaikki riippuu siitä, mihin vertaa. Jos joku kuvittelee, että Suomi maksoi markkinahintaista palkkaa nimekkäille Richard Möller Nielsenille tai Roy Hodgsonille, kuvittelee väärin. Kummallakin heistä oli omat syynsä ottaa tehtävä vastaan: Möller Nielsen halusi itselleen uuden ympäristön ahdistavaksi katsomansa Tanskan sijaan ja Hodgson halusi uralleen uuden nosteen. Ammattimiehille maksettiin varmasti ammattimiehen palkka, mutta raha ei ollut pääasia näidenkään valmentajien valinnassa.

Tilaisuus sen sijaan oli. Möller Nielsen matkasi Israeliin Suomen jälkeen ja Hodgson… no, hän todellakin sai kaipaamansa nosteen uralleen, kuten tiedetään. Hän valmensi Suomen jälkeen mm. Englannin maajoukkuetta ja Liverpoolia.

Nyt Friis yrittää tehdä samaa, ottaa Suomesta seuraavan askeleen kohti vielä suurempia kehiä. Pitää myös muistaa, että jos Friis tuon saa tuon askeleen otettua, on Suomi silloin saavuttanut jonkinlaista menestystä. Ei pelkkä maajoukkueen päävalmentaminen ole meriitti markkinoilla, vaan menestys on se, joka kasvattaa Friisiistä vonkaleen isoilla verkoilla pyytäjien silmissä.

Friis tulee kyllä toimeen

Jos talous olisi ollut nyt jonkinlainen määräävä tekijä päävalmentajan pestaukseen, olisi valinta ollut varmasti Lehkosuo. Hänen palkkaansa olisi vain jouduttu tarkistamaan, mutta uutta työntekijää ei olisi tarvittu tuossa yhtälössä pestata.

Kyllä Palloliiton voimavarat riittävät silti varsin hyviin korvauksiin, ja tästä muistutti myös pääsihteeri Marco Casagrande.

– Väitän, että tämä on hyvin mielenkiintoinen positio. Kuitenkin kaikki valmentajat tietävät, että tämä on näkyvä paikka ja saa rakentaa joukkueen maan parhaista pelaajista. Siinä on muitakin arvoja ja meidän maksamamme korvaus on kuitenkin ihan hyvä, hän sanoi haastattelussamme.

Niin sanotut valmiit meganimet olivat toki saavuttamattomissa – etenkin, kun nykypäivänä ei pestata vain päävalmentajaa vaan koko valmennustiimi. Nykyään jalkapallomaailmassa liikutaan laumoissa.

Maanantain tiedotustilaisuuden jälkeen näkyi järjestäjien huulilla helpottuneita hymyjä ja tyytyväisiä ilmeitä. Syystäkin, jos – ja ilmeisesti kun – markkinoilta löytyi juuri sellainen päävalmentaja, jota haettiin. Ja mikäli päälliköiden sanoihin on uskomista, Suomeen saapui koko valintaprosessin ykkösvaihtoehto, Jacob Friis.

Panu Markkanen