Kausi 2026 kotimaan kentillä potkaistaan käyntiin jo tulevana perjantaina, kun HJK ja IFK Mariehamn kohtaavat Liigacupin avausottelussa. ”Pitkä” talvi ei enää olekaan yhtä pitkä kuin aiemmin.

Veikkausliigakausi 2025 päättyi ennätyksellisen myöhään marraskuun puolella ja kauden päätöksestä Liigacupin alkuun ei lopulta ole kuin alle 70 päivää. Kun KuPS urakoi Konferenssiliigassa menestyksekkäästi vielä tämän jälkeenkin ja pelasi viimeisen ottelunsa viime vuoden puolella 18.12., niin lopulta Veikkausliigajoukkueitten kilpailullisissa otteluissa taukoa tulee vain vaivaisen 29 päivän verran.

Toki KuPS oli ainoana joukkueena tositoimissa vielä joulukuun puolella ja Veikkausliigan Karsintasarja – kuten Ykkösliigakin – päättyi jo lokakuussa, joten ei ehkä kannata julistaa Veikkausliigan talvitauon kutistumista vajaaseen kuukauteen. Lyhentynyt se kuitenkin on ja merkittävästi.

Takavuosina Veikkausliigakausi alkoi vasta vapun kynnyksellä ja mestari oli selvillä viimeistään lokakuun alkupuolella. Veikkausliigakausi itsessään on pidentynyt vuosien varrella lähes kahdella kuukaudella ja kaudella 2026:kin avauskierroksesta Mestaruussarjan päätöskierrokseen on jo itsessään yli seitsemän kuukautta.

Liigacup pidentää sitten kautta alkupäästä hiukan joukkueesta riippuen hiukan yli tai reippaastikin yli kaksi kuukautta. Eli Veikkausliigajoukkueen kilpailullinen kausi kestää vähimmilläänkin koko lailla tasan yhdeksän kuukautta. Jos HJK ja IFK Mariehamn – tai lauantaina Liigacupin avaavat IF Gnistan ja FC Inter – etenevät Veikkausliigassa Mestaruussarjaan, tulee kaudelle 2026 kotimaan kentillä mittaa viikkoa vaille kymmenen kuukautta.

Ja siihen sitten mahdollinen eurocupien liigavaihe päälle. KuPS ja HJK ovat viime vuosina osoittaneet sen olevan realismia jopa joka vuosi. Toki polku liigavaiheeseen on erittäin haastava muille kuin mestarille, joten kahden suomalaisjoukkueen näkeminen eurocupien liigavaiheessa vaatisi jo melkoista venymistä.

Onko Liigacup osa kautta?

Kahden ja puolen kuukauden tauko kausien välissä alkaa olla varsin normitasoa Euroopassa. Toki kausi Suomessa on päinvastainen kuin valtaosassa Euroopan maista eli pelataan keväästä syksyyn, mutta periaate on tietysti sama.

Voi tietysti argumentoida, että Liigacupia ei pitäisi laskea mukaan kauden kokonaispituuteen. Ehkä ei, mutta toisaalta kyllä. Liigacupilla on itse Veikkausliigakauteen valmistavan kilpailun luonne testipelaajamahdollisuuksineen ja kaikkineen, se on selvä. Kyse on kuitenkin kilpailullisista otteluista ja kun nimi ja numero lätkäistään pöytäkirjaan ottelussa, jossa on pisteitä jaossa, on se pelaajille aina eri asia kuin joku pelkkä harjoitusottelu.

Liigacup myös tavallaan pakottaa seurat ja joukkueet todellakin pidentämään kautta aidosti. Joskus on nähty, että Veikkausliigassakin joku joukkue on käytännössä saatu kokoon – tarkoituksella – vasta jokunen viikko ennen Veikkausliigakauden alkamista ja tämä ei anna kovin ammattimaista kuvaa. Nyt tämä ei käy, sillä Liigacupin säännöt joustoineenkin pakottaa seurat kasaamaan joukkueen ainakin pääosin jo viimeistään tammikuussa.

Tämä sataa sitten itse Veikkausliigakauden laariin, koska joukkueet ovat takuuvarmasti valmiimpia otteluihin heti avauskierrokselta lähtien.

Se syvälle juurtunut mielikuva siitä, että suomalaisessa jalkapallossa ei puoleen vuoteen pelata lainkaan ja sitten pidetään vielä kesätauko, joutaa joka tapauksessa roskakoriin. Kesätauko on kummallinen myytti, joka elää edelleen, vaikka ei ole ollut ylemmillä tasoilla todellisuutta vuosikymmeniin. Ja samaan osoitteeseen voi viimeistään nyt toimittaa tuon käsityksen kuukausia kestävästä tauosta talvella.

Kaiketi tämänkin voisi kiteyttää mestarivalmentaja Antti Muurisen legendaarisin sanoin: ”Eteenpäin on menty”.