Tammikuun lopun tapahtumat olivat historiallisen kiinnostavia suomalaispelaajille. Useampi nuori pelaaja vaihtoi maisemaa ja poikkeuksellisen hyviin seuroihin ja sarjoihin. Huuhkaja-pelaajat Leo Walta ja Ville Koski liikkuivat eteenpäin. Toistaiseksi vielä Pikkuhuuhkajissa olevat Samuli Miettinen ja Otto Ruoppi tekivät samoin, tosin Ruoppi jatkaa vielä kevätkauden Suomessa ja KuPS:ssa. Molemmissa mainituissa maajoukkueissa esiintynyt Casper Terho vaihtoi myös seuraa ja maata. Kokeneesta päästä Robin Lod vaihtoi seuran Chicagoon Minnesotasta.

Nämä olivat hienoja uutisia Huuhkajien valmennusjohdolle sekä tietysti myös Pikkuhuuhkajien Mika Lehkosuolle. Jacob Friis ja kumppanit jäivät kuitenkin odottamaan yhden siirron toteutumista – Glen Kamara ei liikahtanut mihinkään, tälläkään kertaa. Tämän hetken tärkein siirto Huuhkajien kannalta jäi toteutumatta, muut siirrot peilaavat hyvää tulevaisuutta.

Kamaran ura on ollut alamäessä. Siirto Ranskaan ja Rennesiin meni jotakuinkin täydellisesti penkin alle. Keskikentän taituri ei ole oikein missään vaiheessa saanut kunnolla vastuuta. Tästä kertoo myös se, että Kamara lainattiin Saudi-Arabiaan viime keväänä. Siellä tuli peliaikaa, mutta oliko siirto pelillisesti kovinkaan järkevä? Ei varmasti ollut, mutta muita vaihtoehtoja ei ollut.

Ja kuin happamana kirsikkana pahanmakuisen kakun päälle: kun Kamara sai liigassa peliaikaa viime viikonloppuna 25 minuuttia Monacoa vastaan ja pääsi avaukseen tiistai-illan cupotteluun Marseillea vastaan, taklattiin mies ulos kentältä. Tälli nilkan yläpuolelle väänsi jalan niin pahannäköisesti, että Kamara joutui jättämään kentän. Mahdollisen sairasloman pituutta voi vain arvailla.

Miksei miestä myydä?

Oletus oli, että Kamara jättää Ranskan kesällä. Kauppa ei käynyt. Pidettiin varmana, että viimeistään talven siirtoikkunassa Kamara menee ja palaa mitä todennäköisimmin britti- tai skottikentille, joista hänen suurimmat mainetekonsa ovat tulleet. Norwichin kerrottiin olleen hyvin kiinnostunut Kamarasta, mutta niin vain siirto jäi toteutumatta.

Syitä voidaan vain arvailla. Todennäköisesti Kamaran tekemä pitkä sopimus Rennesille on hyvin rahakas. Hänet hankittiin sinne yhdeksi avainpelaajaksi. Kun Kamaraan on käytetty kohtuullinen kasa euroja, ei häntä haluta myöskään päästää pois pilkkahinnalla. Pattitilanne siis – kalliille pelaajalle laitetaan tuntuva hintalappu, jotta omia sijoituksia saadaan edes taloudellisella puolella takaisin. Pelillisellä puolella ei nimittäin sijoitus ole kannattanut. Siitä kertoo koko kauden peliaika liigassa, vajaa tunti.

Ongelma Huuhkajille

Huuhkajien kannalta tilanne on hankala. Vaikka Kamara parhaimmillaan hyvä pelaaja on, ei hän ole Jari Litmanen. Litmasta kannatti valita maajoukkueeseen, vaikka seurajoukkueissa ei aina suurta vastuuta tullut. Hän nimittäin toimitti sinivalkoisille aina, ja oli joka ainoa kerta vahvistus seurajoukkuestatuksesta huolimatta. Kamaran pelityyli vaatii pallotuntumaa ja peliminuutteja. Kun niitä on ollut vähän, ei Kamarasta ole ollut sitä hyötyä kuin öljylaakerilanteen parhaina päivänä, kuten esimerkiksi Rangersin tai Leedsin aikana. Tämä on nähty Huuhkajien peleissä.

Se hyöty Kamaralle saudeista pelaamisesta oli, että hän oli Friisin kokoonpanoissa mukana keväällä. Syyskuun ikkunassa Kamara oli yhä joukkueessa, mutta loka- ja marraskuussa Kamaran nimeä ei enää listoilta löytynyt. Paitaa numero 6 kantoivat aivan muut pelaajat. Tässä vaiheessa oli selvää, ettei Kamara tule Huuhkajiin valituksi, ellei hän seurajoukkuetasolla pääse pelaamaan nykyisessä seurassaan tai sitten uudessa ympäristössä.

Seurajoukkueessa pelaava Glen Kamara mahtuu kevyesti Huuhkajien nimilistalle, vahvasta nuorennuksesta huolimatta. Kamaralla on sellaisia ominaisuuksia, joita muilla ei ainakaan vielä ole. Vaikka puolustaminen on ajoittain satunnaista, avut hyökkäyssuuntaan ovat erinomaiset. Ja kyllä puolustaminenkin sujuu, jos rooli osuu nappiin. Tämä nähtiin esimerkiksi Olympiastadionilla voitokkaassa MM-karsintaottelussa Puolaa vastaan, jossa Kamara oli suorastaan loistava. Tämä oli myös ainoa karsintaottelu, jonka hän pelasi kokonaan.

Koska toivottua siirtoa ei tapahtunut eikä näytä siltä, että Kamaran asema Rennesissä muuttuisi, ei häntä tulla näkemään maaliskuun maaotteluissa ja tuskin kesäkuussakaan. Syksyn Kansojen liiga on kuitenkin eri asia, mutta se vaatii yhden asian. Sen, että Glen Kamara tekee säännöllisesti maagisia liikkeitään seurajoukkuetasolla säännöllisesti, viikosta ja pelistä toiseen.

Näkökulma: Panu Markkanen