Suomen urheilun kerma kokoontuu torstaina Helsingin jäähallille Urheilugaalaan juhlistamaan urheiluvuotta 2024 ja tietysti myös muita sankareitaan. Väki näyttäytyy punaisella matolla ennen erilaisia seremonioita, jotka huipentuvat urheilutoimittajien valintaan Vuoden urheilijasta.

Tällä kertaa jalkapallon ystäville on tarjolla hopeaa. Lukas Hradecky pelasi ilmiömäisen kauden Leverkusenissa, voittaen joukkueen kapteenina Saksan mestaruuden ensimmäisenä suursarjojen seuran kapteenina. Lisäksi tilille tuli Saksan cup, finaalissa kapteenina hääräsi Hradecky. Koko kalenterivuosi 2024 meni Bundesliigan osalta Hradeckylle ilman tappion tappiota. Kausi oli yksikertaisesti loistava maailman suurimmassa urheilulajissa ja yhdessä jalkapallomaailman suurimmista sarjoista.

Kultamitaliin – eli Vuoden urheilijan titteliin – tämä ei kuitenkaan mitä todennäköisimmin riitä. Tähän on hyvät perustelut. Alexander Barkov voitti Stanley Cupin Floridan kapteenina, ensimmäisenä suomalaiskapteenina. Kun vielä muistetaan, että Hradecky on jo kerran valittu Vuoden urheilijaksi, kääntää tämäkin vaakakuppia Barkovin suuntaan.

Toimittajakunnassa kärsitään lisäksi vieläkin traumoja etenkin siitä, että aikoinaan Päivi Alafrantin EM-kultamitali sivuutti Jari Kurrin Stanley Cup-voiton – ilman Wayne Gretzkyä – vuoden urheilijavalinnasta.

Lisäksi keskustelua aiheutti laajasti vuoden 1995 valinnat. Leijonat voitti kautta aikojen ensimmäisen MM-kultamitalin, mutta valintaa ei tullut edes kolmen parhaan joukkoon. Saman vuoden voittaja ei ollut tietenkään vääryys, sillä se oli Jari Litmasen SE vuosi. “Kuningas” dominoi eurooppalaista jalkapalloa ja teki kautta aikojen ensimmäisenä suomalaisena sellaisia mainetekoja, jotka ansaitusti johtivat kuninkaaksi kruunaamiseen.

Ensimmäinen jääkiekkoilija

Jalkapalloilija on voittanut Vuoden urheilijan tittelin neljä kertaa. Litmasen ja Hradeckyn lisäksi Vuoden urheilijaksi on jalkapalloilijoista nimetty Sami Hyypiä ja Teemu Pukki. Koripallo sai ensimmäisen kiinnityksensä Lauri Markkasen myötä.

Jääkiekkoilija ei ole voittanut mainittua kunniaa koskaan, ennen kuin nyt, ja se varmasti lajille ja Barkoville suodaan. Jääkiekko on valtava laji Suomessa ja Barkovin kausi oli poikkeuksellinen. Jopa ykköshaastaja Hradecky toi kantansa esiin YLEn haastattelussa ennen joulua: turkulainen nosti itse omaksi ykkösnimekseen tittelin voittajaksi Barkovin.

Tämä kaksikko on joka tapauksessa täysin omaa luokkaansa vuonna 2024, kaikella kunnialla muita ehdokkaita ja kärkinimiä kohtaan. Barkovin ja Hradeckyn meriitit ovat aika lailla vertailukelpoiset. Barkov johti joukkueensa kipparina NHL:n mestariksi, Hradecky yhden jalkapallon suursarjan Bundesliigan – jonka voi hyvin perustein nimetä yhdeksi maailman neljästä NHL:stä Englannin, Espanjan ja Italian lisäksi – kapteenina mestaruuteen. Kumpikin on myös esimerkillinen urheilija ja loistava lajinsa lähettiläs.

Ikuinen puhe siitä, että toinen on globaalimpi laji kuin toinen, on tarpeetonta. Kumpikin on hieno ja fanitettu laji, joiden viime vuoden ykkösedustajat ovat todellisia lajinsa tähtiä. Ykkös- ja kakkossija ovat menossa oikeisiin osoitteisiin.

Jännitettävää futisväellä riittää

Jos kaksikko Barkov – Hradecky eivät ole kaksi kärkinimeä, jossain on menty pahasti pieleen. Tuskin näin käy, sillä nyt ei nähtäne samanlaista politikointia kuin monena aiempana vuonna. Itse gaalan muissa palkinnoissa mennään taas pitkälle ”jokaiselle jotain” -linjalla, koska muuten ei löydy yhtään järkevää perustetta sille, miksei Kaan Kairinen ollut ehdolla vuoden läpimurtoon.

Vuoden valmentajan titteliin ovat ehdolla sekä Pikkuhuuhkajien Mika Lehkosuo että Helmarien Marko Saloranta, joten jalkapalloväellä riittää tässä osastossa jännitettävää. Sekä Pikkuhuuhkajat että Helmarit ovat myös ehdolla Vuoden joukkueeksi unohtamatta Helmarien maalitykki Linda Sällströmiä, joka on ansaitusti ehdolla Vuoden esikuvaksi.

Viimeistään ensimmäisen ehdokaslistan julkaisun jälkeen elähtänyt ”Sykähdyttävä hetki”-sarjassa on myös jalkapalloedustusta, mutta tuota ei ainakaan enää voi laskea varsinaisesti arvopalkintoihin vaan nimenomaan ”jokaiselle jotain”-osaston miellyttämiseksi rakennetuksi klikkienkeruukonseptiksi.

Panu Markkanen