SJK:n Lauri Laine siirtyy Tshekin pääsarjaan. Erinomaisen loppukauden pelannut Laine – alkukaudesta ei juurikaan vastuuta tullut – antoi sellaiset näytöt, että siirto ulkomaille toteutui. Hyvänä bonuksena loppukaudesta tuli myös nousu Mika Lehkosuon Pikkuhuuhkajiin.
Laine ja Dario Naamo, Pikkuhuuhkajien pelaaja hänkin, kuuluivat Hongan nuoriin hiomattomiin timantteihin. Kaksikkoa koulutettiin edustusjoukkueeseen peluuttamalla kaksikkoa Kakkosessa, toki koko ajan edustusjoukkueen ehdoilla. Kummallakin oli Hongan kanssa sopimukset, jotka tähtäsivät selkeästi tiettyyn päämäärään – nousuun Veikkausliigaan ja Hongan edustusjoukkueeseen ja siitä sitten seuraavalle asteelle eli ulkomaille. Siirtokorvauksen kera luonnollisesti.
Tämä tie meni tukkoon samaan aikaan kuin Hongan rahahanat sulkeutuivat. Hongan pääsarjataival päättyi – jälleen kerran – talouden romahdukseen ja Veikkausliiga vaihtui Palloliiton kabinettien suosiollisella avustuksella Kakkoseen Nelosen sijasta. Laineen ja Naamon kannalta tällä ei ollut väliä, sillä vahvoja näyttöjä tulevaisuudesta oli pöydässä jo Hongan Veikkausliigajoukkueesta. Sopimukset terminoituivat Hongan edustusjoukkuepuolen konkurssin myötä ja uudet työnantajat kutsuivat.
Kymppipaikan tietojen mukaan kummankin sopimus oli rahakas ottaen huomioon ikä ja kokemus. Honka pelasi tietynlaista uhkapeliä satsaamalla sellaisten pelaajien sopimuksiin, joiden ennuste ulkomaiden siirtoon oli vankka. Pyynnit olivat siis korkealla, kun uusia joukkueita etsittiin. Tähän haasteeseen tarttui lopulta SJK.
SJK, joka on käyttänyt ahkerasti viime aikoina Honkaa kasvattajaseuranaan muutenkin, nappasi kaksikon. Eikä Hongan strategiaa täytynyt muuttaa lainkaan. Maksetaan nyt, sidotaan pitkillä sopimuksilla ja myydään pois. Tämä kuvio meni täydellisesti nappiin. Naamo lähti Suomesta jo aiemmin, suuntana St. Pölten ja Itävalta. Sittemmin hänen matkansa on jatkunut Skotlannin Valioliigaan. Nyt Laine seurasi perässä. Eikä kumpikaan lähtenyt ilmaiseksi.
Naamo nousi nopeasti SJK:n pelaavaan miehistöön, oivallisesti antamaan näyttöjä ulkomaan seuroille. Näytöt riittivät ja siirto tuli. Laineella kehitys ja asema eivät kehittyneet yhtä nopeasti. Viime kausi oli mennä pahasti pieleen, sillä päävalmentaja Stevie Grieve ei näyttänyt löytävän roolia – tai edes käyttöä – Laineelle. Huhujen mukaan Grieven pään kääntämiseen tarvittiin kaksi asiaa: seurajohdon poikkeava näkemys Laineen kehityskyvystä sekä se, että ainakin yksi Veikkausliigan isoista seuroista halusi kiihkeästi ostaa Laineen.
Laine oli lopulta oikein käyttökelpoinen vaihtoehto. Hän periaatteessa kilkkasi kapteeni Rasmus Karjalaisen penkille, todennäköisesti siksi, että SJK:lle selvisi, ettei Karjalainen SJK:ssa jatka. Ja varmasti myös siksi, että viimeistään toisen kotimaisen suurseuran kiinnostus todisti, että markkinoilla on kysyntää. Potentiaalinen kauppatavara jalostettiin antamalla iso rooli konkreettiseksi kauppatavaraksi.
Juuri niin kuin SJK:n strategia on. Kuvio sinetöitiin vielä sillä, että Laineelle tehtiin jatkosopimus, todennäköisesti erinomaisin ehdoin. Eikä ylihinnan maksaminen ollut varmastikaan SJK:lle ongelma, koska todennäköisyydet sille, ettei palkkaa tarvitse kovin kauaa maksaa ja että panostuksesta on tulossa kelpo korvaus, oli merkittävä.
SJK:n operaatio Laine ja Naamo meni hienosti maaliin. SJK on tyytyväinen, koska kassakone kilisi ja seuran maine pelaajien kehittäjänä ja ulkomaan siirtojen edesauttajana tuli jälleen todistettua. Kaksikolle siirto SJK:hon oli henkilökohtaisella puolella onnenpotku. Ulkomaan siirrot toteutuivat ja Laineen tapauksessa kutsu Pikkuhuuhkajiin tuli bonuksena.
Varmasti myös Banik Ostrava, ei ihan pikkuseura Tshekissä, on tyytyväinen, joten yksikään osapuoli ei valita. Paitsi ehkä Honka, jonka suunnitelma jäi toteutumatta.
Näkökulma: Panu Markkanen