Suomen Palloliitto julkaisi keskiviikkona ison sopimusuutisen. Se jäi suurimman valokeilan vetäneessä kotimaisen jalkapallokeskustelussa tyystin vaille ansaitsemaansa huomiota, kun isojen nimien siirrot Veikkausliigan sisällä ja osittain ulkomaillekin puhuttivat. Captain’s Balliakin juhlittiin.
Alle 21-vuotiaiden maajoukkueen päävalmentaja Mika Lehkosuon sopimusta nimittäin jatkettiin kattamaan seuraavat kaksi vuotta ja vielä päälle vuoden optio koskien lopputurnausta 2029. Sopimus oli odotettu, sillä Lehkosuo on tehnyt kiitettävää työtä Pikkuhuuhkajien valmentajana. Se, että Lehkosuo itse sitoutui noin pitkään sopimukseen, oli merkittävä asia sekin.
Lehkosuo oli vahvasti ehdolla Markku Kanervan seuraajaksi Huuhkajien päävalmentajaksi. Aikatauluesteet tulivat kuitenkin tielle ennen lopullista valintaa, sillä Lehkosuo halusi ilman muuta valmentaa Pikkuhuuhkajien EM-lopputurnauksessa joukkuetta, jonka hän oli johdattanut Slovakiaan. Palloliitossa haluttiin kuitenkin aloittaa heti uusiutuminen Kanervan aikakauden jälkeen ja uudeksi päävalmentajaksi valittiin Jacob Friis.
Sitä ei Palloliiton johdon lisäksi tiedä kukaan, miten valinnassa olisi käynyt, jos Lehkosuolla ei olisi reunaehtoaan ollut. Hyvin mahdollista, ettei se lopulta ratkaissut mitään, mutta samaan aikaan tuli selväksi, että Lehkosuo on kiinnostunut lippulaivan luotsaamisesta – tätä hän ei itsekään missään vaiheessa kieltänyt.
Jatkuvuuteen on mahdollisuus
Tuore sopimus pitää Mika Lehkosuon paraatipaikalla ajatellen myös A-maajoukkuetta. Pikkuhuuhkajien valmentajana hän on luonteva ykkösvaihtoehto Friisin seuraajaksi, kun tanskalaisen aikakausi päättyy. Se on vielä alussa, sillä Friisin sopimus on voimassa yli 2027 alkavien EM-karsintojen sekä luonnollisesti mahdollisen EM-lopputurnauksen.
Mutta spekuloidaanpa. Mikäli Friisin todellinen tulikoe, tuleva Nations League sekä EM-karsinnat, alkavat mennä päin seiniä, ja vaihto koetaan pakolliseksi, ratkaisu on lähellä. Erinomaista työtä Huuhkajien hautomossa tekevä Lehkosuo. Jos Friis veisi Huuhkajat kisoihin, olisi jatko silti epävarma. Tässäkin tapauksessa vaihtoehto olisi lähellä.
Mika Lehkosuo on kärsivällinen henkilö, joka rakastaa uusia haasteita ja uuden oppimista. Lisäksi hänellä on sopivasti kunnianhimoa eli voisi kuvitella, että halu kokeilla oppejaan, osaamistaan ja kokemusta Suomen isoimmassa jalkapallopestissä on suuri. Tietysti jalkapallo on laji, jossa suhdanteet vaihtuvat nopeasti ja short-listit elävät. Toisaalta olisi vaikea kuvitella, että nytkin EM-karsinnat loistavasti aloittanut Lehkosuo putoaisi kovin herkästi siltä listalta, jolta tuleva päävalmentaja valitaan, milloin se sitten tapahtuukaan.
Kahden tahon hyvä diili
Lehkosuon uusi sopimus on maanmainio liike Palloliitolta. Sitä se on myös Lehkosuolta. Sitoutumalla Palloliittoon, ja sanomalla ei mahdollisille muille tarjouksille, hän avaa tien itselleen ikään kuin uutena versiona Markku Kanervan urapolusta. Menestys 21-vuotiassa (on jo taskussa), osallistuminen vahvasti Palloliiton kehitys- ja koulutustyöhön sekä tietty lojaalisuus liittoa kohtaan uran tässä vaiheessa muistuttaa Kanervan tietä Huuhkajiin.
Se erotus miesten poluissa on, että Kanerva marinoitui tehtäväänsä lopulta yhtenä Huuhkajien apuvalmentajista 21-vuotiaiden maajoukkueen jälkeen sekä toki siten, että Lehkosuolla on menestyksekäs valmennusura myös seurajoukkuepuolelta. Joka tapauksessa Lehkosuon jatko oli kaikin puolin hyvä ratkaisu kotimaiselle jalkapallolle. Aika näyttää, mikä on sitten tarinan seuraava luku.
Näkökulma: Panu Markkanen