Veikkausliigan kevät etenee, siirtoikkunan sulkeutuminen lähestyy ja joukkueet rakentuvat viimeisiä palasia myöten valmiiksi Veikkausliigakauteen. Kun jalkapallo on edelleen maalintekopeli, niin yksi isoja kysymyksiä joka joukkueessa on se, kuka tekee maalit ja onko – onhan? – joukkueessa sellaisia pelaajia.
Hankintoja hyökkäykseen on monessa seurassa tehty. Useampi uusi kortti on vielä katsomatta, mutta vaikkapa HJK tiesi aika tarkkaan mitä Mads Borchersissa sai ja vaikkapa AC Oulu vieläkin tarkemmin mitä Rasmus Karjalainen joukkueeseen tuo.
IFK Mariehamn on tässä suhteessa mielenkiintoinen tapaus. Viime kaudella joukkueesta puuttui varsinainen ykkösmaalintekijä, kunnes Cody David ylsi syksyllä hurjaan vireeseen – ja jätti hyvästit Maarianhaminalle kauden jälkeen. Olawale Tehe sai myös lähteä ja IFK Mariehamn oli tovin ilman yhtään puhdasta maalintekijää, ellei nuorta Arvid Lundbergia sellaiseksi halua laskea.
Sitten loksahti paikalleen yksi palanen, kun kauden 2024 maalitykki Adam Larsson saatiin houkuteltua takaisin Ahvenanmaalle – tiettävästi asiasta oli ollut keskusteluja jo pidempään. Yhtä lailla pitkään IFK Mariehamnin joukkuetta rakentava Jimmy Wargh oli neuvottelut myös Cardiffin kanssa Luke Pearcen saamisesta riviin. Helmikuun lopulla myös 21-vuotias Pearce oli saarella. Tosin toistaiseksi vain kesäkuun loppuun ulottuvalla lainalla, mutta kenties lopulta pidempäänkin.
Sanelee kenttäryhmityksen
IFK Mariehamn on päävalmentaja Gary Williamsin johdolla pelannut paljolti 4-3-3 -järjestelmällä tai ajoittain enemmän jopa 4-5-1:een viittaavalla ryhmityksellä. Williams ei kuitenkaan ole järjestelmänsä orja, vaan osaa katsoa materiaalia ja muokata joukkueen pelaamista sen mukaan.
Williams vihjasi jo ennen Liigacupin lohkovaiheen päätösottelua FC Lahtea vastaan, että lähtökohtainen ryhmitys on varmaankin 4-4-2, jossa Larsson ja Pearce muodostavat ”Grönvittille” poikkeuksellisesti puhtaan kärkiparin. Yhdestä ottelusta ei toki kannata liikaa johtopäätöksiä tehdä, mutta ehkä Maarianhaminassa ei tarvitse kauden alkaessa ihmetellä kuka ne maalit edes voisi tehdä…
Ottelu Lahtea vastaan oli pelillisesti koko lailla tasainen, mutta yksi pieni ero IFK Mariehamnilla oli FC Lahteen nähden: maalinteko. Kärkiparista Pearce osui kahdesti ja Larsson kerran ennen kuin molempien urakka oli paketissa reilun tunnin pelin jälkeen. On aika helppo päätellä, että Williams oli nähnyt sen mitä oli toivonutkin näkevänsä ja antoi tilaisuuden myös muille sen jälkeen.
Kaksikon Larsson – Pearce silmiinpistävin ominaisuus on kenties koko. Larssonia ei ole turhalla pituudella siunattu, eikä Pearcekaan kovin lähellä minkään hongankolistajan mittoja ole. Eli IFK Mariehamn tuskin lähtee viljelemään pitkiä palloja target-hyökkääjälle, kun kumpikaan ei lähelläkään sellaista ole. Alku viittaa kuitenkin siihen, että kunhan palloa pystytään kärjille oikealla tavalla pelaamaan, niin jälkeäkin syntyy ja mikä parasta IFK Mariehamnin kannalta: yhden pelaajan kiinni ottaminen ei riitä, kun vierellä vipeltää toinen samanmoinen.
Ja tarjoilukin ainakin periaatteessa pelaa. Vanha kettu Sebastian Dahlström osaa rakentaa tilanteita, kuten myös toinen kokenut pelaaja Jelle van der Heyden vähän alempaa keskikentältä. Nikolaos Dosis, Anttoni Huttunen, Emmanuel Patut, Leo Andersson ja kumppanit säestävät. Ja FC Lahtea vastaan laitapakki Jiri Nissinen jo ”unohti” kärkiparin pituuden ja keskitti maalille, jossa Pearce puski pallon verkkoon. Ei se pelkkä koko, vaan myös ajoitus.
Nallipyssyvaihtoehto on aina olemassa. Loukkaantumiset ovat mahdollisia. Kaikki on mahdollista. IFK Mariehamnissa ollaan kuitenkin pitkästä aikaa tilanteessa, joka ei ole ihan tavallinen kovinkaan monelle Veikkausliigaseuralle. Ei tarvitse vain toivoa, josko joku tekisi maalit, vaan ehkä ennemminkin odottaa, kun tutkapari verkkoja heiluttaa.