Muutaman vuoden takaisen Suomen Cupin ”Ruotsin mallin mukaisen” lohkovaihekokeilun jälkeen palattiin vanhaan. Tämä merkitsi Suomen Cupin osallistujamäärille liki räjähdysmäistä nousua ja samalla myös Liigacupin paluuta alkuvuoden kalenteriin.

Liigacupia on vuosien varrella pelattu monenlaisissa muodoissa, mutta nykyinen muoto alkaa olla jo vakiintunut. Pelataan lohkovaihe ja sen jälkeen jatkopelit. Nykymallilla kilpailussa on kaksi lohkoa, välierät ja finaali, mikä takaa joka joukkueelle viisi ottelua ja finaaliin saakka tiensä raivaaville seitsemän.

Liigacupissa ei ole rahapalkintoa. Liigacupista ei enää kaudella 2025 saa myöskään mitään etua Suomen Cupiin, kuten kaksi joukkuetta aiemmin sai yhden kierroksen verran. Pelataan siis käytännössä Sami Hyypiä Trophyn nimellä kulkevasta kiertopalkinnosta ja ainakin jonkinmoisesta kunniasta.

”Höntsäkilpailu” ei ole täysin tuntematon luonnehdinta Liigacupista ja toki testipelaajien käytön mahdollisuus, useat pelit varsin vaatimattomissa hallioloissa ja niin pelilliset kuin peluutukselliset kokeilut tätä näkemystä osaltaan myös puoltavat.

Toisaalta nuo täsmälleen samat asiat tekevät Liigacupista tärkeän kilpailun. Osalle Veikkausliigajoukkueista mielekkäiden alkuvuoden harjoitusotteluiden järjestäminenkään ei ole mikään ihan yksinkertainen asia ainakaan ilman kallista matkustamista ulkomaille saakka. Liigacup takaa ainakin ne viisi kovaa ottelua joka joukkueelle ja tämän arvoa tuskin yksikään Veikkausliigavalmentaja väheksyy tippaakaan.

Puhtaasti Veikkausliigakautta ajatellen Liigacup varmistaa sen, että joukkueet ovat valmiina taistelemaan pisteistä heti avausottelusta alkaen – ainakin paljon paremmin kuin ilman tällaista pakollistaa kuviota alkuvuodesta. Totta kai mikään ei koskaan ole täysin valmista, mutta ihan pystymetsästä yksikään joukkue ei taatusti Veikkausliigakauden avaukseensa lähde.

Mestaruus alkaa kummasti kiinnostaa…

Liigacupista tuskin koskaan tulee mitään yleisömagneettia jo puhtaasti siitä syystä, että valtaosa otteluista pelataan halleissa, joiden katsojakapasiteetti on kauniistikin sanoen rajallinen. Toisaalta kaikki ottelut ovat Ruudussa nähtävillä suorina lähetyksinä ja kun kauden alla spekulaatiot muutenkin pyörivät villinä, niin aika lailla tukevampaa pohjaa niille saa Liigacupin otteluita seuraamalla.

Pelaajilta kuulee usein sen suuntaisia lausuntoja, että on ihan eri asia pelata, kun pelataan jostakin. Nimi pöytäkirjassa, virallinen ottelu ja tähtäin finaalissa tuo sen pienen lisään otteisiin kuin itsestään.

Ja kun katsoo kuvia aiemmista Liigacupin finaaleista, niin niistä välittyy aika hyvin se, että voittaminen ja ennen kaikkea jonkun mestaruuden voittaminen on keskimäärin suhteellisen kivaa. Liigacupin mestaruuskin on saavutus, johon vain äärimmäisen pieni murto-osa suomalaisista jalkapalloilijoista voi edes haaveilla koskaan yltävänsä.

Tammikuun 11. päivä taistelu Sami Hyypiä Trophysta alkaa jälleen. Matkan varrella testataan pelaajia, testataan pelisysteemejä, haetaan toimivaa kokoonpanoa ja haetaan valmiutta olla iskussa heti Veikkausliigakauden alkaessa. Ja mitä pidemmälle Liigacup etenee, sitä enemmän jokainen joukkue hakee myös merkintää mestarien listalle.