Viime kausi jää saksalaisen jalkapallon historiaan monesta syystä. Ensinnäkin siitä, että Leverkusenin tappioton kausi on todella ainutlaatuinen saavutus. Leverkusen voitti tuoreella, kauniilla ja tehokkaalla jalkapallolla seurahistoriansa ensimmäisen mestaruuden Lisäksi se voitti tuplan, harvinaisuus sekin kaikilta muilta paitsi Bayernilta..

Leverkusenin peruskaudeksi kuluva kausi on hyvä. Paikka jatkopeleihin Mestarien liigassa, Bundesliigassa tulee todennäköisesti kakkossija ja Saksan cupissa välieräpaikka. Mutta viime kauteen peilaten ja realismin nimissä, Xabi Alonso ja kumppanit eivät ole onnistuneet lähellekään kiitettävästi. Putoaminen cupin välierissä kolmannen sarjatason joukkueelle Arminia Bielefeldille oli sitä Leverkusenia, jonka kautta seura joutui vuosikausia kantamaan vähemmän mairittelevaa lempinimeä ”Neverkusen”.

Ylimielisyyttä? Sitä on täytynyt olla mukana rutkasti. Jos Euroopan suurseuroja haastanut joukkue putoaa kolmannen sarjatason joukkueelle, ei asenne ole ollut kohdallaan. Ei sinne päinkään. Samaa ylimielisyyttä oli havaittavissa joukkue- ja taktisissa valinnoissa ratkaisupeleissä Bayernia vastaan, niin Bundesliigassa kuin Mestarien liigassa.

Bundesliigassa tuli toki tasapeli, mutta pakkovoiton edessä ykköshyökkääjien pitäminen vaihdossa kertoo siitä, että valmennus yrittää keksiä pelin uudestaan. Koko otteluparin ratkaisseessa ensimmäisessä Mestarien liigan pudotuskamppailussa valinnat menivät totaalisen pieleen ja Bayern meni menojaan.

Ovatko spekulaatiot sekoittaneet Leverkusenin? Ainakin jonkin verran. Xabi Alonsoa on yhdistetty milloin Cityyn, milloin Realiin. Kyllähän tuollainen imartelee ja ihmisiä kaikki ovat, täysipäisetkin. Kun puhelin pirisee ja tarjouspinkka kasvaa, alkaa helposti kuvitella olevansa suuri poikkeustapaus. Ei nyt ihan Special one, mutta jotain sinne päin.

Kun tähän lisätään se, että valtaosa Leverkusenin tähtipelaajista on siirtospekulaatioiden kohteena jatkuvasti, työrauha ja perustekeminen rikkoutuu. Viime kaudella Leverkusen tuli puskista, tällä kaudella parrasvaloista. Siinä on suunnaton ero.

Lukas Hradeckyn tulevaisuus?

Leverkusenin kapteeni ja henkinen johtaja on Lukas Hradecky. ”Luke” johdatteli joukkueensa mestaruuteen ja cup-voittoon. Tilastojen valossa hän on ollut tälläkin kaudella itse luotettavuus Bundesliigassa, sillä pääsarjassa on tullut vain yksi tappio lähes kahteen vuoteen. Silti myös penkki on tullut tutuksi. Tshekin maajoukkueen ykkösvahdiksi noussut Matej Kovarin vastuu on kasvanut koko ajan. Tosin tiistain katastrofissa Hradecky oli yllättäen valinta tolppien väliin, ei yleensä cup-vastuussa ollut Kovar.

Hradeckylla on vielä sopimusta jäljellä, mutta tuoreimpien lehtitietojen mukaan maalivahtiosastolle haetaan vahvistusta Espanjasta. Se on toki luonnollista, koska Hradecky on jo ikämiesrajan ylittänyt, olkoonkin, että maalivahdiksi hän on vielä keski-ikäinen. Olisikin mielenkiintoista tietää, kenen visiota seurassa seurataan: Alonson, jonka tulevaisuus on täysin hämärän peitossa. Vai urheilujohtaja Simon Rolfesin, joka vastaa Leverkusenin pitkäaikaisesta kehityksestä.

Kävi miten kävi, Lukas Hradeckyn ei tarvitse olla huolissaan tulevaisuudesta. Hän tulee pelaamaan huipulla täsmälleen niin pitkään kuin itse haluaa. Jos lähtö tulisi Leverkusenista, uusi työnantajana löytyy Saksasta hyvin helposti. Niin kovassa fyysisessä kunnossa turkulainen on ja niin kovat näytöt hänellä on pöydässä.

Seurajohtoon?

Eikä olisi ihme, jos Hradeckysta leivotaan pikkuhiljaa hyvää miestä Leverkusenin seurajohtoon peliuran jälkeen. Leverkusenissa arvostetaan pitkäaikaista ja uskollista tekemistä. Hradeckyn elämä on vakiintunut alueelle, perhe pitää siitä huolen.

Rolfes oli joukkueen monivuotinen pelaaja, samoin hänen edeltäjänsä Rudi Völler, tosin enemmän valmennus- ja johtopuolella. Moni seuralegenda on päätynyt erilaisiin tehtäviin seurassa – kuten kävi Sami Hyypiälle. Hyypiää arvostettiin pelaajana niin paljon, että hänet laitettiin saman tien opin tielle taustatehtäviin, jotka sitten johtivatkin päävalmennuspestiin, joka tosin loppui harmillisen lyhyeen.

Huuhkajien kannalta kannattaa toivoa, ettei tämä skenaario toteudu liian pian. Kesällä huimat 100 A-maaottelua täyteen saava Hradecky on huipputärkeä mies alkaneissa MM-karsinnoissa ja olisi sitä myös seuraavissa EM-karsinnoissa. On ihan kelpo veikkaus, että hän päättäisi lopettaa niiden karsintojen jälkeen maajoukkueuransa ja kuka ties pelaajauransakin.

Kun se jonain päivänä tapahtuu, ura loppuu suomalaisen ja saksalaisen jalkapallon legendana sekä pelaajana, joka muistetaan Leverkusenissa ikuisesti. Kuva, jossa Lukas Hradecky nostelee ”salaattilautasta” kapteenina, tulee säilymään Leverkusenin folkloressa ikuisesti.

Panu Markkanen