Tukholmalainen Djurgården on tällä hetkellä ulkomaiden suomalaisin joukkue. Ryhmässä pelaa viisi suomalaispelaajaa, tosin Santeri Haaralan aika joukkueen riveissä alkaa huhujen mukaan olla ohi. Kokoonpanossa ovat Miro Tenho, Rasmus Schüller sekä Matias Siltanen ja Adam Ståhl, josta tuli viime syksynä sikäli virallisesti suomalainen, että hän hankki passin sekä pelasi Huuhkajissa.

Joukkueen valmentajana on Jani Honkavaara. Hän ei ole kuitenkaan ollut automaattinen tiketti suomalaispelaajille siirtyä Ruotsiin. Viisikosta vain Siltanen on tullut Honkavaaran aikana, muut ennen kuin viime kauden tuplamestarivalmentaja otti Djurgårdenin ohjat käsiinsä. Siltasen nappaaminen mukaan alkaa näyttää todella hyvältä kaappaukselta, jos median siirtospekulaatioihin on uskominen. Joka tapauksessa, nuori lahjakkuus on vallannut paikan Djurgårdenin avauksen vakiomiehenä.

MAINOS - SISÄLTÖ JATKUU ALLA

Muista suomalaisvalmentajista maailmalla Superettanissa toisella sijalla oleva Toni Koskelan luotsaamassa Kalmarissa on kaksi suomalaista: Rony Jansson sekä Anthony Olusanya. Myös Saku Ylätupa on joukkueen listoilla, mutta olemattomalla vastuulla. Simo Valakarin valmentamassa St. Johnstonessa ei suomalaisia ole, ainakaan vielä. Roman Eremenkon siirto oli keväällä lähellä, mutta skottibyrokratia torppasi siirron.

Sen sijaan Norjan pääsarjan Haugesundissa vaikuttava Toni Korkeakunnas on keräämässä putoamistaisteluun suomalaisarmeijaa. Sarjan hännillä tukevasti oleva Haugesund on napannut jo kolme suomalaispelaajaa muutaman päivän sisällä. Ensin selvisi, että KuPS:issa jonkin aikaa pelannut entinen Huuhkaja-pelaaja Nicholas Hämäläinen vaihtaa Norjaan. Sitten AC Oulussa alkukauden Tromsö-lainana ollut Miika Koskela lähti Oulusta kotiin ja sitä kautta uudelle lainapestille Korkeakunnaksen alaisuuteen Haugesundiin. Sunnuntaina selvisi, että Puolasta kesken kautta Seinäjoelle kesken kautta palannut Pyry Hannola matkustaa myös Norjaan, Korkeakunnaksen kaaderiin.

Sinänsä mielenkiintoisia hankintoja, mutta ne myös kertovat jotain Haugesundin tilanteesta. Hämäläinen ei noussut mitenkään merkittävään rooliin Kuopiossa, ei edes avauksen vakiomieheksi. Koskela oli Oulussa hyvä – joukkueen parhaimmistoa – mutta ei sellainen, joka olisi johdattanut AC Oulua häntäpäätä korkeammalle. Hannolan paluu Suomeen tapahtui hieman vahingossa, kun hyvin alkanut lainajakso Puolassa alkoi tökkiä eivätkä puolalaiset lunastaneet Hannolaa omakseen. Tämä johti sitten pätkäpestiin SJK:ssa – SJK kertoi jo alusta alkaen, että Hannolalle etsitään joukkuetta ulkomailta. Nyt sellainen löytyi.

Tulokkaista kaksi on Korkeakunnakselle tuttuja. Hämäläistä hän valmensi Huuhkajissa sekä HJK:ssa lyhyen pätkän. Hannolan hän tuntee tämän lyhyeksi jääneeltä HJK-vaiheeltaan. Tätä kautta on tietysti helpompaa perehdyttää pelaajia uuden talon tavoille.

Hannola ja Koskela ovat todennäköisesti oikein kelpo vahvistuksia karmeissa tilastoissa rämpivälle Haugesundille. Hämäläinenkin saattaa ansaita paikan avauksessa, mutta joka tapauksessa Korkeakunnaksen ja kumppanien tehtävä näyttää toivottamalta. Sunnuntaina joukkue hävisi jälleen, tällä kertaa sarjassa toiseksi viimeisenä olevalle Strömgodsetille 0-2. Voitolla Strömgodset venytti johtonsa Haugesundiin seitsemän pisteen mittaiseksi. Karsijanpaikka on Haugesundille vielä kauempana – sinne on matkaa 15 pistettä.

Haugesund ei ole voittanut tällä kaudella ainuttakaan ottelua. Tilillä on kaksi pistettä kahdesta tasapelistä. Pelejä on pelattu 17 ja maaliero on karu 5–44 eli joukkue on 39 maalia pakkasella. Kausi alkoi surkeasti ja entinen valmentaja meni, Korkeakunnas tuli. Kokenut valmentaja on johtanut nyt kahdeksan ottelua päävalmentajana, pisteitä on tullut yksi. Tehtyjä maaleja on Korkeakunnaksen aikakaudella niin ikään yksi. Päästettyjä maaleja on 21.

Tilastot ovat karut. Korkeakunnasta on kuitenkin turha syyttää – Haugesundin materiaali on surkea eikä mikään seppä saisi kovin helposti tuosta ryhmästä voittavaa joukkuetta. Toisaalta Korkeakunnaksen aikakaudella ei ole juurikaan muuttunut mikään, ainakaan tulosten puolesta.

Hienoa, että Toni Korkeakunnas on saanut ainakin jotain liikkumavaraa hankintojen suhteen. Hienoa myös, että Norjan pääsarjatasolle menee suomalaispelaajia. Samaan aikaan tuo kertoo kuitenkin siitä, ettei Haugesundin lompakko ole kovin levällään, sillä vaikka tämä suomalaiskolmikko nostaisi tämän hetken joukkueen tasoa, se ei tule riittämään siihen, että kurssi kääntyisi kokonaan.

Kautta on toki paljon jäljellä, mutta olisi suuri ihme, jos Haugesund ja Korkeakunnas jollain ilveellä säilyttäisi sarjapaikan. Mutta onhan niitä ihmeitä nähty jalkapallomaailmassa aiemminkin.

Näkökulma: Panu Markkanen